Kirjastohenki - kirjaston tehtävä

Helle Kannila analysoi terävästi kirjaston erilaisia tehtäviä useissa kirjastoalan kansainvälisiä suuntauksia, erityisesti amerikkalaista ja saksalaista kirjastohenkeä koskevissa artikkeleissaan. Turhimpana lähtökohtana kirjaston tehtävälle Helle Kannila piti sellaista ajattelua, jonka mukaan yleisölle pitää antaa niitä kirjoja, joita se haluaa. Tämä johtaa hänen mukaansa viihdekirjastoihin, joita ei ole mitään syytä pitää yllä julkisin varoin. Tällainen periaate on Helle Kannilan mukaan samaa kuin periaatteettomuus.

Amerikkalaiselle kirjastohengelle on ominaista hyötynäkökohta. Kirjasto on ajankohtainen tietotoimisto, jossa välineet viritetään siten, että ihminen voi saada vastauksia kysymyksiinsä. Tämän ajattelun mukaan "tieto on valtaa". Amerikkalaiseen kirjastohenkeen kuuluu myös uskonnollinen, aatteellinen ja poliittinen puolueettomuus.

Saksalaiselle kirjastohengelle oli vuosisadan alussa leimallista ajatus sivistyksen hedelmöittävästä vaikutuksesta. Siellä vähäteltiin tietopuolista aineistoa ja pidettiin kaunokirjallisuutta moninverroin tärkeämpänä inhimillisen kasvun lähteenä: "sielujenhoito on kansankirjaston puhtain ja ihanin tarkoitus".

Helle Kannila ei asettunut yksiselitteisesti kummankaan virtauksen kannalle, vaan hänellä oli hyvin laaja ja kokoava näkemys kirjaston tehtävästä. Hänen visiossaan kirjastoon kuuluivat tasapainoisesti sekä tietopuolinen aines että "sieluamuodostava" kaunokirjallinen aines. Helle Kannila toteaa kuitenkin, että Suomessa on vallalla ja voimissaan tietopuolista aineistoa korostava ajattelu: "Näyttää meillä Suomessa yleisesti katsoen tietosivistys olevan kehittyneempää kuin sydämensivistys". Tästä syystä olisi kirjastoja kehitettäessä kiinnitettävä huomiota myös yleissivistävään puoleen, "iäisien totuuksien" etsintään.


HELLE-ryhmä - helle@fla.fi