Reilun kaupan kahvista jää hyvä maku -
Maailman kahvikauppa vain muutamien yritysten käsissä
- Kahvi maailmankaupassa
- Pienviljelijät ovat välittäjien armoilla
- Kahvilla keinotellaan
- Kahvin plantaasiviljely uhkaa lintuja
- Reilun kaupan kahvi - hyvää ihmiselle ja luonnolle
- "Nyt voin elättää perheeni"
- Asociatión Chajulense Va´l vaq Quyol
- Kahvi - vihreä kulta
- Lapsityövoimaa riistetään kahvinviljelyssä
- Vuohet keksivät kahvin
- Kahvi - kasviviini
- Kahviloista tuli liikemiesten kohtauspaikka Euroopassa
- Suomalaiset eivät kahvikuppiin sylje
- Raakakahvin tuonti Suomeen maittain (1998) ym.
- Kahvin kulutus Suomessa
- Kahvitietoa - Tietoa kahvinviljelijöistä
- Kuvia kahvintuotannosta 
Maailman kahvikauppa vain muutamien yritysten käsissä
* 6 suurinta monikansallista kahviyritystä pitää hallussaan 90 prosenttia
maailman kahvimarkkinoista
* Suomen kahvimarkkinat jakautuvat kolmen suuren kotimaisen
paahtimon kesken. Lisäksi maassa toimii pienempiä, lähinnä
erikoiskahveja paahtavia paahtimoita. Maahantuodun paahdetun kahvin
osuus on pieni * Kahvi- ja muuta elintarvikekauppaa tekevä Nestle on maailman
7. suurin yritys * Vuosittain kahvikaupassa liikkuu rahaa noin 50 miljardia dollaria
-Suomeen tuodaan vuosittain kahvipapuja 842 miljoonan markan edestä
* Kahvinviljely vaatii melko suuria rahallisia investointeja * Kahviplantaaseilla tavallinen työpäivä on 10-14 tuntia * 90 prosenttia kahvinviljelystä tapahtuu kehitysmaissa nälkäpalkalla
Kahvi maailmankaupassa
Kahvi on öljyn jälkeen maailmankaupan tärkein pörssissä vaihdettava tuote. Vuosittain kahvia myydään yli 50 miljardin dollarin arvosta.
Kehitysmaissa yli sata miljoonaa ihmistä saa elantonsa kahvista - osa heistä elää aika ajoin nälkärajan alapuolella maailmanmarkkinahintojen
heilahtelun takia. Kahvi kuuluu rahakasveihin, joista kehitysmaat saavat vientituloja. Suuri osa tuloista tosin ropsahtaa muiden kuin viljelijöiden
taskuun. Kehitysmaissa toimivat kahvin ostajat ja ylikansalliset yhtiöt vetävät välistä ison osan kahvirahoista.
Kaikkien köyhimmille maille leimallista on se, että ne ovat riippuvaisia vain
yhdestä tai muutamasta vientituotteesta. Esimerkiksi Ugandan väestön ansioista 3/4 tulee kahvista. Kahvin hintaa säädellyt kansainvälinen sopimus
purkautui vuonna 1989, ja sen jälkeen kahvin hinta on heilahdellut voimakkaasti.
Sopimuksen purkautumisvuonna kahvin hinta putosi 50 prosenttia; se
tarkoitti viljelijöille korvausta, joka ei kattanut kahvin tuotantokustannuksia. Kuluttajille kahvin hinta pysyi kuitenkin entisellä tasolla ja erilaiset välikädet
sekä keinottelijat korjasivat hyödyn kahvikaupasta.
Kahvin hinta pysyi alle tuotantokustannusten useita vuosia. Monille viljelijöille hinnanlasku tarkoitti sitä, että heidän piti luopua tiloistaan ja
lähteä kaupunkeihin hakemaan työtä, jotta he pystyisivät elättämään perheensä. Kahvinviljelyä jatkaneet pientilalliset elivät entistä heikommin.
Monet joutuivat ottamaan lapsensa pois koulusta, koska perheen rahat eivät riittäneet koulumaksuihin tai koulupukuihin.
