Mielikäisten "pakottamana" oheinen teksti, joka on yhteenveto
omakohtaisista kokemuksista metsäntutkimuksen vapaudesta. Kirjoitus on ote
Vihreän Elämänsuojeluliiton vuonna 1995 julkaisemasta pamfletista Metsää
puilta. Pyrin lähiaikoina kirjoittamaan listalle lisää uusista
tutkimustuloksistamme tasa- ja erirakenteisten metsien kehityksestä.
Käräjäterveisin
Erkki Lähde
METSÄNTUTKIMUS - TIEDETTÄ VAI TODISTELUA?
Puupeltoja vai luonnonmetsiä?
Metsäalan keskeiset tämän vuosisadan alkupuoliskon vaikuttajat ovat,
aikanaan Saksasta saamiensa oppien mukaan itse omaksuneet ja opettaneet
Suomen metsäammattikunnan uskomaan, että luonnonoloissa metsät kasvaisivat
tasarakenteisiksi. Niiden puusto olisi sen mukaisesti tasakokoista ja
samanikäistä. Tällaista metsän kuviteltua rakennetta kutsuttiin jopa
luonnon normaaliksi. Metsien käsittely, niiden hoito ja uudistaminen sekä
myös tutkimus rakennettiin tämän uskomuksen varaan. Sen oikeellisuutta tai
vastaavuutta todellisuuteen ei tutkittu. Sitä ei edes ole saanut epäillä
tai tutkimuksilla myöhemminkään tarkistaa.
Metsien kuvitellun tasarakenteisuuden lähtökohta muodostaa siten sen
perustan, jolle myös kaikkien metsätieteen alojen logiikka rakentuu. Siitä
on myös ollut seurauksena tehometsätalouden yksipuoliset opit ja mallit
kuten avohakkuiden ja yhden puulajin "kasvatuspeltojen" suosiminen. Niiden
oikeellisuutta ja "luonnonmukaisuutta" on perusteltu juuri edellä
kerrotulla uskomuksella. Tehometsätalouden vesakkomyrkytyksiä,
lannoituksia, rajuja aurauksia ja soiden laajamittaisia ojituksia on myös
selitetty tämän lähtökohdan perustalta. Jopa avohakkuuta ja kulotusta on
väitetty luonnonmukaiseksi toimenpiteeksi. Samoin metsien kaavamaiset
alaharvennukset, joita eräät metsänomistajat kutsuvat niiden luonteen
mukaisesti "aborttihakkuiksi", nojaavat tähän samaan kuviteltuun lähtökohtaan.
Jos uskomus metsien luontaisesta kehittymisestä tasarakenteiseksi
osoittautuisi tutkimuksilla vääräksi lähtökohdaksi, tehometsätalouden
keskeinen perusta romahtaisi. Sen mukaan opetetut ja omaksutut metsien
käsittely- ja hoitomallit osoittautuisivat vain uskomukseen eikä
todellisuuteen pohjautuviksi.
Aivan tavallinen maallikkokin, joka vähänkin on seurannut metsien
kehitystä, on voinut havaita, että luontaisesti syntyvät taimet muuttavat
avohakkuualojen yksipuolista istutustaimikkoa rakenteeltaan monipuoliseksi.
Metsässä kulkija on voinut myös todeta, että pitkähkön ajan hakkaamattomana
ollut tai varovaisilla, monimuotoisuutta edistävillä hakkuilla harvennettu
metsä pyrkii voimakkaasti kehittymään erirakenteiseksi sekametsäksi eli
täsmälleen päinvastaiseksi kuin vallitsevat opit ovat selittäneet
kehityksen tapahtuvan.
Mikä on tilanne todellisuudessa?
Millainen luonnontilaisten metsien rakenne todellisuudessa on sitten ollut
ja miten se on muuttunut tällä vuosisadalla ihmisen toiminnan seurauksena?
Lähtötilanteen selvittämiseksi on palattava tilanteeseen 1920-luvun alussa,
jolloin tehdyn ensimmäisen valtakunnallisen inventoinnin mukaan Suomen
metsistä peräti kaksi kolmannesta oli vielä luonnonvaraisia. Tässä
inventoinnissa, kuten myöhemminkin noin kymmenen vuoden välein toistetuissa
inventoinneissa, mitattiin erilaisten metsiköiden puuston rakenne, mutta
tuloksia siltä osin ei ole aikoinaan julkistettu.
