> On Mon, 14 Dec 1998, Palomäki, Pekka wrote:
> > Mielikäinen kirjoitti:
> > > Jos lähdetään lajien kehityksestä itseisarvona voitaisiin siirtyä
> > > tietokonesimulaatioihin geenitutkimuksen edetessä. Tällöin päästään
> > > suunnattoman paljon tehokkaampiin prosesseihin.
> > Jotta simulaatioissa olisi mitään mieltä, olisi luotava myös
> > virtuaalimaailmoja, joissa voitaisiin testata erilaisten
> geeniyhdistelmien
> > menestystä erilaisissa olosuhteissa, kilpailutilanteissa jne. Kuinka
> monta
> > permutaatiota syntyy, jos yhdistetään 10 miljoonaa lajia, joista
> jokaisella
> > on keskimäärin 1000 geeniä, miljoonia eri mutageneettisiä kemiallisia
> > yhdistelmiä ja epälukuinen määrä ilmasto-olosuhteita. Voi olla hankalaa,
> > luulisin.
>
> Mutta jos pelkkä geeni/olio-pankki on itseisarvo on paljon näppärämpää
> hylätä perinteiset elämänmuodot ja siirtyä vaikkapa geneettisien
> algoritmien jalostamiseen. Niiden avulla saadaan varmasti tehokkaampaa
> kehitystä kuin perinteisillä menetelmillä vaikka käytettäisiin ihan
> tavallista kotimikroa.
>
Koetapa vasiten luoda maailma, jossa on muuttujia 10 000 000 * 1000 * 10 000
000 * 1 000 000 kpl ja laittaa mikrosi pyörittämään erilaisia permutaatioita
ja vielä tarkastella niitä kaikkia erikseen, heheh.
Geeni/oliopankin itseisarvo taitaa olla havaittavissa vasta maapallon
ekosysteemin tasolla, sen sijaan ihmiselle sillä saattaa olla huomattava
välinearvo.
> > > Toisaalta olisi mukava kuulla miksi biodiversiteetillä olisi
> itseisarvoa.
> > Biodiversiteetillä on sellainen itseisarvo, että maapallon ekosysteemi
> > muodostaa itsesäätelevän kokonaisuuden, joka mutaatioiden ja lajien
> > kehittymisen kautta pyrkii luomaan elämälle sopivan tasapainotilan.
>
> Jaa. Minä kun olen kuvitellut, ettei sillä ole mitään näin ylevää
> päämäärää vaan kaikki eliölajit pyrkisivät selviämään olemassaolon
> kamppailussa muita vastaan... Luotodokumentit ovat pettäneet minut.
>
Kilpailu palkitsee sopivimmat yhdistelmät, joten voit säilyttää lapsenuskosi
luontodokumentteihin. Armoton olemassaolon kamppailu muita vastaan on
luonnon tapa hakea optimaalista ratkaisua. Nykymaailman ongelma on siinä,
että ennen ihmistä ei yksittäiselle lajille ole ollut mahdollista hävittää
merkittävää osaa muista lajeista ekosysteemistä. Huolestuneita voin
lohduttaa sillä, että eräiden teorioiden mukaan ekosysteemi pystyy
paikkaamaan ajan kanssa virheensä. Jos yksittäinen laji nousee liian
dominoivaksi, se aikaa myöden tuhoaa myös omat elinmahdollisuutensa, kun
elollisen luonnon tasapaino järkkyy riittävästi. Elämän kannalta se ei ehkä
merkitsekään loppua vaan uutta yritystä jonkin toisen kehityskulun kautta.
Sivuvaikutuksena yksittäisen lajin, vaikkapa ihmisen kannalta, tämä tosin
saattaa merkitä populaation kannan romahdusta tai pahimmillaan sukupuuttoa.
Kosmisella tasolla sillä ei liene suurtakaan merkitystä...
> > Pääasiassa auringosta saatavan energian avulla ekosysteemi on
> aikaansaanut
> > aurinkokunnassamme ainutlaatuisen fysikaalisen tasapainotilan, joka
> omalta
> > kannaltaan menestyksekkäästi vähentää termodynamiikan lakien määräämää
> > suuntausta kohti energian tasapainotiloja. Päinvastaisena esimerkkinä
> toimii
> > esim. Mars, joka on erittäin stabiili paikka: esim. happea ei ole
> > nimeksikään, vaan se on kaikki yhtynyt muihin alkuaineisiin, sama koskee
> > typpeä, jolla on niinikään vahva taipumus sitoutua muihin alkuaineisiin.
> > Meidän tuntemamme elämän tasapainotila poikkeaa huomattavasti
> > termodynamiikan sääntöjen tasapainotilasta.
>
> Suunta on kuitenkin kohti täydellistä entropiaa. Se että nyt täällä on
> leikisti on poikkeama termodynamiikan säännöstöstä johtuu
> Aurinko-nimisestä mollukasta. Energeettisesti "energian" ei ole
> kannattavaa olla kasassa.
>
Kuten voimme havaita Marsista ja Venuksesta, Aurinko-niminen mollukka ei
yksinään riitä, eikä termodynamiikan kannalta pysyvää epätasopainotilaa
näytä Aurinkokunnassa syntyvän ilman elollisia olioita. Termodynamiikan
lakien mukaan Maapallostakin kyllä aikaa myöten tulee Marsia muistuttava
eloton planeetta, mutta ainakaan minulla ei ole syytä kiirehtiä sen
suuntaiseen kehitykseen.
> > Biodiversiteetin itseisarvo on elämä.
>
> Joka on vain erään koulukunnan näkemys.
>
Minä en ainakaan parempaa keksi ja kun nyt satun elossa olemaan ja haluan
mahdollisten lapsienikin pysyvän, niin tämä näkemys palvelee loogisesti
halujani. Professorilla on varmaan jonkin toisen koulukunnan näkemys, jonka
hän haluaisi mielellään jakaa meille muille keskustelijoille?
t. Pekka Palomäki
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/