Pienviljelijät ovat välittäjien armoilla
Pienviljelijät ovat täysin kahvia ostavien välittäjien eli kojoottien armoilla.
Vientiin osallistuminen on pientilallisille liian vaikeaa: he eivät osaa vieraita kieliä, heillä ei ole kuljetusta kahvipavuille ja he ovat lainojen kautta
sitoutuneet myymään satonsa välittäjille. Välittäjät antavat viljelijöille lainoja, joiden vuosikorko saattaa olla reilusti yli sata prosenttia.
Viljelijät ottavat lainoja selvitäkseen seuraavaan satoon asti, jolloin tulee seuraava maksu kahvipavuista. Rahapulan takia viljelijät joutuvat myymään
satonsa ensimmäiselle ostajalle. Viljelijälle jää vain osa kahvin maailmanmarkkinahinnasta, sillä välittäjät vievät osan rahoista.
Raakakahvin kauppa on keskittynyt muutaman ylikansallisen yhtiön
hallintaan - kuusi suurinta yhtiötä hallitsee 90 prosenttia kahvin maailmankaupasta.
Kohentaakseen asemaansa kahvin myynnissä pienviljelijät ovat perustaneet
osuuskuntia, jotka yhdessä myyvät kahvipavut ja parhaassa tapauksessa pystyvät neuvottelemaan edullisempia lainoja osuuskunnan jäsenille.
Kahvilla keinotellaan
Kansainvälisen kahvisopimuksen purkautumisen jälkeen kahvi on ollut keinottelun kohde. Kahvikaupan vapautumisen jälkeen kahvin hinta on
määräytynyt pörssissä. Keinottelijat tekevät suuria rahoja kahvilla, jota he eivät koskaan näe. Vuoden kahvisato saatetaan myydä moninkertaisesti pörssissä etukäteen futuuri- ja optiokaupoissa.
Futuurikaupassa keinottelijat myyvät kahvin etukäteen kalliimmalla hinnalla, ja toivovat pystyvänsä hintojen laskiessa ostamaan itse kahvin halvemmalla.
Markkinoiden hyödyt tulevat teollisuuden maiden toimijoille, kahvinviljelijöillä itsellään on harvoin mahdollisuus osallistua pörssissä käytävään kauppaa.
Kahvin hintaa heilauttelee pörssissä kahvisaatavuus ja arviot saatavuudesta. Luonnonkatastrofit saattavat nostaa hetkessä kahvinhinnan korkealle. Parin
viime vuoden aikana hintoja on heilutellut muun muassa halla, joka vei Brasilian kahvisadosta suuren osan, myrskyt ja El Niño -sääilmiön vaikutukset.
Pörssissä määräytynyt maailmanmarkkinahinta ei jää sellaisenaan viljelijälle, vaan siitä vievät suuren osan erilaiset välikädet, kuten kahvinostajat kehitysmaissa.
Kahvikauppa käydään New Yorkin pörssissä, jossa hinta mitataan yksikössä Yhdysvaltain senttiä / pauna. Reilun kaupan järjestelmä takaa
kahvintuottajalle hinnan, joka on aina tietyllä, kahdeksi vuodeksi eteenpäin sovitulla tasolla. Mikäli maailmanmarkkinahinta nousee Reilun kaupan
hintaa korkeammaksi saa viljelijä joka tapauksessa 5 prosenttia korkeamman korvauksen.
Tällä hetkellä Reilun kaupan hinta Latinalaisen Amerikan arabica -kahvista on 126 senttiä / pauna (454 grammaa). Luomuviljellystä kahvista
maksetaan 15 sentin lisäkorvaus per pauna. Kahvin maailmanmarkkinahinta on ollut välillä jopa yli puolet Reilun kaupan hintaa alempana: esimerkiksi
vuosina 1992-1993, jolloin kahvinviljelijät saivat alle tuotantokustannusten olevaa korvausta yli parin vuoden ajan. Alkuvuodesta 2001 Reilun kaupan
hinta on ollut kaksinkertainen maailmanmarkkinahintaan verrattuna, joka on heilahdellut 62-70 senttiä/pauna välillä.