Vasta äskettäin julkistetut tulokset osoittavat, että metsien rakenne on
ollut täysin vastakkaista nykyisille metsätieteiden opeille.
Luonnontilaiset metsät olivat lähes yksinomaan erirakenteisia sekametsiä.
Samassa metsikössä kasvoi siten kaikenkokoista ja eri-ikäistä puustoa sekä
useita puulajeja. Myöhemmät inventoinnit osoittavat, että huolimatta
metsäammattikunnan metsien rakennetta yksipuolistavasta ja vuosikymmeniä
jatkuneesta työstä metsät ovat edelleenkin hyvin monimuotoisia. Yhden
puulajin tasakokoinen "puupelto" saadaan aikaan vain suurin kustannuksin.
Ainakin männyn "puupelloista" saadaan lisäksi laadultaan tavattoman heikko
sato.
Muut tulokset eivät myöskään tue tehometsätalouden edustajien toistuvaa
väitettä nykymetsänhoidon tuottavuudesta ja taloudellisuudesta. Kun metsän
tasarakenteisuutta tavoitteleva nykykäsittely on luonnon oman kehityksen
vastainen, se voisi olla vaihtoehto vain, mikäli luonnon oma kehitys
voitaisiin pitkäaikaisilla tutkimuksilla osoittaa olevan selvästi
epätarkoituksenmukaista ja johtavan metsien terveyden ja tuottavuuden
heikkenemiseen. Se ei ole loogisesti ajatellen mahdollista. Tämänhetkisen
tiedon mukaan monimuotoiset ja runsaasti lehtipuita sisältävät metsät ovat
sen sijaan kestävimpiä kaikkia rasitteita, esimerkiksi ilmansaasteita ja
niistä kehittyvää kasvihuoneilmiötä vastaan. Ne kestävät parhaiten myös
luonnon omia rasitteita kuten myrsky-, sieni- ja hyönteistuhoja.
Tutkimuksen vapautta on rajoitettu
Valitettavasti metsien tasarakenteisuuden kuvitelma on ollut niin
yksipuolisen voimakas ja vallitseva, että toisenlaisen, metsien todelliseen
luonnonmukaiseen rakenteeseen perustuvan tutkimuksen tekeminen on
laiminlyöty. Siihen tähtäävä jatkuvan kasvatuksen tutkimus on
Metsäntutkimuslaitoksen johdon mielivaltaisilla päätöksillä jopa suorastaan
estetty.
Uudet tutkimustulokset merkitsevät itse asiassa sitä, että koko
metsäntutkimuksen painotus tulee harkita uudelleen ja metsien käsittelyssä
on otettava käyttöön uudenlainen ajattelu ja ohjeisto. Valitettavasti
näyttää siltä, että muutos metsäalan itsensä toimesta ei näytä
mahdolliselta. Tarvitaan metsäorganisaatioiden ulkopuolisten päättävien
tahojen voimakasta ohjausta välttämättömien muutosten pikaiseksi
aikaansaamiseksi.
Metsäntutkimuslaitoksessa (METLA) on viime vuosien aikana tehty useita
sellaisia ratkaisuja ja päätöksiä, joilla on loukattu tutkijoiden
oikeuksia, tutkimuksen vapautta sekä vaikeutettu ja jopa estetty avoimen ja
objektiivisen tieteellisen tiedon tuottamista ja julkistamista.
Harsuuntumisesta ei saanut puhua
Keväällä 1985 pidin "Suomi tulevaisuudessa" -seminaarissa esitelmän
aiheesta: "Metsä tuhoutuu, miten käy ihmisen?" Helsingin Sanomat julkaisi
(5.5.1985) pääosan esitelmästä. Siinä toin esiin silloin käytettävissä
olleiden tietojen perusteella huolestuttavia arvioita metsien
terveydentilan tulevaisuudesta saasteiden vuoksi. Jo vuotta aiemmin olin
esittänyt samanlaisia arvioita Rooman Klubin kokouksessa Helsingissä.
Vertasin mm. Suomen tilannetta Keski-Eurooppaan, josta lähinnä vain
silloisesta Saksan liittotasavallasta oli silloin saatavissa konkreettisia
tietoja puiden neulaskadosta eli harsuuntumisesta. Todettakoon, että eräät
suomalaiset metsäasiantuntijat estivät Rooman Klubin esitelmäni
painattamisen seminaarin raportissa.
