elämänrakastaja, joka halusi tehdä maailmalle jotain palkaksi elämisestään
"Nyt tiedän, mitä kaipaan - kaipaan rakkautta... Ei rakkautta muilta, sitä minulla kyllä on, enkä sitä paljoa kaipaakaan. ... Mutta saada itse todella rakastaa, (...) rakastaa intohimoisesti, unohtamalla kaikki muu (...) Mutta ketä oikein? Toiset rakastavat Jumalaa, toiset isänmaata, toiset vanhempiaan, toiset naiset rakastavat miehiä, harvoin taas toisia naisia", aprikoi 13- vuotias Helle Cannelin päiväkirjassaan 24.11.1909. Seuraa useamman päivän pohdinta, jossa päädytään hieman masentavalta tuntuvaan lopputulokseen: mitään mainitusta rakkauden kohteista on mahdotonta rakastaa "kaiken muun unohtavalla rakkaudella". "Ei siis ole muuta jäljellä. Ole vaan välinpitämätön", on lopputulema.
Hellen elämänfilosofiset päiväkirjapohdinnat eivät suinkaan aina ole sävyltään yhtä epäileviä ja kyynisiä. Tulee kaunis päivä ja filosofeeraaja on taas tulvillaan rakkautta elämää kohtaan, pakahtumaisillaan tunteesta, että hänen "palkaksi elämisestään" on "tehtävä hyvää niille, joille elämä on ollut vaan tyly ja kova".
(Lähteet: mainitut arkistolähteet)
--------> lähes-sosialisti