Re: [puhekupla] Psykopatologia, sarjakuvat ja uskottavuus
From: Anita Vedenpää (anita_vedenpaa@hotmail.com)
Date: 20.02.2002 - 17:18:18
Hei,
Vielä vähän tästä aiheesta. Katsotaan, miten onnistun ilmaisemaan pointtini
mitenkään järkevästi. Ja onko minulla mitään pointtia. Jännitys tiivistyy...
Minä:
> Mutta kokonaan toinen kysymys - ja tärkeä kysymys - tietysti on,
> tarvitseeko hahmojen ylipäänsä lainkaan olla uskottavia!!! Tästä on
varmaan monenmoista mielipidettä niin tekijöiden kuin lukijoidenkin
keskuudessa.
Tämä kommenttini oli siis lähtöisin täysin omasta vinkkelistäni lukijana
(mitä odotan/haluan lukemaltani sarjakuvalta) ja psykanopiskelijana, ei
esimerkiksi sarjakuvantekijänä. Ja selvennykseksi sen verran, että tarkoitin
tässä uskottavuudella nimenomaan hahmojen psykologista uskottavuutta. Ja
toki tiedostan sen, että on olemassa monenlaista sarjakuvaa: sarjakuvaa,
joka on suunnattu erilaisille yleisöille ja jotka kumpuavat erilaisista
tekijän motiiveista tai ambitioista.
Virpi:
"Se miten realistisesti sitten esim. joitain
mielenterveyshäiriöitä sarjakuvissaan käyttää riippuu siitä kuinka ns.
realistinen se oma sarjakuva on. Useinhan teos (sarjakuva, kirja, elokuva)
luo tietynlaisen oman maailmansa, omine sisäisine sääntöineen. (Mainstream)
-- Siis sarjakuvahahmollahan voi olla vaikka kymmenen päätä ja se on silti
uskottava. Viittaan jälleen kerran siihen sarjakuvan (tai muun teoksen)
sisäiseen maailmaan, jonka sisällä hahmon pitäisi kyllä minun mielestäni
olla jotenkin uskottava. Tämä usottavuus aspekti tulee
sarjakuvien kohdalla ehkä enemmän esiin pidemmissä tekeleissä (albumit
yms "sarjakuvaromaanit") joissa hahmoja oikeasti kehitelläänkin."
Tästä olen samaa mieltä (tosin ks. jäljempänä). Ongelmanani
"psykopatologiasarjakuvien" (= sarjakuvaa, jossa patologia on jostain syystä
keskeinen asia ja jotka eivät ole täysin hupailumielessä tehtyjä) kohdalla
on juuri ollut se, että hahmot eivät ole olleet minun näkökulmastani
katsottuna riittävän hyvin perusteltuja tarinan kontekstissa JA tarina on
siitä syystä tuntunut jäävän kovin pinnalliseksi, teennäiseksi,
ei-omaperäiseksi ja kliseiseksi. MUTTA: tämä on siis minun näkökulmani.
Omista elämänkokemuksistani johtuen olen herkistynyt kiinnittämään joihinkin
asioihin (psykologiaan) enemmän huomiota kuin toisiin. Ja tätä herkistymistä
voi sitten nimittää vaikka mauksi (vrt. makuasia).
Ville:
> > Mutta kokonaan toinen kysymys - ja tärkeä kysymys - tietysti on,
> > tarvitseeko hahmojen ylipäänsä lainkaan olla uskottavia!!! Tästä
>
>Tässäpä hieno kysymys. Minulle psykologian pohtiminen tarinan kerronnassa
>on
>täysin vieras ajatus. Miksi tuo tekee tuota tai ei tee tätä. Minusta
>fiktiivisen hahmon ei tarvitse olla psykologisesti uskottava. Tarinan pitää
>olla uskottava, mikä tarkoittaa sitä että se seisoo omilla jaloillaan
>sisältönsä varassa, eikä henkilöitä juuri kannata irrottaa tarinasta. Ne
>ovat
>osa sitä, eivät mitään psykologisia kokonaisuuksia.
Hmm... Taidan muotoilla ajatukseni toisin. Minullekin on oleellisinta
TARINAN uskottavuus, mutta lukijana koen, että se riippuu siinä toimivien
olentojen käyttäytymisen uskottavuudesta tarinan kontekstissa. Kyse on
varmaan siitä, mikä on RIITTÄVÄN uskottavaa. Fiktiivisen hahmon ei tarvitse
olla syvällinen hahmo, jos se hahmona palvelee tarinan tarkoitusperiä -
silloin uskottavuuteen ei kiinnitä mitään huomiota ja hahmo on
"psykologisesti" riittävän uskottava.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten uskottavuus tai psykologinen uskottavuus
määritellään. Ja tästäkin voi vääntää kättä vaikka ensi vuosituhannelle
asti!
Tällä hetkellä tärkeintä kuitenkin on, että väännetään Kanada nurin
jääkiekossa ensi yönä.
t. Anita V
_________________________________________________________________
Join the world’s largest e-mail service with MSN Hotmail.
http://www.hotmail.com