Helsingin Sanomien artikkelin vuoksi valtiovarainministeriä lähetti
huolestuneen kyselyn maa- ja metsätalousministeriölle. Tosin kirjeen
sisällöstä päätellen sen olivat luonnostelleet eräät tehometsätalouden
edustajat. Uhkaavien vaurioiden torjunta olisi kirjeen mukaan saattanut
edellyttää talous- ja budjettipoliittisia toimenpiteitä. Maa- ja
metsätalousministeriö pyysi METLAlta lausunnon asiasta. Laitos mitätöi
ilman tieteellisiä näyttöjä ja perusteluja kuulematta arvioni
epätieteellisiksi. Samalla se ilmoitti, että Suomen metsissä ei esiinny
saastevaurioita eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta ja että
vaurioita ei ole odotettavissakaan.
Kehitys metsissä on osoittanut, että arvioni olivat likimain oikeita.
Tilanne on osoittautunut vielä ennustamaani vakavammaksi. Laitos ei
kuitenkaan ole korjannut virheellistä lausuntoaan. Se on siten edelleen
METLAn samoin kuin siihen yhtyneen maa- ja metsätalousministeriön
voimassaoleva virallinen kanta.
Metsänhoidon tutkimusosastossa valmistui vuoden 1988 alussa edellisen
kesän alustavia tuloksia metsäpuiden harsuuntumisesta. Olin määrätty
tutkimuksen vastuulliseksi johtajaksi. Pyysin tutkimusta tehneeltä osastoni
tutkijalta, että saan nähtäväkseni harsuuntumistulokset kokonaisuudessaan
ja edellytin, että ne esitettäisiin mahdollisimman laajasti ja avoimesti
päätöksentekijöille ja erikseen julkiselle sanalle järjestettävissä
tiedotustilaisuuksissa. Erityisesti korostin vertailua mahdollisuuksien
mukaan Saksan liittotasavaltaan sekä varttuneiden puiden harsuuntumisen
erillistä tarkastelua. Sillä olisi kaikkien puiden keskiarvoa parempi
tulevan kehityksen ennustearvo. Myöhemmin selvisi, että tulokset olisivat
vahvistaneet vuonna 1985 esittämäni arviot oikeiksi.
Tutkija kieltäytyi tästä virkatehtävästä vedoten laitoksen ylimpään
johtoon. Hän ilmoitti ottavansa työmääräyksiä vastaan yksinomaan siltä.
Pian tämän jälkeen sain laitoksen ylijohtajalta kirjeen (11.2.1988), jossa
kiellettiin osastoa käsittelemästä näitä tuloksia julkisuudessa. Muutamaa
päivää myöhemmin (16.2.1988) ylijohtaja lähetti uuden kirjeen, jossa hän
ilmoitti harsuuntumistutkimuksen tieteellisen vastuun siirtämisestä
allekirjoittaneelta tutkimusjohtajalle maaliskuun loppuun asti. Maaliskuun
lopulla tuli uusi kirje, jossa siirtomääräystä jatkettiin toukokuun
loppuun. Toukokuun lopulla (27.5.1988) laitoksen hallitus päätti saman
tutkimusjohtajan esittelystä siirtää tutkimuksen johdon edellä mainitulle
tutkijalle.
Vesakkomyrkytystutkimuksesta vaiettiin
Samankaltaista menettelyä on laitoksessa harjoitettu aiemminkin.
Vesakkomyrkyistä ja niiden käytöstä metsissä on käyty pitkään kiihkeätä
keskustelua ja väittelyä. Metsänhoidon tutkimusosaston tutkija laati
laitoksen työohjelmaan sisältyvän kirjallisuuskatsauksen vesakkomyrkkyjen
käytöstä metsätaloudessa. Työ valmistui vuosien 1983 - 84 vaihteessa. Se
oli osaraportti lisensiaattitutkielmasta, joka myöhemmin hyväksyttiin
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Mainittakoon, että vesakkomyrkytyksistä on nykyisin lähes kokonaan luovuttu.