Kahvin plantaasiviljely uhkaa lintuja
Yhdysvaltalaisen Smithsonian-instituutin tutkija Russel Greenberg on
havainnut muuttolintujen vähentyneen Keski-Amerikassa kahvin plantaasiviljelyn lisääntymisen takia. Russel tutki muuttolintuja, lähinnä
rastaita ja kerttuja, Keski-Amerikan kahviviljelyksillä useiden vuosien ajan.
Perinteisessä kahvinviljelyssä kahvipensaat kasvavat puiden varjossa, jotka
antavat pensaille varjoa. Samalla puut ovat tarjonneet suojaa noin 150 lintulajille. Perinteiset viljelmät ovat kuitenkin hävinneet nopeaa vauhtia
tehoviljeltyjen alojen tieltä, puut on katkaistu, jotta kahvipensaat kasvaisivat nopeammin auringossa. Tuholaistentorjunta-aineiden käyttö on aloitettu sadon määrän kasvattamiseksi.
Kun puut ovat hävinneet, ovat myös linnut vähentyneet. Jossain tapauksissa 97 prosenttia linnuista on kadonnut. "Sademetsää ei juuri ole jäljellä,
kahviviljelyksistä on tullut peruskasvustoa. Mutta nyt nekin ovat uhanalaisia".
Smithsonian-instituutin Migrary Bird Center on aloittanut kampanjan puuston
ja lintujen suojelemiseksi. Se kampanjoi perinteisillä menetelmillä kasvatetun kahvin puolesta. Toistaiseksi yksikään suuri amerikkalainen
kahvintuottaja tai -myyjä ei ole lähtenyt mukaan tämän lintuystävällisen kahvin myyntiin, mutta Greenberg suhtautuu kampanjaan toiveikkaasti.
Kampanjaan on liittynyt mukaan muun muassa suuri ympäristöjärjestö National Aubron Society.
Kuluttajien voimasta Yhdysvalloissa näytti esimerkin hyvän menekin saanut
tonnikala, jonka pyydystäminen ei vahingoita delfiinejä. Kahvi on Yhdysvalloissa vielä tärkeämpi: Yhdysvalloissa juodaan kolmannes maailman kahvista. Kahvi on Yhdysvaltain merkittävin tuontituote öljyn ja
teräksen jälkeen. (Pittsburg Post-Gazette 1.4.1999)
Reilun kaupan kahvi - hyvää ihmiselle ja luonnolle
Reilu kaupan järjestelmä ei ole kehitysapua, vaan liiketoimintaa, joka ottaa huomioon kehitysmaiden pienviljelijät. Reilu kauppa tarkoittaa suoraa
kauppaa ilman kahvipörssiä ja muita turhia välikäsiä. Reilu kauppa tuo kehitysmaiden viljelijät tasavertaisiksi kauppakumppaneiksi pohjoisen
kahvinostajien kanssa. Suora kauppa antaa kahvinviljelijälle tietoa siitä, miten kahvikauppa toimii, sekä mahdollisuuksia itse käydä kauppaa.
Paremman korvauksen lisäksi Reilun kaupan merkkijärjestelmä takaa viljelijälle pitkät sopimukset ja mahdollisuuden 60 prosentin ennakkorahoitukseen. Kahvinviljelijät saavat tulonsa kerran tai kaksi kertaa
vuodessa kahvisadon jälkeen, joten mahdollisuus ennakkorahoitukseen on monille köyhissä oloissa eläville viljelijöille elinehto.
Reilun kaupan elefanttimerkillä varustettua kahvia ja teetä myydään
tavallisissa vähittäiskaupoissa ja maailmankaupoissa (entiset kehitysmaakaupat). Reilun kaupan kahvi kuuluu kaikkien kauppaketjujen valikoimiin. Mikäli lähikaupassasi ei ole Reilua kahvia, pyydä kauppiastasi
hankkimaan sitä!
