Mitä Jumalaan tulee, en ole koskaan häntä oikein ymmärtänyt. Raamatun valossa hän tuntuu aina kovin julmalta kummalliselta. (...) Minusta tuntuu kummalliselta, että tuo vanhan testamentin rankaiseva, kostava, sotaan ja verenvuodatukseen yllyttävä Herra Sebaoth olisi sama Jumala, josta Jeesus puhuu. Sopiiko yhteen, sama Jumala, joka rankaisee, yllyttää vihaan ja sotaan, (...) ja Jeesuksen sanat vuorisaarnassa: rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä sadattelevat, tehkää niille hyvin, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niide edestä, jotka vainoavat ja vahingoittavat teitä, että te olisitte teidän Isänne lapset, joka on taivaassa. (...)
(...) toisissa paikoissa tuntuu Kristuksen oppi niin hyvältä, että on siihen uskoakin, mutta tällaiset kaksipuolisuudet, joita vähän olen koettanut luetella, eivät voi auttaa minua rakastamaan Jumalaa. Onkin moni, jota kristityksi sanotaan, mutta joka liittyy Jumalaan vain pelosta ei rakkaudesta. (...)
28.11.1909:
Nyt jatkan ajatusta, jota en silloin (24.11.1909) joutunut suorittamaan loppuun. (...) Sitten tulivat ne, jotka rakastavat isänmaata. Sitä minä olen aina koettanut rakastaa, rakastaa oikein. Sitä olenkin rakastanut ja rakastan. (..) Sinusta, köyhä, kurja mutta ihana isänmaani, en koskaan luovu! En koskaan! Ennemmin kuolen. Tuo ei ole kaunopuhetta, tyhjiä fraaseja, vaan totta! Ja synnyinmaani kieli, ihana, sointuva kieleni! Sinua lemmin Suomen kansa, joka kumminkin viime aikoina on nähtävästi huonontunut. Mutta lemmin heitä ... en tiedä, kuinka sanoisin ... en voi lempiä heitä intohimoisesti, kaikkea muuta unohtavalla rakkaudella. En tiedä, mikä siinä on.
(...) Toiset rakastavat vanhempiaan. Joskus saan minäkin sellaisen puuskan, mutta joku sana voi sen heti haihduttaa. Ovathan he hyviä ja rakastavathan he minua. Minnekä joutuisin ilman heitä? Mutta sittenkin!
Sitten tulee rakkaus miehen ja naisen välillä. Sitäkin olen, kumma kyllä, koettanut viljellä, mutta enemmän keinotekoisesti, se on, olen uskotellut itselleni, että rakastan häntä, vaikken sydämestäni rakastunutkaan. Jaa, siitä on jo monta, monta vuotta! Nyt en löytäisi sellaista, joka olisi minun rakkauteni veroinen, sen arvoinen...
Rakkaus naisen ja naisen välillä. Yhteen aikaan koetin sellaistakin (...) Kyllähän hän on herttainen, mutta häneltä puuttuu syvyyttä, kovin hän myös keimailee opettajille, olen huomannut, sekin unelma särkyi siis.
Ei siis ole muuta jäljellä. Ole vaan välinpitämätön!