Tieteelliset asiantuntijat, Helsingin yliopiston ja METLAn metsänhoidon
professorit esittivät käsikirjoituksen hyväksymistä ja painattamista
laitoksen Folia Forestalia sarjassa. Laitoksen hallitus siirteli päätöksen
tekoa useita kertoja ja kielsi lopulta sen julkaisemisen. Tutkimuksen
tulokset osoittivat, että vesakkomyrkkyjen käyttö metsätaloudessa ei
ollutkaan niin taloudellista kuin käytännön metsätalouden ja METLAn
johtavat henkilöt olivat toistuvasti vakuutelleet. Pikemminkin niistä oli
ollut suoranaista haittaa. Se, että kyse ei ollut tieteellisesti
epäpätevästä tutkimuksesta, kumoutuu asiantuntijoiden lausunnoilla ja
sillä, että työ hyväksyttiin yliopiston lisensiaattitutkielman osaksi.
Vaihtoehtojen tutkimus keskeytettiin
Kesällä 1988 laitoksen ylijohtaja kielsi "Varttuneen metsän
metsänhoidollisen käsittelyn vaihtoehdot" eli jatkuvan kasvatuksen
tutkimuksen työohjelman mukaisten kenttäkokeiden perustamisen laitoksen
hallinnassa oleville maille. Perusteluna hän mainitsi Suomen Akatemian
kansainvälisen evaluointiryhmän esittämän kannanoton. Siinä tosin pidettiin
tutkimusta tarpeellisena ja jopa välttämättömänä.
Laitoksen johto oli silloin tietoinen tutkimuksen alkuvaiheen tuloksista.
Ne osoittivat, että uusi vaihtoehto, jatkuva kasvatus, oli hyvin toimiva
käsittelymenetelmä. Laitoksen johto oli jo syksyllä 1985 retkeillyt
tutkimuksen eräillä koekentillä. Kesällä 1988 tuli kuluneeksi jo viisi
vuotta ensimmäisten kokeiden perustamisesta.
Tilanne oli laitoksen johdon kannalta kiusallinen, sillä useat laitoksen
silloisista johtavista sekä myöhemmin johtoon nimitetyistä henkilöistä
olivat useissa yhteyksissä julkisuudessa väittäneet ilman mitään
tieteellistä näyttöä, että jatkuva kasvatus merkitsee metsän
vajaapuustoisuutta ja vajaatuottoisuutta. Pelko heidän
asiantuntemattomuutensa ja ennakkokäsityksensä virheellisyyden
paljastumisesta oli ilmeisesti se syy, minkä vuoksi kaikki voitava oli
tehtävä kiusallisen tutkimuksen estämiseksi.
Ylijohtaja määräsi laitoksen professoreista kootun uuden tarkastusryhmän
tarkastamaan tutkimusta. Myös minut eli tutkimuksen johtaja hyväksyttiin
työryhmään. Tutkimusjohtajan johtama työryhmä päätyi yksimielisesti siihen,
että tutkimusta on syytä jatkaa ja jopa laajentaa. Laajasta tutkimuksesta
löytyi tietenkin jotain huomautettavaa. Huomautusten todettiin kuitenkin
koskevan kaikkia muitakin kenttäkokeisiin perustuvia tutkimuksia. Työryhmän
lisätehtävänä oli järjestää aiheesta sisäinen tutkimusseminaari. Siinäkään
ei tuotu esiin sellaisia näkökohtia, joiden vuoksi tutkimus olisi pitänyt
keskeyttää tai lopettaa.
Lähes välittömästi virkaansa astumisen jälkeen uusi ylijohtaja päätti
vuoden 1989 alussa uuden tutkimusjohtajan esittelystä keskeyttää tämän
laitoksen hallituksen aikanaan työohjelmaan hyväksymän tutkimuksen.
Ylijohtaja määräsi tutkimusjohtajan yksin tarkastamaan jo kahteen kertaan
tarkastettua tutkimusta. Jo ennen määräystä ja kesken tarkastusta tämä
tutkimusjohtaja esitti julkisuudessa useita kertoja kielteisiä kannanottoja
tutkimuksesta sekä allekirjoittaneesta sen johtajana.