"Nyt voin elättää perheeni"
Quatemalalainen Domingo Medina Zacharias tienasi 40 senttiä päivässä kausityöntekijänä kahviplantaasilla. Lisäansio oli tarpeen, sillä oma kahvitila
ei riitä elannon turvaamiseen. Domingo kuuli yhdistyksestä, joka oli hiljattain perustettu Chajuliin. Yhdistys tarjosi kaksikertaista maksua kahvista, jota
hän oli tähän asti myynyt kahvinvälittäjille eli kojooteille. Domingo liittyi Asociación Chajuliin ja sai 85 dollaria etumaksua, jolla hän istutti sata uutta
kahvipensaan tainta. Agrologi antoi hänelle ilmaiseksi neuvoja siitä, miten voi käyttää luonnonmukaisia lannoitteita, ja kertoi muista tavoista, joilla hän
saa kahvin laadun paranemaan. "Nyt voin elättää perheeni. Kahvinviljely antaa meille rahaa, koska viljelen maissia vain perheen ruuaksi. Maissi on
pyhä kasvi meille mayoille eikä sitä voi myydä rahasta."
Asociación Chajulense Va´l vaq Quyol
Guatemalalainen osuuskunta Asociación Chajulense Va´l vaq Quyol koostuu 3000 jäsenestä, ja tarjoaa elannon 20 000 ihmiselle Guatemalassa.
Osuuskunta levittäytyy kolmen vuoristoisen kunnan alueelle: Chajul, Cotzal ja Nebaj. Alueen väestöstä 90 prosenttia on alkuperäisväestöä eli Ixil-Mayaoja, jotka ovat Guatemalassa sorrettu väestöryhmä.
Chajulense tuottaa vain luonnonmukaisesti viljeltyä kahvia, jolla on EU:n hyväksymä Naturland -luomusertifikaatti. Yhteisö kerää kahvikaupasta saamansa Reilun kaupan lisän rahastoon, josta on annettu
opiskelustipendejä, palkattu terveydenhoitajia, rakennettu varastorakennus kahville, istutettu lääkekasveja, palkattu lakimies ja perustettu kunnallinen radioasema.
Vuonna 1998 välittäjät maksoivat kahvista 1,65 dollaria kilolta ja Reilun kaupan hinta oli 2.25 dollaria kilolta. Näin viljelijöille jäi jokaiselta kahvikilolta 60 senttiä enemmän rahaa käteen.
Kahvi - vihreä kulta
Kahvipensas on kotoisin Afrikasta, jossa se edelleen kasvaa myös
luonnonvaraisena. Tutkijat ovat sijoittaneet kahvin alkukodin nykyisen Etiopian maaperälle.
Kahvipensas on vaativa kasvi, joka menestyy parhaiten kuumassa ja
kosteassa ilmastossa. Kahvi poimitaan käsin, sillä marjat kypsyvät eri aikaan. Kahvi soveltuu hyvin pientiloille, ja puolet maailman kahvista
viljelläänkin alle viiden hehtaarin perhetiloilla. Kahvia viljellään Väli- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa sekä Aasiassa. Uusia, nopeasti kasvavia kahvintuottajamaita ovat Indonesia ja Vietnam. Suurimmat
kahvintuottajamaat maailmassa ovat Brasilia ja Kolumbia, jonne kahvipensas vietiin 1700-luvun alkupuolella.
Kahvipensas kuuluu heimoon, jossa on 60 lajia. Kaupallisesti viljeltävää
kahvia on kahta lajia: Coffea arabica ja Coffea robusta. Lisäksi tuotetaan pieniä määriä Coffea libericaa, joka kasvaa Malesiassa ja Länsi-Afrikassa.
Suurin osa Suomessa juotavasta kahvista on arabicaa - hyvälaatuista ja robustaa kalliimpaa kahvia. Coffea arabica viihtyy parhaiten kosteassa
ilmanalassa, 1200-1800 metrin korkeudessa. Coffea robusta puolestaan kasvaa alavammilla mailla ja hiukan kuumemmassa ilmassa.
Luonnonvaraisena kahvipuu kasvaa 7-8 metrin korkuiseksi, mutta viljelty
kahvi on parin metrin korkuinen ja leikattu leveäksi kestämään paremmin aurinkoa ja tuulta. Perinteisessä kahvinviljelyssä kahvipensaat kasvatetaan banaanipuiden katveessa, ja korkeammat puut tuovat varjoa
kahvipensaalle. Yksi kahvipensas tuottaa vuodessa noin 2,5 kiloa marjoja, joista saadaan papuja noin 400 grammaa.
