Helle Cannelinin Ajatuksia-päiväkirjasta 8.8.1911
Hyvänen aika, mikä minä olen, mitä minun tulee tehdä, kuinka olla? En tiedä, mistä se johtuu, että tänään tunsin herääväni kuin unesta. (...) Olen koko kesänä ainakin vain leikkinyt, pintapuolisesti leikkinyt elämälläni ja teoillani. En ole ajatellut sen pitemmälle. (...) Vaikka kyllähän minä ole filosofeerannut paljonkin ja koettanut elämän suurta arvoitusta ratkaista, mutta olen sen tehnyt - kuinka nyt sanoisin - minuun kuulumattomana asiana. En ole ymmärtänyt, että minun täytyy elää, elää elämääni maan päällä nyt juuri. Ja kun sen totuuden oivalsin, äkkiä valtasi minut pelästys. Ja samalla pessimismi. Olen näinä päivinä tullut yhä selvemmin huomaamaan ihmisten ja itsenikin pahuuden ja pahansuopaisuuden. (...)
Mitä minä turhaan tuomitsen muita ja itseänikin; parasta, selvintä, kauneinta ja yksinkertaisinta on rakastaa kaikkea luotua. Enkä tällä hetkellä tunne kaunaa ketään vastaan. Koetan kaikkia ymmärtää ja vaatia enemmän itseltäni kuin muilta. Muuten luulenkin itseltäni vaativani liian vähän. Pääasia on: ole rehellinen itseäsi kohtaan (...)
Koen nyt elää niin hyvin kun voin. Paremmin on mahdotonta. Eikä hyödytä liiaksi soimata itseään ja suututella omaa huonouttaan. Kun koettaa parastaan, on tehnyt kaikki voitavansa. Mutta olenko minä tähän asti koettanut. Jos olen rehellinen, on vastaus epäilemättä: en. Mutta tästedes koetan. saa nyt nähdä. - Tässä on sen puolesta ja liiaksikin itsestäni puhuttu.
Takaisin edelliselle sivulle