Seuran toiminta | Puhekupla | Arkisto

Re: [puhekupla] Kritiikin antamisesta


From: Reima Mäkinen (kuvagra@nic.fi)
Date: 06.02.2002 - 19:32:32


Petri T:
>Julkinen kriitikko
>voi siis, ainakin jossain määrin, nostaa tai laskea teoksesta ja
>tekijästä syntyvää mielikuvaa ja on tärkeä osa myös myynnin kannalta
>ihan positiivisestikin ajateltuna.
Minulla on sellainen tuntuma, että myynnin kannalta on oleellista että edes
jotain kirjoitetaan, samoin tekijän kannalta. Pahinta on se, että ei
noteerata. Esim. albumimittaisen puristuksen totaalinen
huomiottajättäminen on aika katkeraa kalkkia, voin kokemuksesta kertoa.
Parasta on jos jutussa on julkaistu myös kuva, sillä se jää mieleen eikä
kukaan viitsi tai ehdi kuitenkaan lukea sitä tekstiä.

Periaatteessa tietenkin pitäisi tehdä niin hyvää jälkeä, että sitä
kriitikot kilvan rientäisivät arvioimaan, mutta aina näin ei käy.
Sitäpaitsi matkalla kritiikin julkistamiseen on muitakin filttereitä kuin
kriitikosta johtuvia.

Joku humoristi voisi tähän todeta, että on ihan oikein vetää johtopäätökset
siitä, mitä palautetta saa. Jos ketään ei kiinnosta niin lopeta koko touhu!
Mutta ainakin minä olen sellainen Kymmpiuutisten loppuvitsin pahkaukko joka
kerää niitä pahkoja lopun ikäänsä, kun haluaa näyttää olevansa JOKU,
kaikille niille jotka koulussa kiusasivat.

>valmistumista. Tässä olisi hyvä keino Reiman mainitsema suljettu
>kriitikkopiiri. Yksi sarjakuvantekijä/muu henkilö tai joukko tekijän
Villelle vastauksena näihin:
>Tämä on kyllä perusteellista varovaisuutta! Ihan hyvä idea tässä on se, että
>perustettaisiin kritiikkiin keskittynyt lista, mutta että rajattaisiin
porukka
>joka saisi kritisoida ja VARSINKIN nimettömyys ovat outoja ideoita.

Ei se mitään varovaisuutta olisi vaan käytännöllisyyttä. Vuosien varraella
olen muodostanut kuvan siitäkin mikä on ihmisten kyky antaa/kirjoittaa
kritiikkiä, noin yleensä. Se on huono. Sekä näkemys, halu että taito sanoa
yhtään mitään puuttuu. Kaverit ja takahikiänkeket voi antaa ihankiva
-osastoon säilöttävää palautetta, mutta siinä se. Yninä ja nyökyttely on
paikallaan, mutta en sitä tässä hakenut, vaan jotain enemmän. Ne taas,
jotka kykenevät kirjoittamaan ammattimaisen (tai lähes) kritiikin,
luonnollisesti myyvät työpanoksensa. Miksi tälläinen toiminta kiinnostaisi
pyyteettömmästi muita kuin tekijöitä itseään?

