Tervehdys vielä kaikki foorumilaiset,
Päätin jo kerran lopettaa keskustelun tällä foorumilla. Reijo Pankan
maininta 1980-luvun harvennustapatutkimuksestani sai minut vielä kerran
heräämään. Lähetän oheisena yhdessä Sauli Valkosen kanssa vajaa
vuosikymmen sitten Metsä ja Puu-lehteen kirjoittamamme artikkelin
yläharvennuksesta.Yläharvennus on nykyisin yleisessä käytössä metsissä.
Tämän foorumin keskustelussa sitä ei näytä tuntevan.
Olen ollut hieman pettynyt foorumilla käytävään metsänhoitokeskusteluun.
Päällimmäiseksi on noussut vain kaksi asiaa:
1. Raivoisa keskustelu siitä, pitäisikö pystykauppa kieltää vai ei.
Metsänomistajien ja puunostajien ylivoimainen enemmistö on sitä mieltä,
että ei pitäisi.
2. Jatkuvan kasvatuksen tarjoilu (lähes) ainoana autuaaksitekevänä
menetelmänä Suomeen, jossa suosittelijoiden mukaan ei ole muita
vaihtoehtoja kuin avohakkuu ja männyn istutus.
Nykyisin metsänomistaja voi metsässään tehdä melkein mitä vain. Ainoat
asiat, johon hänet pakotetaan ovat a) metsänuudistaminen päätehakkuun
jälkeen (hyvä asia) ja b) arvokkaiden luontokohteiden eli
avainbiotooppien säästäminen hakkuissa (myös hyvä juttu).
Näiden rajoitteiden ulkopuolella hän saa hakata metsiään tai olla täysin
hakkaamatta. Hän saa kasvattaa sekametsiä, puhtaita metsiä, hoitaa
taimikoitaan tai olla hoitamatta, harventaa alhaalta tai ylhäältä,
kasvattaa kaksijaksoisia metsiä (esim kuusi koivun alla), vapauttaa
alikasvoksia päällyspuuston alta tai olla vapauttamatta, uudistaa
luontaisesti, kylväen tai istuttaen. Mitä muuta metsänomistaja voisi
enää toivoa? Metsänhoidon vaihtoehtoja on nykyisin enemmän kuin mitä
metsänomistaja osaa edes kuvitella.
Parasta metsien monimuotoisuutta ovat itsenäiset ja joskus itsepäiset
metsänomistajat, joiden kirjo kattaa lähes koko Suomen kansan. He ovat
hyvä puskuri metsän ja meidän metsäasioista suutamme pieksävien ns.
"asiantuntijoiden" välissä. Hullutkaan ehdotuksemme eivät onneksi mene
läpi kaikille. Tämä takaa monimuotoisuuden.
Olen Mikkelin läänin katselmustoimikunnan puheenjohtaja.
Katselmustoimikunnan tehtävänä on tehdä katselmus metsissä, joita
epäillään metsälakia rikotun. Katselmus pidetään myös, jos
metsänomistaja on tuntenut tulleensa kaltoin kohdelluksi esim.
tienrakennuksessa, ojituksessa ym.
Olen ollut yli 10 vuotta tässä luottamustoimessa. Tänä aikana Mikkelin
läänissä on tehty noin 100 000 puukauppaa. Katselmuksia tuona aikana on
ollut kolme (3) kappaletta. Kovin pakkovaltaisaksi ja riitaisaksi
metsäalaa ei voida näiden lukujen valossa enää väittää.
Toivotan kaikille foorumilaisille hyvää joulua ja rakentavaa keskustelua
Suomen metsien ja metsästä ja metsässä elävien parhaaksi parhaaksi.
Kari Mielikäinen
Kari Mielikäinen ja Sauli Valkonen
Metsäntutkimuslaitos
14.8.1991
METSÄ JA PUU
VAPAA MUTTA VÄLTTÄMÄTÖN HARVENNUS
Kaukaa viisas
Kasvututkijan tulee olla kaukaa viisas. Hänen täytyy pystyä kokeita
perustaessaan ennustamaan kysymykset, jotka esitetään vasta muutaman
vuosikymmenen kuluttua. Tällainen kaukoviisas oli professori Yrjö
Vuokila, joka perusti harvennustapojen tuotosvaikutuksia selvittelevät
kokeensa 25 vuotta sitten 1960-luvun alussa.
Suomessa oli tuolloin vannottu jo 15 vuotta alaharvennuksen nimeen.
Kaikkea harsintaan viittaavaa tutkimustakin pidettiin harhaoppisena.
