Kahvintuottajien haastatteluja

Haastattelut on tehty Reilun kaupan kahvintuottajien kokouksessa Mulheim am Ruhrissa Saksassa elokuussa 1999

1. Rocio Motato, Crideric, Kolumbia

Rocio on 38-vuotias, naimisissa. Hänellä on 17-vuotias tytär ja 12-vuotias poika. Hän on kahvintuottaja ja hänellä on myös työpaikka Cridericissä, Caldasin maakunnan alueellisessa organisaatiossa. Hän on Cridericin kahvikaupasta vastaavan sektorin pääsihteeri. T ämän vuoden heinäkuussa hän oli ensimmäistä kertaa maansa pääkaupungissa. Se oli hänen ensimmäinen matkansa kylänsä ulkopuolelle. Elokuun lopussa Rocio nousi lentokoneeseen lähteäkseen kahvintuottajien yleiskokoukseen Mühlheimiin Saksaan.

Rocio on kiireinen nainen. Hänen työpäivänsä ovat pitkiä, koska hän on samanaikaisesti äiti, kahvinviljely ja Cridericin toimihenkilö.

Haastattelija: "Millainen on työpäiväsi?"

R.M.: "Niin, se on hyvin hektinen. Herään viideltä aamulla valmistamaan päivän ateriaa ja järjestämään hieman kotia. Syömme perheen kanssa aamiaista ja kello 8 aloitan työni Cridericillä. Keskipäivällä palaan ja valmistan lounaan kaikille ja kello kaksi iltapäivällä menen uudelleen toimistoon. Illalla meillä on sitten yhteisön kokouksia. Tiedoksesi, että olen myös oman yhteisöni, "Nuestra Señora Candelaria se la Montaña", edustaja. Se on yhteisö, jossa elän.

H: "Millaista on kahvinviljelmilläsi?"

R.M.: "Työskentelen kahvinviljelmilläni sunnuntaisin ja pyhäpäivisin. Mutta meillä on myös henkilö, joka työskentelee siellä viikolla, sillä mieheni puolestaan on käsityöläinen. Hänellä on pieni verstas, jossa hän tekee ovia ja ikkunoita."

H: "Mitä kahvi merkitsee elämässäsi?"

R.M.: "Kahvi on ollut minulle kaikki kaikessa. Jo isäni oli kahvinviljelijä, mutta hänellä oli ainoastaan yksi hehtaari. Minulla on kolme hehtaaria. Ja niistä ajoista lähtien paljon on muuttunut, koska olemme nyt luomuviljelijöitä. Alku oli vaikeaa, kunnes pystyt vertaamaan erilaisia tekniikoita lannoitusten valmistamiseksi, esimerkiksi aika joka kuluu oikean lannoitteen löytämiseksi. Mutta nyt siinä ei ole mitään eroa. Mutta jos tiedämme, että se on hyväksi ei ainoastaan maaperälle, vaan myös meille, perheillemme, jotka elävät terveellisessä ympäristössä. Lisäksi alkuperäisväestöön kuuluvana mielestäni on tärkeää elvyttää vanhoja perinteitä, koska meidän muinaiset esi-isämme eivät myöskään käyttäneet kemiallisia aineita ja pitivät hyvä huolta maistaan.

H: "Mitä vaikutuksia näette Reilulla kaupalla olevan?"

R.M.: "Olemme saaneet aikaan parannuksia eri tasoilla. Tiedäthän, että Cridericissä kaikki Reilun kaupan lisä sijoitetaan projekteihin. Ensinnäkin olemme laittaneet rahaa järjestömme kehittämiseen. Alussa meillä ei ollut edes taloa, missä pitää kokouksia. Lisäksi sijoitimme toimiston laitehankintoihin.

Yhteisötasolla tulemme pian rakentamaan taloja hyvin köyhille perheille ja korjaamaan muiden jäsenten talot. Muut rahat käytettiin kahvin tuotantoprosessiin, rakensimme esimerkiksi siilon kahvin kuivattamiseksi. Osa menee koulutukseen esimerkiksi luomuviljelyyn, koska tavoitteena on että vuoteen 2005 mennessä kaikilla jäsenviljelijöillämme on luomukahvituotannon sertifikaatti."

H:"Entä yhteisönne suhde poliittiseen tilanteeseen? Kuinka elää kaikkialla läsnäolevan väkivallan ympäröimänä?"

R.M.: "Toki alueella on vastarintaryhmittymiä, mutta viljelijät pystyvät yhteiseloon olematta yhteistyössä heidän kanssaan. Mutta tulien väliin jääminen on epämiellyttävää."

