Anneli Jalkanen kirjoittaa:
"Mielestäni Hyvösen kritiikki tutkijoita ja etenkin Metlaa kohtaan on
epäreilua. On nimittäin niin että minään aikana rahoitusta ei saa liian
aikaansa edellä olevaan tutkimukseen, esim. lehtipuiden kasvatukseen
1960-luvulla. Tutkijat eivät myös päätä miten metsiä käsitellään, vaan
metsänomistajat ja lainsäätäjät ja nykyisin lisäksi markkinat
(sertifioinnin kautta). Usein tutkijoiden tarjoamia parannuksia ei saada
millään menemään läpi edellä mainituille päättäjille."
Nyt täytyy olla niin, että Anneli Jalkasen tiedot metsähistoriamme
lähimenneisyydestä ovat puutteelliset.
Tokihan tutkijat ovat nimenomaan päättäneet kuinka metsiä on käsiteltävä.
Kun harsintajulkilausuma määritti metsänhävittämiseksi harsintahakkuun ja
kun yksityismetsälaki kielsi metsän hävittämisen jäi tutkijoiden tehtäväksi
tulla metsäoikeudenkäynteihin todistamaan.
Niinpä maassamme pidettiin kymmeniä jopa satoja metsäoikeudenkäyntejä,
joissa metsänomistajia, jotka eivät olleet suostuneet avohakkuisiin ja
metsänviljelyyn vaan "syyllistyivät" poimintahakkuisiin tuomittiin
metsänhävityksestä.
Pahimmillaan tilanne johti siihenkin että poimintahakattu metsä
oikeusistuimen päätöksellä viranomaisten toimesta avohakattiin ja ns.
uudistettiin eikä metsänomistaja voinut asialle mitään!!! Missähän
nukkuivat silloin nämä ärhäkät MTK:n juristit, jotka tänä päivänä
puolustavat yksityistä omistusoikeutta...?
Avainasemassa näillä oikeilla käräjillä, näissä oikeusmurhissa, olivat
metsäntutkijat, mutta myös Tapion ja metsänhoitoyhdistysten virkamiehet.
Tämä kaikki on tapahtunut ja eikä se myöskään ole unohtunut, eikä unohdu,
ainakaan täällä maaseudulla.
Niinkauan kuin itsekritiikki vastuullisilta tahoilta on tekemättä ja
kunnianpalautus vanhan polven metsänomistajille tekemättä, ei
metsäviranomaisilla eikä metsäntutkimuksella ole oikeaa luottamusta
tavallisten metsänomistajien keskuudessa. Ei myöskään voida Mielikäisen
tavoin ylistää metsänomistajien vapautta metsiensä hoidossa.Havaintojeni
mukaan maaseudun metsänomistajat yhä pelkäävät metsäherroja ja esimerkiksi
poimintahakkuita tai jatkuvaa kasvatusta ei uskalleta edes ajatella, kun
muistetaan miten kävi edellisille yrittäjille.
Minusta olisi hyvä askel kohti luottamusta, jos Kari Mielikäinen joka
edustaa sekä Tapiota että Metlaa, kykenisi näillä käräjillä myöntämään
tapahtuneen.
Entä tänä päivänä? Onko Metlalla valtaa siihen kuinka metsiä käsitellään?
Metsäntutkimus, siinä muodossa kuin se yhä Suomessa ilmenee, on
käsitteellistä pakkovaltaa ja määrittelee metsän jaksollisen metsätalouden
kiertoaikojen puitteissa. Metla myös määrittelee hyvin pitkälle sen
millaista on "hyvä metsänhoito" ja tätä kautta myös sen voiko
metsänomistaja esim. saada vapautusta metsänhoitoyhdistysten
pakkojäsenmaksuista. Käsittääkseni esim. EML:n jäsen, joka ei suuntaudu
virallisen jaksollisen metsänhoidon käsittelyyn ei voi saada
metsäkeskukselta vapautusta, vaikka kuinka hyvin pyrkisi metsäänsä hoitamaan.
Ennenmuuta Metla on kuitenkin yhä tämän virallisen ideologian eli
jaksollisen tasaikäiskasvatuksen aatteen ylläpitäjä. Tältä osin se
liittyy saumattomasti viralliseen korporativismiin, jossa metsiä myydään
ja hakataan yhtiöiden ja niiden korjuuketjujen ehdoilla. Koko
metsänhoitajien, tutkijoiden ja virkamiesten ammattikunta vetää tältä osin
melkoisen tanakasti yhtäköyttä.
Kyllähän tämä NÄKYY jos metsätaloutta vähänkin seuraa.
Toivon, ettei minua näillä käräjillä syytetä epäreiluudesta ainakaan tässä
asiassa.
Pyrkimys on toinen, juuri reiluus. Olisi reilua tunnustaa se, mitä
maassamme on tapahtunut. Olisi reilua tunnustaa, että pakkojärjestelmä
pakotti metsänomistajia tahtonsa vastaisesti tekemään vahinkoa sekä
taloudellisesti että ekologisesti omissa metsissään ja että tämä oli väärin.
Hannu Hyvönen
ukkojen kertomuksia tarpeeksi kuunnellut
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/