Pohjanmaan viljelijät kapinamielellä Pohjoisen
viljelijöiltä vaaditaan pakkosolidaarisuutta etelälle
Jotta ymmärrettäisiin
tätä päivää, on palautettava mieliin historia.
Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa maataloustukiasia oli
vaikea. Ajan kanssa
tilanne muuttuu aina vain vaikeammaksi.
Historian kertausta
EU:n
maatalouspolitiikka on käytännössä komission
monopolitoimivallassa. Niin on aina ollut.
Komissiota kiusaa se, että Suomi
neuvotteli itselleen oikeuden maksaa kansallisia tukia
maanviljelijöille suomalaisten veronmaksajien
kukkarosta. Ruotsi ei tehnyt samaa, ja nyt sikäläiset
viljelijät sanovat, että kansallisilla tuilla
suomalaisia munia ja sianlihaa polkumyydään sen
markkinoilla.
Kun Suomessa markkinoitiin
käsitystä, jonka mukaan artiklaan 142 oli kirjattu
pysyvä tuki pohjoisen viljelijöille ja että sitä
täydensi pysyvä tuki etelään artiklassa 141, saattaa
olla, että tämä ratkaisi EY-kansanäänestyksen
lopputuloksen.
Komission mukaan sillä on
kilpailumääräysten valvonnan muodossa pysyvä oikeus
puuttua valtiontukiin ja yleisvaltuutus valvoa myös
maataloustukia. Se katsoo, ettei suomalaisille ole
annettu komissiosta riippumatonta oikeutta maksaa
kansallisia tukia. Vaikka sen kanta ei vastaisi
alkuperäistä jäsenyysneuvottelujen lopputulosta, se
sanoo, että kansallisia 141-tukia saadaan maksaa
etelän viljelijöille vain tilapäisesti
(ei-pysyvästi) ja alenevasti.
Tilapäisyys tarkoittaa sitä,
että Suomen on saatava komissiolta aina uudelleen
oikeus maksaa kansallisia tukia. Aleneva suunta
tarkoittaa sitä, että loppusumman on aina oltava
edellistä kertaa alhaisempi.
Kun kansalliset tuet yhdistetään
EU:n yleisiin tukiin, paketin sisällä tapahtuu
muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävästi
viljelijöiden keskinäiseen tulonjakoon.
EU:n maatalousuudistus
Kesän 2003 maatalouspoliittisen
uudistuksen idea oli se, että tuet irrotetaan
tuotannosta ja nykyisten jäsenmaiden suoria CAP-tukia
leikataan vuodesta 2007 alkaen.
Otettiin käyttöön ns. modulaatio,
jonka mukaan suurilta tiloilta leikataan tukea enemmän
kuin pieniltä tiloilta. Jokaiselle tilalle tulee oma tilatuki,
ja tämä omatuki on pääosin riippumatonta tuotannosta
ja sidottu tilan pitämiseen viljelykelpoisessa
kunnossa.
Suomen hallituksen tehtävä on
yhteensovittaa EU:n tuet ja kansalliset tuet niin että
kukaan ei kärsi - vaikka joku aina kärsii tukia
leikattaessa.
Vanhasen hallitus ja
maatalousministeri Juha Korkeaoja ovat avanneet
kansallisen tuen paketin niin, että EU:n vaatimat
etelän viljelijöiden (tuotantoon sidotun) 141-tuen
pakkoleikkaukset maksatetaan pohjoisen viljelijöiden
sellaisilla 142-tuen leikkauksilla, joihin EU käske tai
pakota.
Seuraavat rahoituskehykset
Maanviljelijöiden tulotasoon
vaikuttavat vuosien 2007-2013 EU:n talouskehykset.
Siitä on komission esitys, jonka
mukaan EU:n maatalousbudjetti jäädytetään vuoden
2006 tasolle ja siihen sallitaan vain yhden prosentin
vuosittainen inflaatiotarkistus.
Sillä tavalla rahoitetaan uusien jäsenmaiden
maatalouden EU-yhteensovittamisesta aiheutuvat
kustannukset. Uusien jäsenmaiden tuet korotetaan
asteittain kolminkertaisiksi, ja se maksatetaan
nykyisten jäsenmaiden viljelijöillä.
|