neiti, jonka mielestä oli mahdollista olla onnellisesti naimaton ja rouva

Helle Cannelin asettui Naisten Äänessä 1920- ja 1930-luvuilla käydyssä tittelikeskustelussa sille kannalle, että kaikkia täysi-ikäisiä naisia voisi kutsua rouviksi siviilisäädystä riippumatta, koska hänen mielestään neiti- nimitys näytti "lähinnä ilmoittavan kyseisen naisen avioliittoon vapaaksi". Kuitenkaan hänen puheenvuorojaan tässä keskustelussa ei oikein voi tulkita kompleksisen neiti-ihmisen mielenilmauksiksi, osasihan hän huomioida myös rouvittelun eli aviomiehen omaisuudeksi leimaamisen alentavavuuden.

"Paljon useammassa tapauksessa kuin yleensä luullaan naiset ovat jääneet naimattomiksi siksi, etteivät ole halunneet mennä naimisiin yleensä eikä varsinkaan niiden miesten kanssa, joitka olisivat olleet tarjolla", kirjoittaa 41-vuotias Helle Cannelin todeten kuitenkin, ettei tämä "haluttomuus" ole suinkaan kaikille ollut "itselleenkään selvä" mutta että "itsetiedottomasti he ovat kaihtaneet avioliittoa". Tässä Naisten äänessä vuonna 1937 ilmestyneessä kirjoituksessaan "Naiset omin päin", hän esittelee saksalaisen lääkärin ja psykologin Olga Knopfin ruotsiksi käännettyä teosta "Kvinnor på egen hand". Kirjassa esitettyihin ajatuksiin tukeutuen Helle Cannelin väittää, että nainen voi olla "onnellisesti naimattomana", mutta "jotta naiset yhteiskunnassa omin päin voisivat todella viihtyä, täytyy vielä tapahtua paljon muutoksia etenkin ajattelutavoissa". Hän toteaa "onnellisen naimattomuuden" ja miksei "onnellisen naismisissaolonkin" edellyttävän ennen muuta sitä, että naisten itsensä "on "opittava ottamaan sekä oma elämäntehtävänsä että muiden naisten elämäntehtävä toden kannalta ja annettava sille oikea arvo".

Kuvaavaa ajatellen Helle Kannilan suhtautumista omaan naimattomuutensa saattaa olla myös se, että hän otti pakinoitsijanimekseen Morakka, joka tarkoittaa äkeää ja tuittupäistä ja joka adjektiivi on usein liitetty juuri vanhaanpiikaan.

(Lähteet: mainitut artikkelit)

--------> urbaani-sinkku