H: "Onko sinulla viestiä eurooppalaisille kuluttajille?

R.M.: "Kyllä, ensisijaisesti haluan kiittää heitä. He ovat osallistuneet paljon hyvien asioiden ajamiseen alueellani ja he ovat ensisijaisesti ajaneet rauhan asiaa, koska meillä on mahdollisuus myydä kahviamme hyvällä hinnalla. Toivokaamme, että he jatkavat tuotteidemme kuluttamista."

2. Anastasia Chipana, Coraca-Irupana, Fecafeb, Bolivia

Don Anastacio on 45-vuotias. Hän on naimisissa ja hänellä on seitsemän lasta: neljä poikaa ja kolme tyttöä, 5-21 -vuotiaita. Hän on hyvin ylpeä että kaikki hänen lapsensa ovat voineet tai voivat tulevaisuudessa kouluttautua. Kaikki osaavat kirjoittaa.

 

H: Don Anastacio, millainen on suhteesi kahviin?

A.C.: 14-vuotiaana minun täytyi alkaa elää omillani. Lähdin vanhempieni kodista työnhakuun. Ajan mittaan hankin maata. Mennessäni naimisiin minulla oli 10 hehtaaria maata ja pieni talo, joitakin koti-eläimiä, kasvitarha, joitakin sitruunapuita, hieman kokaa. Puolitoista hehtaaria on kahvinviljelmää. Mutta pelkästään sillä ei seitsenlapsinen perhe säily hengissä. Siksi kaikki muu on tärkeää omavaraisuuden saavuttamiseksi. Siksi vaimollanikin on maata. Hä n, tekee peltotyöt. Lapseni auttavat myös meitä vapaa-ajallaan, mutta kaikki käyvät koulua, joten he eivät aina voi auttaa.

H: Lisäksi olette myös mukana osuuskunnassa, joka myy kahvia reilun kaupan ehtojen mukaisesti...

A.C: Olen Coraca-Irupanan jäsen. Olen tämän osuuskunnan entinen johtaja. Nykyään olen varapuheenjohtaja Fecafebissa, Bolivian kahvinviljelijä-viejien liitossa. Liitto on tehnyt työtä Reilun kaupan järjestelmän kanssa vuodesta 1992.

H: Tuotetaanko Coraca-Irupanassa luomukahvia?

A.C: 260:stä jäsenestä jo 180 myy sertifioitua luomukahvia. Muut ovat siirtymävaiheessa. Tämä kuvastaa vastuuta, joka meillä on lastemme tulevaisuudesta, koska meille luomutuotanto ei merkitse vain isompia voittoja vaan myös sitä että haluamme säilyttää ja pitää huolta maistamme ja jättää jotain hyvää lapsillemme. Elintasomme parantamiseksi on hyvin tärkeää säilyttää ympäristön tasapaino.

H: Ja mitä Reilu kauppa on teille tuonut?

A.C.: Reilun kaupan ansiosta olemme voineet kehittyä kaikessa, mitä tarvitaan kahvinkaupan loppuun viemiseksi: hallinnossa, kirjanpidossa, markkinoinnissa... Tuotannon tasolla olemme voineet sijoittaa esimerkiksi kahvinviljelyn kehittämiseen ja olemme ostaneet koneen maissin jauhamiseen...

H: Don Anastacio, onko teillä viestiä eurooppalaisille kuluttajille?

A.C.: Haluaisin pyytää heiltä, että he olisivat jatkuvasti solidaarisia meitä kohtaan ostamalla Reilun kaupan merkillä varustettua kahvia.....
 

3. Arnaldo Neira Camizón, Cepicafé, Piura, Perú

Don Arnaldo on 48-vuotias. Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta, 16-21 -vuotiaita: kolme poikaa ja yksi tyttö. Hänellä on neljä hehtaaria viljelymaata kahville ja hedelmille: appelsiineille ja banaaneille. Hän on puheenjohtaja Cepicaféssa, muutaman tuhannen kahvin pientuottajan j ärjestössä.

H: Olette samanaikaisesti kahvinviljelijä sekä Cepicafén puheenjohtaja, kuinka se järjestyy?

Don A.: Cepicaféssa meillä on erilainen organisaatio, koska kierrätämme toimistohenkilökuntaa. Tämä on tärkeää jotta emme laiminlöisi perheitämme. Olen siis toimistossa ja maillani tarpeen mukaan. Jaan puolisoni kanssa työn kahvin parissa. Sadonkorjuun aikana palkkaamme enemmän väkeä, koska sinä kautena on enemmän työtä.

