[puhekupla] Re: [puhekupla] vettä myllyyn
From: Mika P Lietzen (mplietze@cc.helsinki.fi)
Date: 12.02.2003 - 14:34:34
> Mä olen mielestäni hyvin paljon Lietzeniä helpommin lähestyttävä
> piirtäjä,
Tähän pitää ärähtää että enhän minä ole millään mittakaavalla vaikea-
lukuinen piirtäjä. Sen enempää kuin vaikka Tukiainen tai David B tai...
Vaikeampiakin on, paljon. Esimerkiksi Ville Rannan jutut vaativat
lukijalta paljon enemmän, samoin vaikka Marko Turusen. Joissain
tyylilajeissa, kuten visuaalisesti painottuneissa, lukijan aktiivinen
tulkinta on usein paljon suuremmassa roolissa kuin mitä perinteisissä
tarinapainotteisissa. Lukijalle ne ovat vaikeampia lähestyä, koska ne
vaativat ajattelua, tulkintaa.
Ja kuten sanottua, joku Karvinen edustaa sitä matalinta tasoa mistä
lukija pääsee aivojaan kuluttamatta. Mutta ei juttujen vaikeus tai
helppous silti arvota niitä millään tavalla. Vaikeus ja helppous
eivät ole mitään ensisijaisia tekijöitä. Jotkut kerronnan tyylilajit
vain ovat vaikeampia. Se on siis sivutuote.
> tarinoita oteta huomioon, kutakuinkin kaikki mun jutut on käyneet läpi
> erittäin kriittisen läpilukemisen ennen julkaisua ja nimen omaan paitsi
> kollegojen, myös ei-sarjakuvaharrastajien keskuudessa.
Niin, mutta tästähän ei suinkaan ollut kyse. Vaikeaselkoisuudella ei
ole mielestäni näissä viesteissä viitattu siihen että kerronnassa
olisi puutteita tai että se olisi mennyt peräti solmuun sen vuoksi että
se olisi jotenkin tahattomasti mennyt vaikeaselkoiseksi. Sen väittäminen
on vähän niin kuin laittaisi homoja ilotaloon siinä toivossa että ne
parantuisivat - niin mistä?
Kuvalehden sarjakuvista voisin vielä todeta sen verran, että puolen
sivun viikottainen jatkosarja on formaattina niin vaikea, että mikä
tahansa tarina olisi siinä vaikealukuinen. Saatikka sitten huonosti
suunniteltu ja kiireessä toteutettu sellainen.
> Kerronnan pitäminen yksinkertaisena ja rautalangasta väännettynä, ja
> samaan aikaan sellaisen "elämää suuremman" uskonnollisen tai
> metafyysisen kokemuksen aikaansaaminen on about hienointa mihin
> sarjakuvalla voi päästä.
Niin, tuostahan siinä kaikessa nimenomaan on kyse. Joskin liian rautalangan
käyttäminen tuottaa pahaa jälkeä. Lukijoita ei saa aliarvioida.
Kerronta on vähän niin kuin palapeli. Tekijä on vastuussa siitä että
kaikki palat löytyvät laatikosta, mutta lukija on vastuussa siitä että
siitä muodostuu jonkinlainen kuva. Tai voi se olla toisinkin. Ei
sarjakuvien tekemiseen ole edelleenkään olemassa mitään kiveen hakattuja
sääntöjä.