Kahvilla on yksi tai kaksi satokautta vuodessa - kukinnasta
sadonkorjuuseen aikaa kuluu noin 8-9 kuukautta. Kahvin hedelmä on vihreästä punaiseksi kypsyvä kahvimarja, jonka sisällä on kaksi kahvipapua.
Toisinaan marjassa on vain yksi papu, jota kutsutaan helmipavuksi. Kahvipapu on vihreä ja muuttuu paahtamisen jälkeen ruskeaksi.
Lapsityövoimaa riistetään kahvinviljelyssä
* Kaupassa myytävään kahvikiloon kuluu noin 5000 kahvipapua - nopea
poimija poimii sen tunnissa * Suomalaiset kuluttavat noin kymmenen kiloa kahvia vuodessa henkeä
kohti - eniten maailmassa. * Lähes kaikissa kahvintuottajamaissa käytetään lapsityövoimaa, ainakin
Etelä- ja Väli-Amerikan maissa lapset ovat todistetusti osallistuneet kahvin
viljelyyn. * Reilun kaupan järjestelmässä viljelijöiden tulotaso kohoaa eikä
vanhemmilla ole taloudellista pakkoa pitää lasta työssä. Reilun kaupan
järjestelmä valvoo, ettei lapsia ei käytetä työntekijöinä.
Vuohet keksivät kahvin
Kahvijuoman keksimisestä on monenlaisia tarinoita. Erään tarinan mukaan kahvin keksi luostarin vuohipaimen Kaldi, joka huomasi vuohien virkistyvän
syömällä oudon pensaan punaisia marjoja. Hän kertoi löydöstään luostarin apotille, joka päätti antaa munkeille marjoja syötäväksi ennen yöllä
pidettäviä hartaushetkiä. Munkit pysyivätkin aikaisempaa paremmin hereillä sen jälkeen.
Ensimmäinen varmana pidettävä maininta kahvista on arabialaisesta
lääkeluettelosta 800-luvun lopulta. Juomana kahvi syntyi 1200-luvulla, kun eräs arabi keksi, että kahvimarjan sisällä olevan pavun voi paahtaa ja siitä
liukenee kuumaan veteen voimakas aromi. Apotti totesi kahvin olevan Jumalan lähettämä lahja.
Kahvi - kasviviini
Kahvia alettiin suunnitelmallisesti viljellä Mekassa ja siitä tuli yleinen
kansanjuoma 1400-luvun Arabiassa. Kahvi liitettiin osaksi (uskonnollisia) islamilaisia seremonioita. Kahvi oli tärkeä juoma, ja sen nauttimista varten
perustettiin erityisiä kahvitaloja, joissa arabimiehet viettivät aikaansa juoden kahvia, pelaten shakkia sekä soittaen ja laulaen. Ensimmäinen kahvitalo
avattiin vuonna 1470, ja sinne pääsivät vain miehet. Kahvinkeitto oli myös varattu ainoastaan miehille.
Myös naiset joivat kahvia, ja Arabiassa oli voimassa laki, jonka mukana
naisella oli oikeus saada avioero, mikäli aviomies ei antanut hänen juoda kahvia.
Sana kahvi tulee arabiankielisestä sanasta qahwa, joka tarkoittaa kasvista valmistettua viiniä.
Kahviloista tuli liikemiesten kohtauspaikka Euroopassa
Kahvi levisi Kairoon vuonna 1510, ja samoihin aikoihin Konstantinopoliin, jonne sen toi Turkin kalifi Selim I Egyptin valloitusretkeltä.
Konstantinopolissa ruskea juoma levisi kansan keskuuteen vuodesta 1554, jolloin kaupunkiin perustettiin ensimmäinen kahvila.
Kahvilat saavuttivat suuren suosion, ja vuosisadan loppupuolella Turkin
papisto piti välttämättömänä kieltää kahvilat, sillä moskeijat olivat hälyttävästi tyhjentyneet. Kahvin juonti jatkui kuitenkin edelleen salassa, ja kielto unohtui muutaman vuosien kuluessa.
