Helle Cannelinin Ajatuksia-päiväkirjasta 23.2.1911

Ristiriitoja olemuksessani alkaa yhä enemmän ilmestyä. Muutama viikko sitten olin aikalailla mielipiteistäni varma - vaikka enhän niin varma voinut olla kaikista kysymyksistä, mutta usein siinä olin varma, että aina on oltava rehellisiä. (...) tämäkin jo alkaa horjua. Ja mitä enemmän ajattelen, sitä epätietoisempi olen. (...)

Mutta kuinka sitten tuon rehellisyyden laita on - eikö ole maailmankaikkeudessa niin suunnattoman vähäpätöistä, jos yksi yksilö ei aina menettele aivan rehellisesti. Sanotaan - se on tälle yksilölle tärkeätä, yksilön kehitykselle ja hänen suhteessaan sanokaammepa Jumalaan. Mutta kuinka vähäpätöistä tämän yksilön käytös on!

Ja taas tulee tätä teoriaa vastaan: Mutta jos suuri määrä yksilöitä menettelee samalla lailla - menettelee kauniisti ja oikein, tekee oikein parannuksen, voi siitä tulla seurauksia, suuriakin. Mutta - taas: Mitä kannattaa täällä maan päällä saada parannuksia aikaan? En voi siihen vastata, ehkä siinä vaan täytyy rohkeasti uskoa hyviin vaistoihinsa. Sillä sisässäni on joku ääni, joka sanoo: tee sitä, mikä on oikein! Ja tähän kai täytynee ajattelematta tyytyä.

Takaisin edelliselle sivulle