Helle näyttäisi olleen varsinkin tyttökoulun jatkoluokilla koulunsa toverikunnan kantavia voimia: hän toimi toverikunnan kirjurina ja sitten puheenjohtajana, piti usein esitelmiä ja alustuksia toverikunnan tilaisuuksissa sekä kirjoitti ahkerasti toverikunnan lehteen. Lisäksi hän oli aktiivisesti mukana myös koulunsa luonnontieteellisessä Käpy-seurassa. Hän ei arkaillut tarttua kirjoituksissaa ja esitelmissään vaativiinkaan aiheisiin. 15-16-vuotiaana hän esitelmöi mm. "Maailmanlopusta", "Sivistysoloista Suomessa yliopiston perustamisen aikakaudella" ja "Elämästä ja kuolemasta".
Esitelmissään ja kirjoituksissaan Helle liikkui enimmälti asialinjoilla. Joitain kepeämpiäkin ja humoristisempiakin alustuksia ja kirjoituksia on kyllä joukossa. Esimerkkinä tästä on omakohtainen kirjoitus "Prosa und Dichtung", jossa Helle kuvaa tilannekoomisessa valossa erästä monista välikohtauksistaan Cannelinin perheen kotiapulaisen, Ilmin kanssa. Helle on lähetetty rannalle "kuuraamaan vellipataa", mutta hän unohtuu "iki-ihanan illan" inspiroimana haaveilemaan. "Matalasieluinen kyökkipiika" tulee "häiritsemään kesäillan hempeyttä" patistamalla "kivellä työttömänä nyhjöttävää" unelmoijaa padanpesuun. Teko saa tuomion: "katala rikos".
Ajatuksiaan Helle kehitteli erityisissä muisti- ja päiväkirjoissa, joissa toistuvat osin samat teemat kuin esitelmissä, kirjoituksissa tai aineissa. Vauhtia ajatustensa kehittelyyn hän otti monasti kirjoista: omien mietteiden välissä on usein pitkiä sitaatteja kulloisiltakin mielikirjailijoita. Muistiinpanoja lukemistaan kirjoista hän kirjoitteli kouluajoistaan lähtien myös erillisiin vihkoihin. Lukemaansa hän kommentoi sittemmin ahkerasti julkisestikin kirja-arvosteluissaan ja -katsauksissaan.
(Lähteet: Kauppi 1976, 19. 24-25. 28-29 + mainitut arkistolähteet)