HS:n 15.12. ilmestyneestä jutussa Tapion ja metsähallituksen selvityksestä saa
sen kuvan, ettei kukaan oikein tiedä miten suuria aukkoja metsiin saisi hakata.
Niin ikään mitään tieteellistä perustetta ei ole sille kuinka monta elävää puuta
pitäisi jättää hakkuualueelle. Vaikuttaa siltä, että metsän sisältämien
eliöyhteisöjen kokonaisuutta ei ole juurikaan tutkittu. Luonnon monimuotoisuuden
säilyttämisen kannalta tämä on huolestuttavaa.
Suomea sitova sopimus biodiversiteetin suojelusta velvoittaa varovaisuuteen, kun
ei ole selvää tieteellistä näyttöä toimenpiteen vaikutuksesta luonnon
monimuotoisuudelle. Näin ollen hakkuuaukkojen kokoa tulisi pienentää (HS:
valtion mailla keskimääräinen aukon koko yli viisi ha; yksityisten mailla
keskimäärin alle kolme ha). Samoin hakkuualueille jätettyjen elävien puiden
määrää pitäisi lisätä, (valtio mailla nyt 12 puuta/ha; yksityisten mailla alle 6
puuta/ha).
Sivullisen silmin näyttää entistä enemmän siltä, että metsien tutkimuksesta on
puuttunut todellinen tiede. Tämä on mahdollistanut
tarkoituksenmukaisuusharkinnan saatujen tutkimustulosten soveltamisessa. Ei ole
mikään ihme, että tällaisessa tutkimusilmapiirissä Erkki Lähteen tutkimukseen
kohdistunut syrjintä on ollut mahdollista.
Mikko Vartiainen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/