Yll„tyksekseni sain kuulla yli”artikkelini (Maaseudun tulevaisuus
28,5,1998) pitkist„ kiertoajoista olleen keskustelunne aiheena.
T„ss„ puheenvuorossa kerron ensin taustastani. T„m„n j„lkeen
vastakommentoin T. J. Mielik„isen (25. marraskuuta) ja R. Pankan (1.12)
ajatuksia. Lopuksi tuon yleisi„ ajatuksiani mets„nhoidosta (=metsien
k„sittelyst„) ja listalla k„ydyst„ keskustelusta esille.
Olen perustutkinnon opiskelija Helsingin yliopistossa. Teen parhaillani
gradua mets„nhoitotieteen oppiaineeseen pitkien kiertoaikojen
toteutusvaihtoehdoista ja niiden taloudellisesta kilpailukyvyst„.
Ymp„rist”nsuojelutieteen sivuainetutkielmani aiheena on pitkien
kiertoaikojen muut kuin taloudelliset vaikutukset.
Tutkimusaiheideni laajuudesta johtuen olen joutunut tyytym„„n mets„- ja
muissakin luonnontieteisess„ pitk„„n v„heksyttyyn teoreettiseen
tutkimustapaan. Itse en tule ker„„m„„n lainkaan empiirist„ aineistoa.
Listan keskusteluunkin osallistuneiden K. Mielik„isen ja S. Valkosen
tekem„t tutkimukset kaksijaksoisista ja yl„harvennetuista metsik”ist„ ovat
olleet ensiarvoisen t„rkeit„ l„hteit„ tutkimukseni todistusvoiman saannin
kannalta. Valkoselle olen k„ymist„mme keskusteluistamme muutenkin
kiitollinen.
Maaseudun tulevaisuudessa ollut artikkeli sek„ k„r„jien WWW-sivuille
ilmestynyt "haastepuheenvuoroni" ovat molemmat opintoihini kuuluvia
pakollisia kirjoitelmia. Tutkimustavastani johtuen ei voi sanoa niiden
perustuvan ennekkotietoihin aineistosta, koska koko aineistoa ei ole. Itse
en kahta artikkeliani en„„ kuitenkaan juuri arvosta muuttuneen
ajatteluni takia. Ne on kirjoitettu pian vuoden kest„neen
kirtoaikapohdiskelun alkuvaiheessa. En siis pahastuisi, vaikka
C-seminaarini katoaisikin WWW-sivujen haastepuheenvuoroista (HUOM sivujen
yll„pit„j„).
Sitten vastakommentointiin. Olen suurelta osin samaa mielt„ Pankan ja T.
J. Mielik„isen kanssa. Pid„nkin suurinta osaa heid„n Maaseudun
tulevaisuudessa olleen artikkelini kommenteista l„hinn„ tarkennuksina tai
lis„yksin„.
Luonnonl„heisyydest„, monimuotoisuudesta ja biologisesta
monimuotoisuudesta ei kannata v„itell„ ennen termien m„„rittely„. Harva on
kuitenkaan m„„rittelyyn ryhtynyt, varsin ymm„rrett„vist„ syist„. Mik„ on
kaikkein luonnonl„heisin metsiemme tila? (5000 vuotta sitten
vallinnut tila / sama ajankohta, mutta ihmisen vaikutus poistettuna /
nykyinen tila ihmisen vaikutus poistettuna ilman ihmisen
ilmastonmuutosvaikutusta tai sen kanssa). Mink„ kokoiselta alueelta
monimuotoisuus (=vaihtelevuus) arvioidaan ja kuinka pitk„n ajanjakson
aikana?
T. J. Mielik„inen, Pankka ja H. Hyv”nen (27.11) tuntuvat ymm„rt„v„n
hiiliproblematiikan hyvin. My”nn„n yleistykseni olevan karkea, kun
olen molemmissa jutuissani olettanut metsist„ poistetun hiilen palautuvan
ilmakeh„„n v„litt”m„sti. T„ss„ on enemm„n kirjoitustilaa joten
seuraavassa yleistyksen taustaa:
Ensin t„ytyy p„„tt„„ puhutaanko hiilest„ metsiss„ vai metsiss„ ja puusta
tehdyist„ tuotteissa. Jos puhutaan vain metsist„ on v„ite: mit„ enemm„n
puuta mets„ss„ sit„ enemm„n hiilt„, varsin osuva. Yleens„ puhutaan
kuitenkin hiilest„ sek„ metsiss„, ett„ puutuotteissa. T„ll”in tehd„„n
usein selv„sti omaa yleistyst„ni harhaanjohtavampi p„„telm„: puutuotteissa
oleva hiili ei vapaudu ilmakeh„„n. T„m„ yleinen ajatus antaa perusteet
v„itt„„: mit„ nopeammin mets„t kasvat, sit„ v„hemm„n kasvihuoneilmi”
voimistuu. K„sitt„„kseni T. J. Mielik„isell„ on t„m„ ajattelu
kirjoittaessaan tv-p”ydist„.
