Hannu Hyvönen kirjoitti:
----------
> Pietilä kirjoittaa:
>
> "Inventoinnin 1951-53 koivupuuston tilavuus oli 281 miljoonaa kuutiota,
> vuosien 1992-94 inventoinnin mukaan koivupuuston tilavuus oli 276
> miljoonaa kuuutiota."
>
> Lukujen tarkoitus lienee saada meidät uskomaan että koivun hävitystä ei
> tapahtunut. Tapahtui kuitenkin sillä
> -koivukuutiot kasvavat pääosin ojitetuilla alueilla ja kovilta mailla
> koivuvarat ovat romahtaneet
> -jos koivua ei olisi hävitetty koivuvarat olisivat nyt aivan toisella
> tasolla eikä koivua tarvitsisi tuoda Venäjältä.
Koska koivu ja sen määrä ovat olleet käydyssä keskustelussa mielenkiinnon kohteena, niin esitän pohdiskeluni asiasta. Tietävämmät korjatkoot virheet.
1900-luvun alussa kaskeaminen näkyi koivun määrässä selvästi. Koivu hyötyi pioneeripuuna metsän poltosta. Koivuja syntyi paljon, mutteivät ne kasvaneet suuriksi, koska kaskikiertoon kuuluvassa laidunnuksessa karja söi taimet ennen kuin ne ehtivät kasvaa suuremmiksi. Lehtipuita oli, mutta näissä oli paljon leppää, jota karja ei syönyt.
Maatalouden kehitys mahdollisti koivikoiden synnyn 1910-40. Kun siirryttiin peltolaidunnukseen, metsät saivat kasvaa rauhassa, jolloin koivunkin taimet kasvoivat isommiksi puiksi. Koivikoita ei myöskään hävitetty, onhan koivu hyvä polttopuu ja yhteiskunta pyöri suuremmaksi osin bioenergialla. Polttopuu oli myös vientiartikkeli esimerkiksi Tukholmaan ja Pietariin. Koivulla oli myös muuta kotitarvekäyttöä ja myös vaneriteollisuus kehittyi, jolloin koivutukillakin oli hyvä hinta. Kaskikauden koivikot näkyi
ät esimerkiksi Itä-Suomen metsänpiirteissä vielä 20 vuotta sitten.
1950-luvulla koivikoiden suosio laski. Syitä oli ainakin kaksi. Polttopuun käyttö romahti, koska lämmönlähteenä siirryttiin käyttämään kivihiiltä ja öljyä. Toisaalta koivua ei vielä osattu käyttää massan valmistukseen. Tämä johti siihen, että pieniläpimittaisen koivun hinta romahti ja sen kasvattamisen kannattavuus heikkeni mäntyyn ja kuuseen verrattuna. 1950-luvulla ei myöskään tiedetty, että 70- ja 80-luvun keksinnöt tekisivät koivuvanerista niin hyvän tuotteen absoluuttisesti materiaalina ja suhteel
isesti muihin vanereihin verrattuna.
Hävitettiinkö koivikoita sitten hävittämällä? Ilmeisesti, mutta miten paljon ja missä? Olisi mielenkiintoista saada asiasta viitteitä. Hävitettiinkö koivikoita harvaanasutuilla alueilla, joilla uitto oli ainoa kaukokuljetusmuoto? Koivuhan ei irtouitossa ui eikä kuivaa polttopuuta kannata kastella. Toisaalta mahdollinen hävityskään ei liene ollut yksimielistä, esittihän esimerkiksi Vaneripuuyhdistys vaatimuksia koivutukin kasvatuksen turvaamisesta.
1960- ja 70-luvulla keksittiin, miten koivusta saadaan sellua, jolloin koivupaperipuun hintakin parani. Tällöin sitten muistettiin koivun suosion alhaisuus edellisellä vuosikymmenellä, ja syntyi katkera muistikuva hävitetyistä koivualoista, ymmärrettävästi. Kysynnän ja hinnan parannuttua 60- ja 70-luvun vaihteessa syntyi innostus koivun kasvattamiseen ja suosimiseen. Tämä kuitenkin hiipui koivun luontaisen vihollisen, hirven, yleistyminen. Hirvet söivät taimet, jolloin koivikoita ei syntynyt eikä koivun
luontaista uudistamista, kylvämistä tai istuttamista kannattanut jatkaa. Sama on tilanne vieläkin, koivikkoa ei kannata perustaa, jollei lähistöllä ole asutusta tai tietä. Hirvi ei ole ainoa koivun tuholainen, näitä ovat vielä myyrät ja erilaiset taudit. Tämä on sitten johtanut puhtaiden koivikoiden vähyyteen ja siihen että koivu kasvaa sekapuuna muiden joukossa. Ja siihen, että koivikot ovat ojitetuilla soilla. Siellä kasvaa hieskoivu, joka ei kelpaa eläimille yhtä hyvin kuin kivennäismailla kasvava ra
duskoivu.
Lopuksi:
- En osaa sanoa, miten paljon koivua olisi Suomen "luontaisissa" metsissä. Kuusihan on ollut luontaisesti leviämässä Skandinaviaan koko jääkauden jälkeisen ajan. Kaskeaminen hidasti kuusen leviämistä.
- 1950-luvun koivun alhainen arvostus oli ymmärrettävää, vaan miten silloin olisi perustellusti pitänyt toimia?
> Vuotuinen tappio
> operaatiosta on metsänomistajille noin 500miljoonaa markkaa. Korvaavatko
> metsäammattilaiset?
Toivon, että perustelet jotenkin lukusi, silloin korvausvaatimukseen on helpompi ottaa kantaa.
>
> Kesähakkuiden vaurioista aiheutuu nyt satojen miljoonien markkojen
> vuositappiot. En jaksa ymmärtää miksi käytäntöä perustellaan.
Katso edellä.
Terveisin,
Jukka Pietilä
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/