Olisiko syytä lakata puhumasta feminismistä? Eikö tuo käsite ole sekä monien miesten että naisten mielestä kovasti luotaantyöntävä? Eikö voitaisi ajaa feministisiä päämääriä pitämättä koko ajan niin korostetusti esillä feminismin etikettiä? Eikö näin saatettaisi onnistua pitämään salaa matkassa nekin naiset, jotka tapaavat aloittaa omat naisten asemaan liittyviä epäkohtia koskettelevat, itse asiassa feministiset, puheenvuoronsa toteamalla: "En ole feministi, mutta..."? - Mitenkähän nykyfeministipiireissä suhtauduttaisiin tämäntapaisia kysymyksiä esittävään siskoon?
Suomalaisen Naisliiton aktivisti Helle Cannelin esitti vuonna 1935 Naisten Äänessä tämäntapaisia kysymyksiä, ei kylläkään "feminismiin", vaan naisasiaan liittyen. Menipä hän vieläkin pidemmälle ja kysyi, olisiko syytä lakkauttaa naisasiajärjestöt ja naisasialehdet, koska niilläkin oli leima, joka herätti vastustushenkeä, todeten kuitenkin "tällaisen taktiikan jatkamisen pidemmälle" olevan vasta "tulevaisuudessa harkittavan asian", olihan naisasiajärjestöillä vielä tehtävää itsensä tarpeettomaksi tekemisessä.
Ei ole tiedossa, millaista kalabaliikkia kyseinen artikkeli 1930-luvun naisasiapiireissä mahdollisesti herätti. Siitä sen sijaan on varmaa näyttöä, ettei Helle Cannelin sen julkaisemisen jäleen lopettanut enempää naisasiasta puhumista kuin sen ajamistakaan. Varsin usein hän heitti naisasiakirjoituksissaan keskusteluun provosoivia kysymyksiä.