Todellisuudesta l„hes 80 % metsist„ pois viety, puuna sidottu hiili
vapautuu 5 vuoden kuluessa takaisin ilmakeh„„n (Sepp„l„ & Siekkinen 1993).
Hiilimallin rakentamisessa on viel„ keskim„„r„isten sitoutumisaikojen
lis„ksi otettava huomioon "ty”nt”vaikutus". Uusi puutuote vaikuttaa jo
olemassa olevien puutuotteiden kohtaloon.
Sanomalehtikeskustelussa hiiliasioista kiinnostuneita sekoittaa viel„
suomen kielen harhaanjohtavuus n„iss„ asioissa. Sitoa voidaan ymm„rt„„
sek„ varaston muutoksena, ett„ varaston s„ilymisen„.
Pankan kanssa olen ehdottomasti eri mielt„ mets„nomistajan ja yhteiskunnan
etujen yht„l„isyydest„. Viimeist„„n Marx huomasi 1800-luvulla ep„kohdat,
jotka seuraavat yksil”iden oman edun tavoittelusta. En t„ss„ sen kummemmin
selittele mist„ ymp„rist”ekonomian ajattelussa keskeinen (tulisi olla my”s
mets„keskustelussa) intressiristiraata johtuu. Annan vain loogisuuteen
vetoavan mets„esimerkin aiheesta:
Mets„nomistajat a ja b tavoittelevat omistamiltaan mets„l”ilt„ eri
asioita. A haluaa vain maksimoida nettonykyarvonsa (siis rahaa) ja b ei
ole kiinnostunut muusta kuin metsiens„ kauneudesta. Kuinka olisi
mahdollista, ett„ yhteiskunnan etu olisi sama kuin kaikkien
mets„nomistajien, kun mets„nomistajienkin edut vaihtelevat?
Yhten„ p„iv„n„ l„hes kaikki listalla k„ydyn keskustelun puheenvuorot
lukeneena vakuutuin keskustelun korkeatasoisuudesta ja suurelta osin
mielenkiintoisuudestakin.
Jotain rakentavampaakin tuli kuitenkin my”s mieleeni. Ymp„rist”j„rjest”ss„
aktiivisesti toimineena ja mets„tieteit„ opiskelleena, on helppo todeta,
ett„ keskustelun analysoinnin hoitaisi paremmin sosiaalipsykologi. Suuri
osa kirjoituksista on tarkoitettu oman aseman lujittamiseen omalla
puolella hy”kk„„m„ll„ vastapuolta kohti. Loogisella pohdiskelulla
perustellaan oman puolen mielipiteit„. Objektiivisyyteen p„„st„„n
kuitenkin toisella j„rjestyksell„. Mielipiteen tulisi
muodostua vasta pohdiskelun j„lkeen. Viherpuoli on syyllistynyt t„h„n
tehomets„talouspuolta selvemmin.
Mets„nhoitotieteen (yliopiton ja Metla) suurin heikkous on ollut
(yleisesti, ei vain t„ll„ listalla) ainoastaan taloudellisten arvojen
huomioiminen. Viime vuosina kun muutkin arvot (hiili, maisema, virkistys,
huuhtoutumiset, kulttuuri, biodiversiteetti ym.) ovat tulleet mukaan
k„ytet„„n vanhoja mets„nhoitomenetelmi„, joita v„„nnet„„n hieman
vihre„„mp„„n suuntaan. Lopputulos on usein kaukana optimaalisesta. Muiden
arvojen huomioon ottaminen tulisi aloittaa hylk„„m„ll„ vanhat ohjeet ja
miettim„ll„ mielikuvitusta k„ytt„en optimaalinen mets„hoito.
Annan esimerkin omasta tutkimusaiheestani. Taloudellisesti paras
kiertoajan pituus on esim. 60 vuotta. Teoreettinen kaikki mets„n arvot
huomioon ottava kiertoajan pituus voisi olla samoilla mets„nhoidon
perusteilla (alaharvennukset ym.) 100 vuotta. Kokonaisuuden kannalta olisi
kuitenkin j„rkevint„ muuttaa mets„nhoitoa ja kiertoajan pituutta.
Optimaalisin ratkaisu voisi olla vaikka 110 vuotta yl„harvennuksia
k„ytt„en. Vastaavia esimerkkej„ on nykyinen vihermets„nhoito t„ynn„.
Luin osaa juupas-eip„s v„ittelyist„nne hieman huvittuneena. Olisikohan
j„rkev„„ keskustella ensin mets„nhoidon tavoitteista ennen yksityiskohtia.
Jos toinen miettii optimaalista mets„nhoitoa ainoana tavoitteenaan Suomen
luonnonvaraisten el„in- ja kasvilajien lukum„„r„n nosto ovat hyv„n
mets„nhoidon yksityiskohdat luonnollisesti poikkeavat suomalaisten
hyvinvoinnin (tai arkikielell„ onnellisuuden) maksimointiin pyrkiv„n
yksityiskohdista.
Kiitokset listan ja WWW-sivujen perustajille. T„st„ l„htien tulen
seuraamaan keskusteluanne aktiivisesti.
Markku Larjavaara
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/