Vastine: [puhekupla] Holmenkollen
From: Kivi Larmola (kivi@kaapeli.fi)
Date: 15.06.2001 - 18:36:36
Aluksi minun on pakko sanoa, että seuraavassa kirjoituksessani esiintyvät markkinatiedot, painosmäärät ym. "faktat" ovat tiukkaa mutu-tietoa. Eli en ole niitä mistään tarkistanut, tuntuu vain että näin olisi.
Toivottavasti tästä on kumminkin jotain hyötyä jollekulle.
>Jos Holmenkollen oli hyvän näköinen niin kai se on tekijän ansiota eikä
niinkään kustantajan... Ja vaikka se oli niin hyvän näköinen niin miksi
sitä ei ostettu?
Kuten kustantaja Jalava hyvin tietää, kysymys on lähinnä retorinen.
Kotimaisen sarjakuvan on helppo kuvitella vakiinnuttaneen asemansa, kun viettää aikansa muiden sarjakuvaharrastajien keskuudessa. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kotimaisen albumin kohdalla on syytä iloita, jos myynti on 800 kappaletta, break even on pakko asettaa jonnekin 650 kappaleen kieppeille, koska kaupalliseksi so. ostajia houkuttelevaksi tehdyn albuminkin myynti on verrattavissa kokeelliseen nykyrunouteen;-)
Ja ettei väärää käsitystä äskeisestä jää, kaupallisuutta se on epäkaupallisuuskin, aivan kuten antimainokset ovat ihan oikeita mainoksia.
Oikeastaan ainoat ko. määristä edukseen erottuneet sarjakuvat ovat "lehdistä tuttuja", tuttuja ja turvallisia tuotteita, joissa ostaja tietää etukäteen mitä on ostamassa (B. Virtanen jne.), bestsellerit kuten Naisen kanssa tai Sika taas satsaavat siihen, että niitä ostetaan enemmän "kahvipöytäkirjoiksi" kuin sarjakuvana; so. ne eivät ole sidottuja sarjakuvaan lajityyppinä.
>Tällä palstalla ei kukaan tunnu tunnustavan sitä tosiasiaa, että elämme
markkinataloudessa. Siinä vaan ollaan perustamassa keskisuurta kustantamoa
pienilevikkisen kotimaisen sarjkuvan kustantamiseksi. Ja Rautakirja
levittäisi!
Rautakirjan jakelu on ja tulee olemaan utopiaa, mikäli puhutaan primääristi sarjakuvaan keskittyneestä julkaisusta. Sen sijaan monikulttuurinen aikakauslehti, joka "sattumalta" sisältää runsaasti laadukasta sarjakuvaa saattaisi kannattaakin. Muistetaan, että niillä myyntimäärillä, joilla Sarjis aikoinaan lakkautettiin kannattamattomana (samoin kuin Ruutu, Non Stop tai Zoom), saisi nykyisessä pirstaloituneessa julkaisukentässä kustantajan kuin kustantajan tyytyväiseksi (vaikkei pomppimaan riemusta). Kappalemääräinen myynti on pysynyt kutakuinkin samana, ainakin täältä katsoen, kokonaisuus avain jakautuu useamman nimikkeen kesken.
Toinen kysymys on, löytyykö nykykentästä intoa ja entusiasmia rautakirjan vaatimiin käsittämättömiin alkuinvestointeihin..? Jos uskoa löytyy kyllin pitkälle tappiolliselle ajalle, _mikä vain_ on mahdollista.
>Pelkään pahoin, että muutaman vuoden päästä meillä ei ole enää kuin pari
sarjakuvakauppaa Suomessa.
Mistähän se johtuu? Lukijoita on liian vähän ja nekin vähät sarjakuvan
harrastajat eivät osta. Marisevat vaan, että onpas taas väärä valinta jne.
Hm. Ongelma on kaksitahoinen. Toisaalta meillä on laadukkaat kulttisarjat (Sandman, Love&Rockets ym.), joiden suomentaminen on tuhoon tuomittua, koska harrastajat ovat jo ostaneet ko. sarjat englanniksi - onhan se nykyään virallinen toinen kotimainen:-)
Toinen vaihtoehto on markkinasidonnainen: koska kotimaan markkinoille ei ole taloudellisesti mahdollista tuoda värisarjakuvaa, joka ei ole vakiinnuttanut asemaansa (suosittelen luettavaksi: Joseph Heller: Catch 22), vaan se on pakko hankkia yhteispainatuksena riittävän painosmäärän aikaansaamiseksi; ja toisaalta teos on pakko julkaista samaan aikaan ulkomaisen alkuteoksen kanssa mikäli mielii ehtiä ennen kuin potentiaaliset ostajat ovat ehtineet ostaa alkukielisen teoksen, joutuu ostamaan ns. sian säkissä.