Tarkastajan toiminta tarkastuksen aikana ja hänen siitä valmistamansa
raportti olivat täynnä vääriä väitteitä ja virheitä. Tutkimuksen tekijöille
ei annettu mahdollisuutta tehdä korjauksia tai laatia vastinetta
raporttiin, vaan laitoksen hallitus teki tutkijoita kuulematta päätöksen,
jolla tutkimuksen tekijät leimattiin epätieteellisiksi ja suorastaan
ammattitaidottomiksi. Päätökset tiedotettiin julkisuuteen kertomatta niistä
ensin edes asianosaisille tutkijoille.
Jatkona näihin perättömiin tietoihin perustuviin ratkaisuihin laitoksen
hallitus päätti myöhemmin eli vuoden 1990 alkupuolella lopettaa jatkuvan
kasvatuksen tutkimus eli alkuperäinen hanke ja aloitti uuden, toisenlaisen
tutkimuksen toisen professorin johdolla.
Ekokunnan kokeilut keskeytettiin
Ylijohtaja teki toisenkin tutkimuksen siirtopäätöksen heti vuoden 1989
alkupuolella. Hän määräsi saman professorin johtamaan "Suomussalmen
ekokunnan vaihtoehtoiset metsänhoidon mallit" tutkimusta, joka kuului
johtamani metsänhoidon tutkimusosaston työohjelmaan. Mitään asiallisia
perusteluja päätökselle ei esitetty eikä minua tälläkään kertaa kuultu
asiassa.
Jatkuvan kasvatuksen tutkimuksen estämisen taustalla oli todennäköisesti
edellä kerrottujen virheellisten ennakkokäsitysten lisäksi laitoksen
hallituksen vuonna 1985 antama lausunto, jossa se virallisesti ilman
tieteellistä tutkimusta päätti jatkuvan kasvatuksen merkitsevän, että
"metsikön puustoa on kasvatettava niin harvana, että seurauksena on maan
tuottokyvyn vajaakäyttö ja nykyisen yksityismetsälain vastainen
vajaatuottoisen metsän syntyminen". Tämän lausunnon laitoksen hallitus
antoi puun tuotoksen professorin esittelystä Mikkelin ekoläänin alueella
toimineille piirimetsälautakunnille ja toimitti sen myös julkisuuteen.
Näiden lautakuntien johtajat olivat pyytäneet tällaista lausuntoa
huolestuneina siitä, että ekoläänissä haluttiin läänin
toimintaperiaatteiden mukaisesti ottaa käyttöön jatkuva kasvatus.
Metsänhoidon tutkimusosasto oli julkaisussaan "Mikkelin ekoläänin metsien
vaihtoehtoiset käsittelymallit" (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja
180/1985) esittänyt sen käyttöönottoa yhtenä ekolääniperiaatteen mukaisena
vaihtoehtona.
Tutkimusjohtaja oli myös tästä lausunnosta tietoinen tehdessään jatkuvan
kasvatuksen tutkimuksen kolmatta tarkastusta. Hän oli jo silloin eli vuonna
1985 ottanut julkisuudessa kielteisen kannan jatkuvan kasvatuksen käyttöön
ekoläänissä. Tarkastuksen yhteydessä kesällä 1989 hän näki käymillään
koekentillä sekä jo mitatuista, hänelle toimitetuista tuloksista, että
jatkuva kasvatus on todennäköisesti taloudellisesti parempi ratkaisu kuin
vertailuna oleva nykykäytännön alaharvennus ja sitä seuraava avohakkuu ja
istutus. Samalla hänen tietoonsa tuli, että jatkuvassa kasvatuksessa metsän
kasvu on jopa parempi tai ainakin yhtä hyvä kuin alaharvennuksessa. Jotta
laitos, hän itse ja monet muut virheellisiä ennakkokäsityksiä esittäneet
metsätalouden johtohenkilöt eivät joutuisi naurunalaisiksi tosiasioiden
paljastuessa, oli välttämätöntä mitätöidä tämä kiusallinen tutkimus ja
estää sen julkaisuna ilmestyminen. Samasta syystä oli tärkeätä, ilman
mitään konkreettisia näyttöjä, leimata perättömillä väitteillä tutkimus ja
sen tekijät epätieteellisiksi ja väittää valheellisesti, että kokeita olisi
pyritty manipuloimaan.
