Pohjanmaan viljelijät kapinamielellä Pohjoisen viljelijöiltä vaaditaan pakkosolidaarisuutta etelälle

Jotta ymmärrettäisiin tätä päivää, on palautettava mieliin historia. Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa maataloustukiasia oli vaikea. Ajan kanssa tilanne muuttuu aina vain vaikeammaksi.

Historian kertausta

EU:n maatalouspolitiikka on käytännössä komission monopolitoimivallassa. Niin on aina ollut.

Komissiota kiusaa se, että Suomi neuvotteli itselleen oikeuden maksaa kansallisia tukia maanviljelijöille suomalaisten veronmaksajien kukkarosta. Ruotsi ei tehnyt samaa, ja nyt sikäläiset viljelijät sanovat, että kansallisilla tuilla suomalaisia munia ja sianlihaa polkumyydään sen markkinoilla.

Kun Suomessa markkinoitiin käsitystä, jonka mukaan artiklaan 142 oli kirjattu pysyvä tuki pohjoisen viljelijöille ja että sitä täydensi pysyvä tuki etelään artiklassa 141, saattaa olla, että tämä ratkaisi EY-kansanäänestyksen lopputuloksen.

Komission mukaan sillä on kilpailumääräysten valvonnan muodossa pysyvä oikeus puuttua valtiontukiin ja yleisvaltuutus valvoa myös maataloustukia. Se katsoo, ettei suomalaisille ole annettu komissiosta riippumatonta oikeutta maksaa kansallisia tukia. Vaikka sen kanta ei vastaisi alkuperäistä jäsenyysneuvottelujen lopputulosta, se sanoo, että kansallisia 141-tukia saadaan maksaa etelän viljelijöille vain tilapäisesti (ei-pysyvästi) ja alenevasti.

Tilapäisyys tarkoittaa sitä, että Suomen on saatava komissiolta aina uudelleen oikeus maksaa kansallisia tukia. Aleneva suunta tarkoittaa sitä, että loppusumman on aina oltava edellistä kertaa alhaisempi.

Kun kansalliset tuet yhdistetään EU:n yleisiin tukiin, paketin sisällä tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävästi viljelijöiden keskinäiseen tulonjakoon.

EU:n maatalousuudistus

Kesän 2003 maatalouspoliittisen uudistuksen idea oli se, että tuet irrotetaan tuotannosta ja nykyisten jäsenmaiden suoria CAP-tukia leikataan vuodesta 2007 alkaen.

Otettiin käyttöön ns. modulaatio, jonka mukaan suurilta tiloilta leikataan tukea enemmän kuin pieniltä tiloilta. Jokaiselle tilalle tulee oma tilatuki, ja tämä omatuki on pääosin riippumatonta tuotannosta ja sidottu tilan pitämiseen viljelykelpoisessa kunnossa.

Suomen hallituksen tehtävä on yhteensovittaa EU:n tuet ja kansalliset tuet niin että kukaan ei kärsi - vaikka joku aina kärsii tukia leikattaessa.

Vanhasen hallitus ja maatalousministeri Juha Korkeaoja ovat avanneet kansallisen tuen paketin niin, että EU:n vaatimat etelän viljelijöiden (tuotantoon sidotun) 141-tuen pakkoleikkaukset maksatetaan pohjoisen viljelijöiden sellaisilla 142-tuen leikkauksilla, joihin EU käske tai pakota.

Seuraavat rahoituskehykset

Maanviljelijöiden tulotasoon vaikuttavat vuosien 2007-2013 EU:n talouskehykset.

Siitä on komission esitys, jonka mukaan EU:n maatalousbudjetti jäädytetään vuoden 2006 tasolle ja siihen sallitaan vain yhden prosentin vuosittainen inflaatiotarkistus.

Sillä tavalla rahoitetaan uusien jäsenmaiden maatalouden EU-yhteensovittamisesta aiheutuvat kustannukset. Uusien jäsenmaiden tuet korotetaan asteittain kolminkertaisiksi, ja se maksatetaan nykyisten jäsenmaiden viljelijöillä.