H: Perhe on Teille hyvin tärkeä, Don Arnaldo?

Don A.: Tietenkin. On tärkeää antaa hyvä koulutus lapsille. Vaikka se on meille erittäin iso uhraus, haluamme että kaikki voivat opiskella. Esimerkiksi vanhin tyttäreni opiskelee maataloutta jatkaakseen myöhemmin kahvialalla ja tuodakseen uutta tietoa Cepicaféhen. Cepicaféssa pidämme tulevia sukupolvia hyvin tärkeinä. Päämääränä on, että viidessä vuodessa lapset ovat ne, jotka ottavat järjestön hoidettavakseen. Haluamme että he ottavat vastuun ja menevät eteenpäin meidän valmistamaltamme perustalta.

H: Entä reilu kauppa?

Don A.: Reilu kauppa on avannut meille uusia markkinoita. Meidän on mahdollista edistyä viljelyssä, tuottavuudessa ja kahvin markkinoinnissa. Esimerkiksi nyky ään 30%:lla jäsenistä on luomuviljelysertifikaatti tai ollaan siirtymävaiheessa. Tiedämme että markkinoillanne kysyntä  kasvaa. Mutta reilun kaupan ansiosta olemme voineet ammattilaistua järjestönä.

H: Entä viestinne eurooppalaisille kuluttajille?

Don A.: Minulle on kunnia olla Euroopassa, seutuni tuhannen kahvinviljelijäperheen edustajana. Me kaikki olemme tietoisia siitä, että jokainen kulaus Reilun kaupan kahvia on hengenveto meille, pienille tuottajille. Me puolestamme haluamme osallistua tarjoamalla erinomaista laatua.

H: Perheen isänä, mitä toivotte lastenne tulevaisuudelta?

Don A.: Että poikani olisivat sitä mitä en ole itse ollut, että he olisivat todellisia kahvialan ammattilaisia ja että voisivat suorittaa vastaavat opinnot.     

4. Anatanahel Peña Martinez, Manos Campesina, Guatemala

Don Anatanahel on 40-vuotias. Vaimonsa kanssa heillä on kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, jotka ovat 11-19 -vuotiaita. Hän on Manos Campesinas osuuskunnan puheenjohtaja ja samanaikaisesti kahvintuottaja.

 

H: Don Anatanahel, mikä on suhteenne kahviin?

Don A.: Isovanhempieni ajoista lähtien perheeni on ollut kahvialalla. Vaimoni kanssa meillä on tänä päivänä puolitoista hehtaaria maata kahvinviljelylle. Vuonna 1981 saimme valtion maita, jotka olivat maanomistajien pakkoluovuttamia ja jotka hallitus sitten jakoi väestörekisterin mukaisesti. Kiitos vaimoni, joka on täältä kotoisin saimme tämän "arpajaisvoiton". Sittemmin seudullani on myös kunnan maita ja niistä korjaamme satona kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä ollaksemme omavaraisia.

H: Mutta te ette ole ainoastaan kahvinviljelijä vaan myös Manos Campesinasin puheenjohtaja. Ja tiedämme, että Manos Campesinassa työskennellään myös paljon yhdessä naisten kanssa.

Don A.: Kyllä, näin se on. Lomalindassa, joka on yksi Manos Campesinasin osuuskuntajäsen, meillä on projekti, jossa työskentelee ainoastaan naisia. Siellä meillä on osuuskunnan jäsenten kahviviljelmä. Nelisenkymmentä naista työskentelee kahviviljelmällä ja tässä samaisessa Lomalindassa tekevät kaiken papujen paahtamiseen saakka. Sen jälkeen tämä kahvi markkinoidaan tällä seudulla. Quetzaltenangossa, jossa on useita kielikouluja ja instituutteja ulkomaalaisille espanjan opiskelijoille, yritämme markkinoida tuotettamme. Mutta ei ole lainkaan helppoa avata markkinoita tälle tuotteelle.

H: Entä reilu kauppa?

Don A.: Tähän saakka ainoastaan 20% sadostamme on saatu myytyä Reilun kaupan kahvina. Tässä vaiheessa loput sadostamme aiomme myydä  Guatemalassa. Siksi toivon erityisesti, että Te avaisitte markkinat jotta voisimme myydä enemmän kahvia ja lapsemme saisivat paremman tulevaisuuden.