1) Välinearvojakin on
Muistutan, että monimuotoisuudella on myös huomattavia välinearvoja,
joista metsäsektorin tulisi olla erityisen huolissaan.
Metsäekosysteemien häiriintyminen lienee kansantaloudellisesti suurimpia
kuviteltavissa olevia uhkiamme Sosnovy Borin yms. jälkeen.
Koska koskaan ei voi tietää etukäteen, minkä kortin kaatuminen kaataa
koko korttitalon, varovaisuus on viisautta. Änkyrimato ja monet
maakiitäjäiset ovat vielä nyt yleisiä, mutta jos ne vähenevät, ovat maa-
ja metsätaloutemme pian todella suurissa vaikeuksissa.
Ja koska ekosysteemipalvelut ovat elinkeinolle elintärkeitä, niistä
kannattaa mukisematta maksaa. Luonnonsuojelu on metsäsektorin
henkivakuutus.
Kun tämä on hiffattu YK:ssa (Rio) ja esim. OECD:ssä, kannattaisi asiaa
pohtia alemmillakin toiminnan tasoilla Suomen perukoillakin.
2) Luonnon itseisarvoista
on saatavilla suomenkielistäkin kirjallisuutta, esim. Leena Vilkan
tuotantoa (uusin Oikeutta luonnolle) ja Ympäristöfilosofia-antologiassa
ovat ympäristöetiikan keskeiset kansainväliset klassikkoartikkelit
yksissä kansissa.
Klassinen luonnonsuojeluliike on kai lähimpänä klassikoista Aldo
Leopoldin maaetiikkaa (artikkeli Ympäristöfilosofia-antologiassa).
Maaetiikka korostaa kokonaisuutta, ekosysteemien ehyyttä ja terveyttä.
Ja se on ihan hyvä pohja esimerkiksi biodiversiteettikysymysten
pohtimiseen.
3) Summa summarum: lähdettiinpä biodiversiteetin suojeluun väline- tai
itseisarvoista, se koettiin esim. Rion sopimuksessa niin elintärkeäksi
intressiksi, että sitä varten tehtiin kansainvälinen sopimus. Jonka
toimeenpanoa pitäisi kansallisen metsäohjelmankin osaltaan olla. KMO on
nyt vain palautettava takaisin Rion tielle, MMM kun eksyi matkalla kun
ei nähnyt metsää kuutiolta.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/