Ajattelin myös www-pohjaista systeemiä en listaviestintää, joka tuppaa
väkisin jokaisen listalla olijan lootaan. Newssipohjainen systeemikin
kävisi. Molemmissa näissä on etuna automaattinen tekstiaiheiden
ketjuuntuminen joka on huomattavasti selkeämpää kuin tälläisen listan
tyyppinen sata asiaa kuumana rönsyily. Lisäksi ne säilyvt, niita luetaan ja
niihin osallistutaan silloin kun on aikaa ja mielenkiintoa siihen. Ei
tuputtamalla ja kiireellä tärkeiden viestien ja asioiden hoitamisen seassa.
Olen vuoden sisään osallistunut jo aika moneen keskusteluun siitä "miksi
sähköpostilista on paras tai huonoin vaihtoehto ja miksi newssiä tai
www-foorumia ei mitenkään voi ihminen käyttää". Kaikilla tuntuu olevan oma
oikea mielipide asiasta ja se harvoin perustuu mihinkään muuhun kuin
tietämättömyyteen ja mukavuudenhaluun. Käykää lukemassa vaikka
sfnet.harrastus.kulttuuri.sarjakuvat (linkki tohon on kupla.netin
linkeissä) tai sitä nakki-foorumia, ennen kuin alatte ampua alas
ehdotustani. Newssiryhmän perustaminen voi kyllä olla turhaa toohotusta.
Jos taas listaa miettii, niin iso osa lukee jo valmiiksi (lähes kuollutta)
Helsingin -tapaamiset listaa. Eiköhän tätä Puhekuplaa olla jo tukittu ihan
kiitettäävästi.

www-keskustelua taas voisivat vaikka muutkin, esim. ihan aloittelijat,
lukea jos huvittaisi. Näin se palvelisi myös ehkä sarjakuva-alaa
yleisemminkin. Viestisi jotain siitä, että sarjakuva on kiinnostava epeli.
Kriitikot voisivat käydä peistaamassa sieltä sattumat kirjoituksiinsa
(leikkiä, leikkiä!) jne :-)

Nimettömyys voisi vain olla kätevämpää kuin nimellisyys. Ajatelkaa, Ville
ja Marko, eri ihmisten kykyä antaa ja ottaa kritiikkiä. Nimihän toimii
usein vakuutena siitä että uskaltaa seistä sanojensa takana. Tässä
tapauksessa tälläistä vakuutusta ei tarvitsisi, jos kaikki kriitikkosisaret
ja -veljet olisivat tosissaan. Saman tien voisi kieltää sarkasmin ja
huumorin viljelyn, ne ovat TÄSSÄ TEKSTIMEDIASSA niin vaikeita muutenkin.
Keskittyisi asiaan. Teoksen tuomiin mielikuviin ja niiden mahdollisimman
aitoon eteenpäin välittämiseen. Nimettömyys voisi mahdollistaa sen että
turha kaunistelu jäisi pois. Negatiivisen palautteen kaunistelu on
inhimillistä, kohteliasta ja toimivaa kun kirjoittaa omana itsenään. Sitä
tekijäkin toivoo inhimillisyytä, ei liikaa tarpeetonta raadollisuutta.
"Kyllä mä uskon vähemmälläkin että työni on paska."

Turha tulla väittämään, että ikävän tai jopa (perusteiltaan) vääräksi
koetun kritiikin voisi sivuuttaa noin vain. Ainakaan tällä listalla niin
hyvä itsetunnon omaavia piirtäjiä tuskin on. Ja luulen, että tekijät
haluaisivat kuulla mielipiteitä nimen omaan itselleen tärkeistä sarjoista,
niistä joihin ovat panostaneet, ei niistä välitöistä ja löysäilyistä!
(Kaikkeahan ei milllään ehdi käsitellä).
Jos joku sanoo minulle tosissaan, että: "Sinä, Reima olet huono ihminen,
vihaan sinua ja kaikkea mitä edustat." Niin kyllä minä sen jälkeen hieman
tarkemmin katson miten kyseisen tyypin seurassa oleskelen, jos ollenkaan.
Lisäksi saatan joskus arvostelukykyni pettäessä ja kipukynnykseni
ylittyessa sanoa ko. tyypistä muille jotain pahaa ihan vaan kostoksi.
Ainakin ajattelen hänestä pahaa, koska sen hän ilmi selvästi ansaitsee!