Metsäntutkimuslaitos käynnisti vuonna 1990 uuden tutkimuksen (Eri-ikäisen
metsän kasvatus) puuntuotoksen tutkimuksen professorin johdolla. Sillä oli
tarkoitus korvata hylätty jatkuvan kasvatuksen tutkimus. Suunnitelman
mukaisesti oli tarkoitus perustaa uudet, hylättyä tutkimusta "paremmat ja
tieteellisemmät" koekentät. Syksyyn 1992 mennessä, vaikka uuteen
hankkeeseen oli jo uhrattu useita miljoonia, ei yhtään uutta koekenttää
kuitenkaan ollut saatu perustetuksi. Sen sijaan mainitun professorin
johdolla tutkimus alkoikin käyttää hylätyn tutkimuksen kokeita. Tällä
kertaa tutkijat valikoivat hylätyn tutkimuksen arvotuista koejäsenistä
heille sopivat koealat. Mittaustyö aloitettiin jo kesällä 1991 ja se jatkui
seuraavina kesinä. Parissa vuodessa epätieteelliseksi väitetyt kokeet
olivat siten muuttuneet tieteelliseen työhön kelvollisiksi. Tutkimusjohtaja
lähetti jopa syksyllä 1993 (7.10.) kirjeen, jossa hän ilmoitti eteläiseen
Suomeen tutkijaryhmäni perustamista jatkuvan kasvatuksen 60 koeruudusta 33
koeruutua valitun hänen määräyksestään prof. Mielikäisen ryhmälle. Samassa
kirjeessä hän myös ilmoitti, että kaikissa "Koemetsiköissä saa liikkua
ainoastaan allekirjoittaneen tai tutkimushankkeen 3030 vastuututkijan
kirjallisella luvalla". Uusille tutkijoille on n„in siirretty toisten
kelvottomiksi leimattujen tutkijoiden ty"n tulokset.
Kiusalliset tutkimustulokset pimitettiin
Eräistä muista tärkeistä tutkimustuloksista tiedottamista on laitoksen
johto myös vaikeuttanut. Ne olisivat samoin olleet avoimesti esitettyinä
kiusallisia laitoksen johdon omaksumille ennakkokäsityksille. Metsänhoidon
tutkimusosastossa valmistui vuonna 1987 käytännön metsätalouden kannalta
erittäin tärkeä tutkimusjulkaisu tiheyden vaikutuksesta istutusmänniköiden
laatu- ja tuotoskehitykseen. Siinä todettiin, että nykykäytännön
istutustiheydellä ei voida tuottaa korkealaatuista mäntysahapuuta.
Siihenastiset käytännön ohjeet eli vain 2 000 taimen istutus hehtaarille
olivat perustuneet pääasiallisesti METLAn johdon laatimiin suosituksiin.
Tutkimus osoitti ne tieteellisesti kestämättömiksi.
Tulosten asianmukainen tiedottaminen tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Siitä
jouduttiin neuvottelemaan laitoksen tiedotuksen kanssa useita kertoja.
Julkisuuteen lopulta saatettu tiedote antoi täysin virheellisen kuvan
tutkimuksen todellisista tuloksista. Tutkijoiden tiedote-ehdotuksessa
todettiin muun muassa, että "noin 4 500 kpl/ha lähtötiheydestä alkaen on
mahdollista tuottaa kohtalaisen hyvälaatuisia karsimiskelpoisia runkoja,
jos...luovutaan paksuimpien puiden suosimisesta...männiköt perustettava
joko hajakylvöä tai hyvin varmistettua luontaista uudistamista käyttäen".
Laitoksen muuttamassa tiedotteessa sitä vastoin kerrottiin, että
"selvityksen mukaan viljavalla kasvupaikalla saadaan kasvatustiheyksillä 2
500 - 4 500 tainta/hehtaari riittävästi karsintakelpoisia runkoja...
Karuilla kasvupaikoilla laatumäntyä voitaisiin tuottaa myös kasvattamalla
taimikot nuoruusvaiheessa hyvin tiheinä. Tähän päästään uudistamalla
karujen kasvupaikkojen männiköt joko hajakylvöllä tai luontaisesti."
Muutoksilla pyrittiin estämään käytännön metsätaloudessa heikon
asiantuntemuksen vuoksi tehtyjen virheiden esiintulo.