Pääasiassa pienimpiä puita kaatamalla annettiin tilaa ainakin siihen
saakka parhaiten kasvaneille suurimmille puille. Harvennustavan valvonta
oli tiukkaa. Kaavasta poikkeavat metsäomistajat palautettiin ruotuun
joskus jopa raastuvan kautta.
Tiukkaa linjaa perusteltiin Sarvaksen vuonna 1944 julkaisemalla
tutkimuksella, jonka mukaan jatkuvasti harsitut männiköt tuottivat
heikosti puuta. Pääsyynä alhaiseen tuotokseen oli Sarvaksen mukaan
kasvatettavan puuston vähäisyys, ei niinkään harvennustapa.
Tulokset menneiden vuosikymmenien metsänkäsittelystä ovat luettavissa
valtakunnan metsien inventoinneista. Puuston määrä metsissämme on
lisääntynyt 1950-luvulta yli 20 ja kasvu yli 40 prosenttia.
Samanaikaisesti puuta on hakattu metsistä koko nykypuuston verran eli
lähes 2 miljardia kuutiometriä.
Luvut osoittavat, että viime vuosikymmeninä harjoitettu metsien
käsittely on ollut puuntuotosta ajatellen oikeaan osunutta. Nykymetsämme
ovat kuitenkin puustoltaan täysin erilaisia kuin Sarvaksen aikana, minkä
vuoksi harvennustapojen uusi tarkastelu Vuokilan perustamien kokeiden
pohjalta on tarpeen.
Mikä yläharvennuksessa kiinnostaa?
Viime aikoina kiinnostus yläharvennukseen on virinnyt useista syistä:
1. Huomattava osa harvennusmetsistämme koostuu usean alaharvennuksen
läpäisseistä puista, jotka kaikki on jätetty kasvamaan hyvän laatunsa ja
kasvuisuutensa vuoksi. Metsänomistajaa kiinnostaa se, voidaanko näistä
valiometsistä saada enemmän tuloja jo harvennusvaiheessa ilman, että
tämä kostautuu puuston tulevassa kasvussa ja päätehakkuussa.
2. Voimakkaasti harvennetut rehevimpien kasvupaikkojen viljelykuusikot
saavuttavat nykysuosituksia vastaavan uudistamisjäreyden aikaisimmillaan
jopa 50 vuoden iällä. Tässä vaiheessa kuusikon kasvu saattaa vielä olla
15-20 m3/ha/v. Ylijäreyden pakottama uudistaminen vaiheessa, jolloin
metsikön keskikasvu on vielä kohoava, on mahdollista välttää
yläharvennuksella.
3. Täyskoneellinen harvennus, jossa metsäkoneen kuljettaja leimaa
poistettavat puut, edellyttää aiempaa suurempaa valinnan vapautta. Myös
laadun parantamiseksi nuorten männiköiden ensiharvennus olisi
kohdistettava puiden koosta riippumatta entistä selvemmin
heikkolaatuisiin puihin.
Yläharvennus lisää kasvua
Esitettävät tulokset perustuvat seitsemän männikkö-, kahden koivikko- ja
yhden kuusikkokokeen (yhteensä 53 koealaa) toistuviin mittauksiin noin
25 vuoden ajalta. Harvennukset on tänä aikana toistettu keskimäärin 2-3
kertaa. Alaharvennuksen vastakohtaa kutsutaan seuraavassa tarkastelussa
nimellä yläharvennus.
Vuokilan 1960-luvun alussa perustamissa kokeissa hakkuiden voimakkuus
(vrt. Sarvas) oli sekä ala- että yläharvennetuilla koealoilla sama.
Alaharvennuksessa hakattiin pääasiassa pienimpiä puita,
yläharvennuksessa myös suurimpia valtapuita. Kokeet perustettiin
varttuneisiin, hyvin hoidettuihin metsiin.
Kasvutulokset on esitetty kuvassa 1. Neliön lävistäjän yläpuolella
olevat pisteet osoittavat yläharvennuksen paremmuutta kyseisessä
koemetsikössä.
KUVA 1. Harvennustavan vaikutus puuston tilavuuskasvuun.
Tulokset ovat selkeitä. Kuudessa männikössä yläharvennetut koealat ovat
kasvaneet kuutioita enemmän ja vain yhdessä männikössä saman verran
kuin alaharvennetut. Keskimäärin kasvuero on ollut 7,6 prosenttia. Ero
on kasvanut kokeiden koko 25-vuotisen tarkastelujakson ajan. Syynä
kasvun paremmuuteen yläharvennuksen jälkeen on keskikokoisten puiden
voimakas reagointi lisääntyneeseen kasvutilaan.
