Metsäteollisuuden vastauksen johdosta (HS 8.12.1998)
On hyvä, että forumille tulevat nyt myös itse tekijät eli teollisuus. Ehkäpä
lopputuloksena
syntyy jotakin, joka pysäyttää biodiversiteettikriisin metsissämme ja tuo vielä
työtä metsiin liittyvälle paikallistaloudelle.
HS:n 8.12. 1998 ilmestyneessä numerossa oli joitakin väitteitä, joita haluan
kommentoida:
Väite 1: Nykyiset korjuumenetelmät ovat niin tehokkaita, että hankintakaupoille
ei ole taloudellisia edellytyksiä.
- Määrällisesti korjuu on tehokasta mutta kustannustehokkuutta ei ole mitattu
toimivilla markkinoilla. Ei voida tietää ovatko
nykyiset puunkorjuumarkkinat tehokkaat vai eivät. Vaihtoehtoiset korjuutavat on
tosiasiallisesti estetty. Sitä paitsi tehokkuus on määrävän markkina-aseman
omaavan tahon omaa tehokkuutta ja voit tuottaa huonon tuloksen ekologisesti ja
metsänomistajan kannalta. Kyse on siitä, muodostaako tämä puunkorjuun kaupan ja
puukaupan yhteen kytkeminen kielletyn kilpailunrajoituksen vai ei.
Onko metsänomistajalla mahdollisuus kilpailuttaa puunkorjuutyötä
ja onko yrittäjillä mahdollisuus laatukilpailuun. Kilpailuvirasto
tutkii tätä asiaa.
Väite 2: Vainio UPM-Kymmenestä: ei ole sopimusta Enson tai Metsäliiton kanssa.
- Nimenomaista sopimusta ei ole väitettykään olevan. Näyttää siltä, että on
sopimusta vastaava kolmen suuren yhdenmukainen menettelytapa. Itse
puukauppajärjestelmän luonne tuottaa kartellin edut.
Rooman sopimus kieltää (85 art.) useamman yrityksen välisen kilpailua
rajoittavan
sopimuksen tai yhdenmukaistetut menettelytavat.
Sopimuksen muoto ei ole olennaista. Artikla 85 ei aseta määrämuotoa
sopimukselle.
Euroopan komissio on pitänyt käytännössä eri tyyppisiä herrasmiessopimuksia
artiklan tarkoittamina sopimuksina. EY:n kilpailuoikeudessa riittää jo se, että
järjestelyyn osallistuneet yritykset ovat toimineet yhdessä tarkoituksenaan
rajoittaa kilpailua.
Yitykset voivat olla yhteisessä määräävässä markkina-asemassa kun ne kykenivät
asemansa turvin kukin oman käyttäytymisensä perusteella yhdessä asettamaan
yhtenäisiä hintoja, alennuksia sekä asiakasluokituksia, (Kilpailuoikeuden
käsikirja, Edita 1998, s. 99)
Rooman sopimuksen 86 artikla koskee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
EY-oikeuden mukaan väärinkäyttöä ei olee vain tietyn hetkisen kilpailun
rajoittaminen, vaan myös uuden orastavan kilpailun estäminen tai sen
vaikeuttaminen.
Väärinkäyttöä ovat myös ulkopuolisilla markkinoilla aikaansaadut
markkinamekanismien vääristymät.
Määräävässä asemassa oleva yritys rikkoo artiklaa 86, jos se pitää tuotteidensa
hintoja niin alhaisina, että se jopa toimii alle omien rajakustannustensa
perimmäisenä pyrkimyksenä ajaa muut kilpailijat pois markkinoilta.
Artikla 86 kieltää myös sitomisen eli sen, että yritys asettaa hallitsevassa
asemassa olevan tuotteen myymisen ehdoksi muiden tuotteiden tai palvelujen
ostamisen samalta yritykseltä.
Laittomasta sitomisesta voi olla kyse silloin kun kahta tuotetta ei niiden
luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan tarvitse hankkia samalta toimittajalta,
vaikka tuotteet saattaisivatkin liittyä toisiinsa,(em. teos, s. 97).
Väite 3: Kun puunkäyttäjä vastaa korjuusta logistinen ketju on tehokkaimmillaan.
- tehokkaimmillaan kenties ko. metsäyrityksille mutta ei kilpailijoille ja
potentiaalisille kilpailjoille.
Väite 4: Suomen korjuujärjestelmä on maailman paras sillä se perustuu hyvään
suunnitteluun ja prosessin ohjaukseen.
- kuten edellä.
Väite 5: Pystykauppajärjestelmän purkaminen ei olisi metsänomistajan etujen
mukaista. Metsänomistaja ei kykenisi luomaan sellaista tehokkuutta joka nyt
vallitsee.
- kuinka voidaan väittää tällaista, kun mahdollisuutta sen
testaamiseen vapailla markkinoilla ei ole ?
Väite 6: Teknisesti ei ole mahdollisesti toimittaa puuta tien varteen
teollisuuden tarvitsemaa määrää.
- kysymys onkin kilpailun rajoittamisesta eikä teollisuuden tarvitseman puun
määrästä.
Toisaalta Lauri vaaran väitöskirjassa esitetään laskelma, jonka mukaan
maaseudun oma konekanta riittäisi hyvin toimittamaan teollisuuden tarvitseman
puumäärän tienvarteen viitenä talvikuukautena.
Ei konekanta mihinkään häviä vaikka kytkykaupasta luovuttaisiin.
Väite 7: Puuta ei voi toimittaa tienvarteen sellaisella hinnalla joka olisi
edullisempaa kuin yhtiön korjuu.
- kuten edellä: tämä väite voidaan testata vain toimivilla markkinoilla.
- kaikki kustannukset on huomioitava. Nyt ei lasketa metsittämisen kustannuksia
vaan ne jätetään metsänomistajan huoleksi. Myöskään avohakkuiden ym. ´tehokkaan´
puunkorjuun luonnon monimuotoisuudelle aiheutuneita vahinkoja ei lasketa.
Lopuksi
EU on myöntänyt poikkeusluvan metsäyhtiöiden ja MTK:n välisille alueellisille
sopimuksille puun hintaodotuksesta. HS:n mukaan teollisuus on suostunut
tekemään
vain kantohintasopimuksen mutta ei hankintakauppaa koskevaa sopimusta. Tämäkin
on osoitus määräävän markkina-aseman hyväksikäyttämisestä
siten, että kilpailua rajoitetaan.
Mikko Vartiainen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/