Ensimmäiset kahvit Euroopassa juotiin luultavasti Venetsiassa, aivan 1500-luvun lopussa. Ensimmäinen kahvila avattiin Italiassa 1600-luvun
puolivälissä, ja vuosisadan loppuun mennessä italialaisten kahviloiden maine oli kiirinyt jo ympäri maanosaa.
1600-luvun alkupuolella Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian laivat
vierailivat Arabian niemimaalla tutkien mahdollisuuksia tuoda kahvia. Ensimmäinen kahvierä tuotiin Mochan kaupungista Hollantiin vuonna 1616.
Säännöllinen kahvilaivaliikenne kaupunkien välillä alkoi vuonna 1663.
Hollanti aloitti ensimmäisenä siirtomaavaltana kahvinviljelyn Ceylonin
saarella vuonna 1658. Ranskaan ja Englantiin kahvi tuli hiukan Hollantia myöhemmin. Kahviloista kehittyi liikemiesten neuvottelupaikkoja, esimerkiksi Lontoossa Lloysin kahvilaan syntyi maailman suurin
vakuutusyhtiö. Englannissa naisten pääsy kahvilaan oli kielletty.
1600-luvun ajan kaikki kahvi tuli Eurooppaan Arabiasta. Kahvi kuljetettiin
Jordanian läpi kamelien selässä, Suezin kautta Kairoon ja Niiliä pitkin Aleksandrian satamaan, josta eurooppalaiset kauppiaat kävivät ostamassa kahvipapunsa.
Suomeen kahvi tuli 1700-luvun alussa, mutta koko vuosikymmenen tee pysyi suositumpana juomana. Aluksi kahvi oli pääasiassa yläluokan juoma,
mutta yleistyi talonpoikienkin keskuudessa seuraavalla vuosisadalla. Kahvia juotiin yleisesti pyhäpäivinä ja talonpoikien pidoissa 1750-luvulla.
Kahvia pidettiin kansalle epäterveellisenä juomana, ja kahvinjuonti oli kielletty neljä kertaa Ruotsi-Suomen aikana 1700-luvulla. "Ylenpalttisten
viina- ja kahvikemujen" pelättiin heikentävän kansakunnan moraalia, mutta kiellon syyt olivat kuitenkin enemmän taloudellisia.
Ruotsin oikeuskansleri Fredenstierna laski, että kahvitteluun käytetyissä hopea-astiastoissakin oli kiinni 50 miljoonan kuparitaalerin edestä rahaa.
Kahvin kieltolain aikana kahvia salakuljetettiin Viipurin kautta.
Suomalaiset eivät kahvikuppiin sylje
Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa; kahvia kuluu noin kymmenen kiloa asukasta kohti vuodessa. Keskimäärin suomalaistalouksiin
ostetaan puolen kilon kahvipaketti joka toinen viikko.
Suomeen tuodaan eniten raakakahvia Brasiliasta. Vuosittain kahvipapuja tuodaan maahan noin 842 miljoonan markan edestä.
Kahvintuonti oli vuonna 1998 yksitoista prosenttia. Suurin osa kahvista tulee Suomeen papuina, jotka jalostetaan Suomessa. Paahdettua kahvia tuotiin
Suomeen muista Euroopan maista vuonna 1998 noin 1,5 miljoonaa kiloa vuodessa, kun raakakahvin tuonti oli 48 miljoonaa kiloa.
Suomen kahvimarkkinoiden suuruus on noin 1,6 miljardia markkaa. Tämä
poikkeaa monien muiden Euroopan maiden kahvimarkkinoista siinä, että monikansallisilla yhtiöillä ei ole kovin suurta jalansijaa Suomen markkinoilla.
Suomen kahvimarkkinat ovat kolmen kotimaisen paahtimon käsissä; lisäksi maassa toimii monia pienempiä, yleensä erikoistuneita paahtimoita.
Paahdettu kahvi koostuu yleensä sekoituksista, joissa voi olla 8-15 kahvilaatua. Suomessa kahvi paahdetaan vaaleammaksi kuin muissa Euroopan maissa.
|
