Helle Cannelinin Ajatuksia-päiväkirjasta 13.4.1911
Elämä! Kuinka sinä sentään olet suuri ja rikas! Voi kuinka iloitsen siitä, että elän, elän! (...) Minussa on nyt sellainen elämänhalu, että minun täytyy jotakin tehdä maailmalle palkaksi elämisestäni (...), tehdä hyvää niile, joille elämä on ollut vaan tyly ja kova. (...)
Minä tunnen, että minussa on suuri kaipuu ja voima rakastaa ja rakkauteni esine olet sinä - elämä! Ja kun kerran tunnen - että se kerta joskus tulee, rakastun johonkin mieheen, rakastan häntä sitä täydellisemmin - eheämmin. kun olen rakastanut sinua, elämä.
Takaisin edelliselle sivulle