 | | | |
|
|
puolilahot koivut, joiden tuohessa on toukkien kirjoitusta.
Nyt on syksy taas ja sain Hirokolta viestin:
“Rinteet on suojattu jo kahisevilla lehdillä, jotka kutistuvat ja hajaantuvat hiekan tomuksi.”
Ehkä pian iltakävelylläni näen taas saman kapean hahmon, ehkä hän tällä kertaa pysähtyy kohdalleni. Silloin kysyisin häneltä, mistä hän oikeastaan on niin pahoillaan. Onko kysymys hänen omasta kohtalostaan, vai minun, vai koskeeko hänen pahoittelunsa meitä kaikkia, koko ihmiskuntaa
|
|
|
|