Laitoksen toimintakertomuksissa on ohjeiden mukaan tarkoitus kertoa
lyhyesti edellisen vuoden toiminnasta ja tärkeimmistä tutkimustuloksista,
joita eri tutkimusyksiköissä on tuotettu. Metsänhoidon tutkimusosasto
esitti tutkimusten perusteella vuoden 1988 alussa edellisen vuoden
toiminnasta esimerkiksi metsämaan muokkauksen osalta, että "aurausaloilla
männyn taimien mykoritsat eivät ole kehittyneet normaalisti... pintaan
käännetyt raskaat metallit ja myrkyllinen alumiini ovat muuttuneet
liukoisiksi". Laitoksen johdon tarkastamasta lopullisesta
toimintakertomuksesta tämä kohta oli kokonaan poistettu.
Edellä kerrotun taimikon tiheystutkimuksen perusteella osaston esityksessä
todettiin männyn istutuksista, että "...nykykäytännön perustamistiheydellä
ei voida tuottaa korkealaatuista sahapuuta". Tämä kohta oli muutettu
muotoon: "istutustiheyttä nostamalla mäntysahapuun laatua voidaan parantaa".
Kyseessä ei voinut olla tarve lyhentää osaston esityksiä, koska ne
mahtuivat annettujen ohjeiden puitteisiin. Kyse ei myöskään ollut tekstin
muuttamisesta helpommin ymmärrettävään muotoon, vaan laitoksen johdon
kannalta kiusallisten tutkimustulosten peittämisestä laajalle
levitettävässä toimintakertomuksessa.
Se, että kyse oli laitoksen johdon omaksumasta linjaratkaisusta ja
toimintatavoista, vahvistui vuotta myöhemmin. Tällöin laadittiin vuoden
1988 toimintakertomus. Uudet johtajat olivat juuri aloittaneet työnsä.
Vuoden kuluessa oli kertynyt lisää tietoja samoista yksityiskohdista sekä
uusia merkittäviä tuloksia muun muassa metsäpuiden neulasten saastevaurioista.
Tutkimusosaston toimintakertomus kirjoitettiin uusiksi
Metsänhoidon tutkimusosasto esitti toimintakertomuksessa tuotavaksi julki
esimerkiksi metsämaan voimaperäisistä muokkauksista, että "maan
rikastumiskerroksesta pintaan käännetyt raskaat metallit ja myrkyllinen
alumiini ovat muuttuneet liukoisiksi. Niitä on jo kertynyt aurausjäljessä
kasvaneiden varpujen juuriin ja lehtiin, jopa marjoihinkin." Laitoksen
johdon toimesta tämä muutettiin muotoon: "selvitetään edelleen
uudistusaloilla kasvuympäristön vaikutuksia taimien kehitykseen". Osaston
esityksessä kerrottiin metsien rakenteesta, että "alustavat tulokset
osoittavat metsien kehittyvän luontaisesti ensisijaisesti erirakenteisiksi
sekametsiksi". Tämä muuttui muotoon: "jatkettiin pitkäaikaisten kokeiden
perustamista".
Erittäin tärkeä tutkimustulos, että "eri puolilta maata otetuista
neulasnäytteistä ei enää löytynyt nuorimmistakaan neulasista sellaisia,
jotka olisivat olleet sisäiseltä solurakenteeltaan ... terveitä", oli
laitoksen johdon toimesta poistettu kokonaan.
Osaston vuoden 1989 tutkimuksista laatima toimintakertomus muutettiin
laitoksen johdon toimesta kokonaan. Siinä ei enää ollut virkettäkään
alkuperäisestä, kun se vuoden 1990 puolivälissä julkaistiin. Samoin kävi
keväällä 1992, jolloin valmistui laitoksen vuoden 1991 toimintakertomus.
Osaston viimeinenkin toimintakertomus oli siten laitoksen johdon toimesta
totaalisesti muutettu.
Esimerkit osoittavat selvästi tiettyä tarkoitushakuisuutta peitellä
laitoksen johdon esittämiä epätieteellisiä ja virheellisiä
ennakkokäsityksiä. Niitä on mahdotonta selitellä ylijohtajan minulle
lähettämän kirjeen (19.3.-90) väitteellä, "että Metsäntutkimuslaitoksen
toimintakertomuksiin, lehdistötiedotteisiin ym. suurelle yleisölle
tarkoitettuihin suppeisiin esitteisiin ei voida sisällyttää kaikkea
asianomaisten haluamaa aineistoa".
Metsänhoidon professori
Erkki Lähde
Metla
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/