rippikoululainen, joka rehellisyydestä itseään kohtaan miltei erosi kirkosta

Miltei ainoa periaate, jota tyttökoululainen Helle Cannelin ei maailmankatsomustaan ja elämänfilosofiaansa selvitellessään asettanut kyseenalaiseksi, on rehellisyys itseä kohtaan. Tämä periaate sai hänet tuon tuostakin arvostelemaan itseään mm. siitä, että hän ei ajattele asioita päätökseen asti tai että hän on vain "pintapuolisesti leikkinyt elämällään ja teoillaan". Loppukesällä 1911 hän kirjoittaa muistikirjaansa "kyllä filosofeeranneensa paljonkin ja koettaneensa elämän suurta arvoitusta ratkaista" mutta "itseensä kuulumattomana asiana", ymmärtämättä, että "on elettävä elämäänsä maan päällä juuri nyt".

Rehellisyys itseä kohtaan sai Hellen myös kieltäytyminen "konfirmationista" rippikoulun jälkeen. Pohtiessaan ratkaisuaan päiväkirjassaan hän toteaa: "En voi mennä sinne sanomaan, että uskon evankelisen kirkon oppiin, koska sitä juuri monessa suhteessa en voi muuta kuin vastustaa tai olla ymmärtämättä. --- On petos itseäni ja vapauttani kohtaan sitoutua sellaiseen, jota ei kokonaan voi ottaa vastaan." Tapauksen jälkeen Helle oli kuullut, että hänen ratkaisunsa olisi saanut erään tamperelaisen papin käyttämään hänen persoonaansa varoittavana esimerkkinä "nuorten nykyisestä hirmuisuudesta". "Mutta sittenkin - en voi muuta kuin olla tekoni puolella", hän julistaa ja päättelee: " Niin siis erosin tavallaan kirkosta".

(Lähteet: Kauppi 1976, 25 + mainitut arkistolähteet)

--------> kirjasyöppö kirjastoharjoittelija