Oletukseni negatiivisen ilman kumuloitumisesta perustuu ihan vaan
kokemuksiin. Samoin kuin sekin, että aito hyvyys ja positiivisuus synnyttää
positiivisuutta ja hyvyyttä. Miksi maailma olisi sarjakuvapiirtäjien
kriitikkopiirissä erilainen kuin sen ulkopuolella?! Vai pääsisikö mukaan
vain yli-ihmistestin kautta osoitettuaan koostuvansa hyvyydestä,
pyyteettömyydestä ja teflonista?! Yhdenkin tyypin huono päivä tai sisäinen
käärme voi päätään nostaessaan helposti pilata piirin ilmapiiriä, mutta se
riski otetaan.

Hans:
>(luoden jotakin jonka voisi
> optimistisesti ajatella pitävän sisällään pysyviä arvoja tai vähintään
> olevan kristallisoitunut kuvaus sen hetkisestä maailmasta)
Pysyvät arvot eivät ole nyt muodissa. Sen hetkinen maailma meni jo... Nyt
on tämän hetkinen maailma. :-) Löysyyttäkin voi perustella vaikka sillä,
että on parempi tehdä kuin jättää tekemättä. Tai että joka päivä ei voi
onnistua.

Marko T. vei nokkelasti otsikoidussa "jatkuu" viestissään sanat suustani
monessakin kohtaa. Osa vaatii kuitenkin kommentointia.

>Rehellisesti sanottuna en ymmärtänyt miksi en saisi arvostella jonkun
>tuotantoa yleisesti? Varsinkin sarjakuvan saralla missä homma perustuu
>maneereihin. Useasti oikeatkin kriitikot vertaavat taiteilijan aiempaan
>tuotantoon eivätkä täten arvostele vain ja ainoastaan yhtä teosta.
Kai sitä saa, mutta jos tähtää siihen että siitä olisi apuakin niin sitten
ei mielellään. Kyllä minulle sopii, että joku arvostelee tuotantoani
yleisesti. Toivon kuitenkin että ko. henkilö olisi sitten lukenut vaikkapa
liki puolet tuotannostani. Mielellään jotakin joka vuodelta ja (lähes)
kaiken viime vuosilta.
Mistä tiedän että näin on tapahtunut? Vai fuulaako kriitikko? Jos hän onkin
nähnyt vain jutun sieltä, toisen täältä? Onkohan se ollut omasta mielestäni
onnistunut vai tuotantoni pohjasakkaa?
Maneereita on, myönnän. Niitä on sommittelussa, viivassa, tyylissä,
tarinoiden kehittelyssä, kuva-teksti painotuksessa, aiheiden valinnassa,
käsittelyssä, jne. Mutta kaikissa sarjoissa tuskin on koko maneeriarsenaali
käytössä. Ainakin toivon näin.

Olen oppinut myös seikan jota pidän hyvin mielenkiintoisena. Sen miten
silmät valehtelevat. Enkä nyt tarkoita vain niitä klassisia viivaesityksiä
joita voi viivottimen kanssa ihmetellä. Tarkoitan sitä, miten itsensä,
peilikuvansa näkee aika subjektiivisesti. Kotipeilissä naama näyttää
erilaiselta kuin näyteikkunssa peilatessaan. Toinen hauska, ja vähän
pelottavakin, testi on tarkkailla vastapäisen henkilön kasvoja samalla kun
aloittaa juopumisen. Juo ne kauniiks, sanoi vaari vainaakin. Laiha
anorektikko varmaankin tosiaan näkee itsensä lihavana. Asialle on helppo
naureskella, mutta aivot ei ole kone.

Tällä pohjustin vain sitä, että ainakin minä olen niin subjektiivinen, että
minun nenääni pitää oikein hiertää siihen epäkohtaan. Muuten katselen
jonnekin ihan muualle, sinne minne minua sattuu huvittamaan. Tai sitten
olen ymmälläni, että miten niin ja MISSÄ?

Reima


S u o m e n S a r j a k u v a s e u r a n S ä h k ö i s e t S i v u t
pääsivu
| seuran toiminta | kupla-akatemia | piirtäjät | alan toiminta | viikon verkkosarja | posti | linkit