Ei tarkoita automaattisesti, että kustannustoimittaja Kari Puikkonen olisi ollut latvakakkonen, että Like otti julkaistavakseen Millerin HardBoiledit tai Rusty Robottipojan; Hermannin Largo Winchit ym. soopaa. Kysymys oli "luottoartisteista" joiden teoksista oli pakko päästä sopimukseen jo ennen niiden valmistumista. Millaisia nämä teokset tulisivat olemaan, oli venäläistä rulettia. Ja pitää muistaa, että Sin City osui täsmälleen oikeaan saumaan ajoituksessaan (mustavalkoisuudesta puhumattakaan).
Sivumennen sanoen - Königit myivät myös, ja viimeisin on vielä suomentamatta;-)
>Huippu oli taannoinen Hans Nissenin purkaus Tiffany Jonesia vastaan. En
viitsi muuten kommentoida hänen kaunaista ja asiantuntematonta viestiään
paitsi että kerron, että hän itse yritti julkaista samaista sarjaa mutta ei
saanut oikeuksia. Jos olisi saanut niin olisi nähnyt, kuinka huonoja
originaaleja (=vedoksia) sarjoista levitetään. Ja Tiffanyssäkin oli vain
pari heikkoa strippiä.
Jokainen varmaan haluaisi jonkin itselleen läheisen sarjan markkinoille. Kyllä minäkin toivoisin, että Milton Caniffia ja Roy Cranea olisi joka kioskilla:-)
>Ja miksiköhän ei ole kohta enää sarjakuvan kustantajiakaan? Täälläkin
tuntuu olevan päähuolena eurooppalaisen (=ranskalaisen) sarjakuvan
saatavuus Suomessa, ei se että joku kääntäisi sitä. Hyvin harva suomalainen
muuten osaa ranskaa joten tärkeätä on, että sitä käännettäisiin.
Ranskalainen kielialue, saksa, japani ja espanjan kieli ovat kieltämättä houkuttelevia, lähinnä siitä syystä, että ko. kielten osaamisprosentti suomessa on aivan eri luokkaa kuin englannin. Näin ei olisi pakko ehtiä yhteispainatuksessa siihen ensimmäiseen painokseen, vaan toinen tai kolmaskin välttäisi.
Sitä paitsi ranskalaiselta kielialueelta löytyy mielenkiintoista ja jännittävää, mustavalkopainatukseen sopivaa kamaa yllin kyllin. Vaikkapa l'Association -ryhmältä päin, tai Seuilin pokkareista tai vaikka mistä...
Ja onhan noita kääntäjiä. Aina on käännetty ja tullaan kääntämään:-)
>Täällä ei saa mainostaa mutta tuleehan meillä yhä Valeriania, Ankardoa ja
Prattia. Ja Comesiakin on luvassa....
Hyvä niin. Vaikka mun on tähän pakko sanoa, että Comesin loistokausi päättyi Evaan - siitä eteenpäin äijä on koti-ardenneillaan jauhanut aika samaa rataa. Prattilta toivoisin Erämaan skorpionien myöhempiä osia, Corton uusiotaitot kertovat enemmänkin Joachim Schwartzin (hänhän se on?) pieteetistä saksien ja liiman kanssa;-)
Sen sijaan Sokal on ansaitun taukonsa jälkeen mahdollinen kirijä, kunhan malttaa kääntää katseensa multimediasta takaisin paperiin (mies muuten olisi vapaaehtoinen tulemaan suomeen, jos joku instanssi haluaa kutsua - vihje;-) ), ja Mezieres - Christin -valjakko ravaa tasaista tahtiaan.
Muuten olen sitä mieltä, että Vanhat sarjat kannattaisi lämmittää. Onnea ja menestystä semmingin pian palataksenne hengellisen lähetystehtävänne pariin, sanoi Peppone isä Camillolle.
Ylistarossa 15.6.01
Kivi Larmola