Koesarjan ainoassa kuusivaltaisessa sekametsikössä yläharvennus on
tuottanut puuta hieman vähemmän kuin alaharvennus. Koivikoihin
yläharvennus ei tutkimuksen mukaan sovi.
Ahneus kostautuu päätehakkuussa
Suurimpiin puihin kohdistuva yläharvennus tuotti luonnollisesti enemmän
harvennustuloja kuin alaharvennus. Myös korjuukustannukset alenivat
siirryttäessä yläharvennukseen. Ahneus kostautui kuitenkin
päätehakkuuvaiheessa pienempänä ja vähäarvoisempana puustona. Viimeisten
harvennusten ja päätehakkuun yhteenlasketut kantorahatulot olivat näin
ollen keskimäärin samat, käsiteltiinpä metsikköä viimeisissä
harvennuksissa alhaalta tai ylhäältä päin. Yläharvennus on eräänlaista
itseltä lainaamista, jossa lainan takaisinmaksua ei ole mahdollista
kokonaan välttää. Pahimmassa tapauksessa maksu saattaa langeta isältä
isännyyden perivälle pojalle. Uudistamisen lykkääminen 10-15 vuodella
parantaa yläharvennuksen suhteellista edullisuutta.
Sopii sijoittajalle
Tilanne muuttui, kun tämän hetken harvennustuloille annettiin tulevia
päätehakkuita suurempi painoarvo. Välittömät hakkuutulot ovat
arvokkaita, koska ne on mahdollista sijoittaa edelleen tuottamaan
korkoa. Tällöin on muistettava, että 4 % reaalikorko merkitsee
esimerkiksi 6 % inflaation vallitessa sitä, että rahalle täytyy löytää
10 % nimelliskorkoa tuottava sijoituskohde.
Laskettaessa hakkuutulojen nykyarvo 4 % korolla yläharvennus tuotti
männiköissä 25 vuoden aikana keskimäärin 10 % suuremmat tulot kuin
alaharvennus. Kuusikossa ja koivikoissa näin lasketut tulot olivat
molemmissa hakkuutavoissa yhtä suuret.
Kuva 2. Yläharvennetun metsikön kantorahatulojen nykyarvo 0 ja 4 %
koroilla. Alaharvennusmetsikön kantorahatulot = 100.
Säästä parhaita puita
Tulokset osoittavat, että varttuneen metsikön käsittelyssä on entistä
enemmän vapautta valita kuhunkin metsikköön ja kunkin metsänomistajan
tavoitteisiin parhaiten sopiva hakkuutapa. Harvennustavalla ei ole
merkitystä varttuneen männikön tuotokseen ja tuottoihin, mikäli sekä
ylä- että alaharvennuksessa noudatetaan samaa harvennuksen voimakkuutta.
Tärkeämpää kuin poistettavien puiden koko on kasvamaan jätettävän
puuston kasvuisuus, laatu ja riittävä määrä. Ruotsalaiset tutkimukset
osoittavat, että tämä pätee paitsi varttuneissa, myös nuorissa
männiköissä.
Harvennustapaa paljon suurempi uhka puuntuotokselle on
harventamattomuus. Ajoissa tehty ensiharvennus tai myöhäinen, voimakas
taimikonhoito on välttämätön metsikön elinvoiman, käyttöpuun tuotoksen
ja tulevien korjuukustannusten kannalta. Metsien hoitamattomuus ja tästä
aiheutuva harvennuspuun alhainen (negatiivinen) kantohinta muodostavat
noidankehän, josta on vaikea päästä pois. Tästä esimerkkinä on
Pohjoismaita lukuunottamatta lähes koko maailma.
Kirjallisuutta:
Mielikäinen, K. & Valkonen, S. 1991. Harvennustavan vaikutus varttuneen
metsikön tuotokseen ja tuottoihin Etelä-Suomessa. Summary: Effect of
thinning method on the yield of middle-aged stands in southern Finland.
Folia Forestalia 776. 22 p.
Sarvas, R. 1944. Tukkipuun harsintojen vaikutus Etelä-Suomen
yksityismetsiin. Referat: Einwirkung der Sägestammplenterungen auf die
Privatwälder Sudfinnlands. Commun. Inst. For. Fenn. 33.1. 268 p.
Vuokila, Y. 1977. Harsintaharvennus puuntuotantoon vaikuttavana
tekijänä. Abstract: Selective thinning from above as a factor of growth
and yield. Folia Forestalia 298. 17 p.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/