[puhekupla] Re: [puhekupla] Re: [puhekupla] väriprofiilit
From: Juha Kouvalainen (juha@kouvalainen.com)
Date: 08.04.2003 - 11:27:27
> En ole ihan varma, tarkoitatko tätä, mutta jokaisen värin voi aktivoida
> erikseen Photoshopissa Select -> Color Range -toiminnolla
> (suomenkielisessä Valitse -> Värialue) ja napsauttamalla haluttua väriä
> (kaikki kyseisen sävyn värialueet aktivoituvat).
Tätä en hakenut...
> Vielä helpommin yhden sävyn voi muuttaa normaalilla maalipurkkityökalulla
> napsauttamalla työkalun opitionsista valinnan "continuous" pois päältä.
> Silloin maalipurkki värittää tietyn sävyn kaikki alueet joksikin toiseksi.
> Kyllä tällä tavalla saa mustaa aikaiseksi.
..mutta tätä hain. Tämä ratkaisikin pulman kätevästi. Tosin mainittakoon
vielä, että myös ruksi kohdasta "antialiazed" kannattaa ottaa pois, jotta
piirroksen viivat säilyvät muuttumattomana. Kiitokset vinkistä!
Löysin kyllä myös itse asiassa tuon kaipaamani select-toiminnon (eli kun
tasoa klikkaa ctrl pohjassa, kaikki tasolla oleva materiaali tulee
valituiksi). Tuo ei vain sovellut tähän, koska skannatessa kuvassa ei ole
läpinäkyvyyttä vaan tausta on valkoinen, jolloin koko tason pinta tulee
valituksi.
> Vektoroinnin ideaa en ymmärrä (pienempi tiedosto?), koska missä tahansa
> painossa viivasta saa puhtaan, kun käyttää tarpeeksi suurta resoluutiota.
Entäpä jos teet vaikka A2-kokoisen julisteen johon piirros pitäisi saada
edes suht järkevällä tarkkuudella sisällytettyä (~300dpi). Montako kymmentä
gigaa bittigrafiikkakuvan koko tuolloin olisi? :) Ei taida ihan sähköpostin
liiitetiedostoina liikuskella.
Vektoroidun piirroksen etuna on nimenomaan rajaton skaalattavuus, se että
työ voidaan painaa missä koossa tahansa. Samalla myös tiedostokoko
keskimääräisellä piirroksellä jää muutamaan kymmeneen kilotavuun kun se
bittigrafiikkakuvissa (esim. sanomalehtikäytössäkin) on vähintään pari
megaa, tarkemmissa töissä kymmeniä megoja.
Lisäksi vektorigrafiikan etuina on myös rajaton muokattavuus jälkikäteen.
Esimerkiksi kuvan värit on muutettavissa parilla klikkauksella toiseksi,
mutta bittigrafiikkakuvissa joudut tekemään muokkauksia huomattavasti
enemmän, vaikka värit sijaitsisivat eri tasoillakin.
> Mustat ääriviivat kannattaa ehdottomasti skannata sisään bitmappeina, jos
> kyseessä ei ole harmaasävyoriginaali. Tällöin ääriviivat pysyvät
> kokemukseni mukaan täysmustina, vaikka kuvan tila olisi CMYK. Värit voi
> vaikka lätkiä ääriviivojen kanssa samaan layeriin/tasoon.
Pysyvät täysmustina niin kauan kuin kuvan värityyppi on "bitmap" tai
"grayscale", mutta jos muutat kuvan värisyyden CMYK-väriseksi (mikä onkin
ehdoton edellytys, jos kuvaan aikoo jotain väriä lätkiä), tämä normaalisti
yhdellä sävyllä toteutettava musta muodostuu CMYK-kartalla kaikista neljästä
painoväristä. Seurauksena on se, että ääriviivat suttaantuvat helposti
painotyössä (neljä painoväriä eivät koskaan satu aivan kohdalleen).
Varsinkin huokoisemmalla paperilla tuloksen näkee ikävän usein - eli
sanomalehtikuvituksissa mustat ääriviivat ovat hyvin suttuiset ja
ääriviivojen reunoilta pilkistää välillä muita värejä.
Juuri tämän vuoksi mustien ääriviivojen värisyys tulisi CMYK-kuvassa muuttaa
"oikeaksi" CMYK-mustaksi (C:0, M:0, Y:0, K:100) eli painettaessa ääriviivat
painetaan vain mustalla painovärillä, eikä siihen sotketa syaania (C),
magentaa (M) eikä keltaista (Y).
> Toinen vaihtoehto suojella viivaa on tehdä värit eri layerille/tasolle,
> tehdä ääriviivoista ja väriestä eri tiedostot ja asemoida lopullinen
> painotiedosto vaikka Freehandissa. Mutta ainakin lehtisarjakuvaa ajatellen
> tämä on turha toimenpide. Ei lehtien kuvan laatu ole niin hyvä, että se
> kannattaisi. Mulla 300 dpi:n tarkkuus koko kuvalla on riittänyt.
Värit kannattaa tehdä eri tasoille (värit alemmaksi, ääriviivat ylemmiksi)
jo sen vuoksi, ettei värjätty pinta peitä missään kohti ääriviivoja. Tällöin
myös värittäminen käy helpommaksi (väripinnan rajaaminen ei ole niin
tarkkaa, riittää kunhan sen reuna pysyy ääriviivojen sisällä). Ja kannattaa
myös säilyttää kuva tasoineen esim. Photoshop-formaatissa, jotta siihen on
mahdollista tehdä muutoksia jälkikäteen. Itse painoon voi lähettää vaikkapa
TIFF-muotoisen kuvan, jossa tasot on litistetty ja kuvan koko on näin
pienempi.
300 dpi:n tarkkuus riittää yleensä hyvin, kunhan huomioi sen, että painotyö
ei ole ainakaan isompi kuin originaalikuva. Jos painotyö on isompi, pitää
kuvan tarkkuutta vastaavasti suurentaa skannaamalla se esim. 400 tai 600
dpi:n tarkkuudella. (Saivartelen vielä lopuksi: oikeastaan yksikkö on ppi
(pixels per inch) eikä dpi (dots per inch) tietokoneella käsiteltävistä
kuvista puhuttaessa.)
Juha Kouvalainen
http://www.loikanvuoksi.com
http://www.sarjamedia.fi
