Toiminta Suomen kirjastoseurassa ja Kirjastolehdessä oli tehnyt Helle Cannelinin tunnetuksi kirjastopiireissä, mikä lienee osaltaan ratkaissut hänen valintansa vastaperustetun Valtion kirjastotoimiston johtajaksi vuonna 1921. Valintansa jälkeen hän kirjoitti kotoväelleen: "Ehkä olette jo huomanneet sanomalehdestä, että minut on sitten virkaan valittu. Siinä toimessa voin varmaan olla suureksi hyödyksi ja tulevaisuuden paikka se on joka tapauksessa. --- Virka on erittäin vastuuntuntoinen ja toimintamahdollisuudet ovat siinä lähes rajattomat." Ensimmäisen virkapäivän (1.8.1921) kohdalla on muistikirjassa merkintä: "Heikkopäistä hirvittää."
Seuraava neljännesvuosista merkitsi Helle Kannilan omankin vaatimattoman arvion mukaan "tuntuvaa edistystä" Suomen kirjastolaitoksessa. Tämän arvion hän esitti valtion kirjastotoiminnan 25-vuotista taivalta juhlittaessa. Paljon vahvemmin ilmauksin luonnehdittiin hänen aikaansaannoksiaan yleisten kirjastojen toiminnan kehittäjänä erinäisissä juhlapuheissa muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1949, kun hän erosi kirjastotoimiston johtajan virasta siirtyäkseen Yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjasto-opin lehtoriksi. Omassa kiitospuheessaan eroava johtaja totesi, että paljon enemmänkin aikoinaan "suunniteltiin kuin minkä nyt näemme toteutuneen", ettei "kannata ketään nyt kehua ja kiittää. Parasta on vain keskittää voimat siihen, että tulevaisuudessa päästään nopeammin eteenpäin."
Kysymyksellä, olisiko Helle Kannila voinut "enemmän vaikuttaa" Suomen kirjastolaitoksen kehitykseen, jos hän olisi pysynyt maan kirjastotoimen johdossa, lienee turha jälkiviisastella. Suorastaan Helle Kannilan hengen vastaista olisi myös spekuloida, olisiko hän kenties tänä päivänä tunnetumpi tai kuuluisampi, jos ei olisi lähtenyt opetustehtäviin, joiden tärkeys ja vaikuttavuus kyllä usein periaatteessa tunnustetaan mutta joiden hoitajat pääsevät harvoin kirjoitettuun historiaan.
(Lähteet: Kauppi 1976, 54-63)
--------> ei vaatimaton kirjasto-opettaja