Jotain voi ehkä päätellä myös eräästä Hellen pari vuotta myöhemmästä kirjoituksesta toverikunnan lehteen. Fiktiivinen tarina "Kuutamossa" poikkeaa laajoine luontokuvauksineen aika lailla hänelle luonteenomaisimmasta asiaproosalinjasta. Se kertoo "kahden ihmislapsen", miehen ja naisen" kahdesta öisestä kohtaamisesta samassa maisemassa kesällä ja syksyllä. Kesäöinen tapaaminen on täynnä toinen toisensa löytämisen "onnea ja ihanuutta", syysöinen "epätoivoisaa" eron tuskaa. "Siis on parasta, että eroamme!" lausuu nainen "kylmästi ja katkerasti", vaikka "sydämessään ajatteli toisin", koska koki, että "täytyi olla itsenäinen - ei herkkä".
(Lähteet: mainitut arkistolähteet)