Moraalisesta relativismista


Subject: Moraalisesta relativismista
From: Heikki Poroila (poroila@kaapeli.fi)
Date: la 14 syys   1996 - 09:09:03 EEST


Mika Böök epäili allekirjoittanutta "moraalisesta postmodermismista" kirjoittamalla
seuraavaa:

>>Askel tällaisesta terveestä epäilystä omaan oikeassaolon suhteen siihen näkemykseen, että toinen, joka on moraalisesti aivan eri mieltä "toimii yhtä perustellulla pohjalla",
on kuitenkin melkoinen. Se on askel moraalisesta modernismista
moraaliseen postmodernismiin. Sen jälkeen ei enää tarvitsekaan oikeasti olla
mitään mieltä mistään. Jäljellä on vain eri mielipiteiden ja niiden
perusteluiden muodostama mosaiikki, eräänlainen moraalipeli...<<

En tarkoittanut, että kaikki näkemykset ovat saman arvoisia tai siis vailla moraalista
arvoa. Yritin sanoa, että koska kannabiksen kannattaja pitää aineen julkista
puolustamista moraalisesti oikeana ratkaisuna, hän toimii henkilökohtaisesti yhtä
hyvin perustellusti kuin joku toinen, joka tuomitsee kannabiksen jyrkästi. Absoluuttista
moraalia ei taatusti ole olemassa. Jos olisi, mistä se olisi ilmaantunut?

Ihmisen elämä koostuu paljolti arvojen kehkeytymisestä, vakiintumisesta, törmäyksestä
muiden arvoihin, muuttumisesta jne. Meillä kaikilla on oma moraalimme, minkä lisäksi
jotkut meistä ovat kiinnostuneita myös muiden moraalista. Jotkut haluavat pelata
moraalipeliä, epäilemättä. Useimmat eivät luultavasti edes ajattele koko asiaa.

Minusta on täysin ymmärrettävää, että Mika B on kiihtynyt hoitamansa tiedonvälityksen
sisällöstä ja vaikutuksista. Paljon kummallisempaa olisi, jos ei olisi. Peruskysymys
kuuluukin; kenen pitäisi saada päättää siitä, mitä verkkosivuilla esiintyy. Jos minä
perustaisin oman palvelimen, en taatusti olisi moniarvoinen ja suvaitsevainen, vaan
hyväksyisin asiakkaiksi vain sellaisia, joiden arvot ovat riittävän lähellä omiani.
Ehkä me joudummekin siihen, että kaikkien riittävästi eri mieltä olevien on hoidettava
verkkojulkaiseminen omin voimin. Ehkä se olisi moraalikysymysten kannalta parastakin?

En usko, että ilmeisesti edustamani moraalirelativismin nimeen vannova on vailla
mielipiteitä. Monet lähimmäiseni ovat sitä mieltä, että niitä on aivan liikaa ja tuon
niitä esille aivan liikaa. Pointti on siinä, etten katso voivani nostaa omaa moraaliani
yleiseksi mittariksi. Voin perustella sitä sillä tarkoituksella, että yritän saada
mahdollisimman monet muut ihmiset samalle kannalle. Tai voi viis veisata siitä, onko
joku muu samaa mieltä. Mutta vaikka olisin kuinka jyrkästi jotain mieltä jostain
asiasta, en voi hyvällä omallatunnolla vaatia, että muidenkin tulisi olla samaa mieltä
MORAALISIN perustein. En minä tiedä, onko oma moraalini sen parempi kuin jonkun toisen.

Ihmiset ryhmittyvät yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti pitkälti sen mukaan, millaisia
arvoja pitävät hyvinä. Ihmisten ryhmät tappelevat toisella tavalla ajattelevien kanssa
joko pakottaakseen toiset pitämään turpansa kiinni (hengissä tai hengettömänä) tai
pakottaakseen heidät muuttamaan arvojaan. Se on aika ikävä historiallinen viitekehys.

Me olemme päästäneet tiedon pedon irti jo satoja vuosia sitten. Ei sitä saa häkkiin ja
peiton alle ilman äärimmäisen alistavia ja tuhoavia voimakeinoja. Jos "valistus" ei saa
ihmisiä toimimaan "järkevästi", ei sitä varmaankaan saa aikaan myöskään "pakko" tai
"kielto". Mutta, jokaisella on oikeus ja vastuu päättää omasta tontistaan. Se ei ole
neutraali alue.

Heikki Poroila
kirjastonhoitaja



This archive was generated by hypermail 2a24 : su 08 joulu  2019 - 01:20:16 EET