Keväällä 1993 lähdimme videokuvaajan kanssa ajamaan Helsingistä Kainuuseen.
Kuvasimme taimikoita, pöpelikköä, nuorta metsää ja emme nähneet oikeaa
metsää kuin Seitsemisessä ja Pyhässä Häkissä.
Siirryttäessä Kainuun valtion maille tilanne muuttuu vieläkin
lohduttomammaksi. Koko maakunnan metsät on lyöty matalaksi. Maisemaa
katsellessa, runoilijan sanoin, mieli apeutuu. Lopulta en enää halunnut
katsella ympärilleni vaan käperryin auton takapenkille nukkumaan.
Matkamme päämääränä oli Ämmänsaaren lentokenttä, jossa paikallinen
ilmailunharrastaja oli lupautunut meille näyttämään kotomaamme maisemakuvaa
koti-Kainuunsa yllä.
Helsinkiläinen videomies pystyi suhtautumaan näkemäänsä ironialla ja
nauhoja myöhemmin katsellessaan hän kehittikin koko teollista kulttuuriamme
hyvin olennaisesti kuvastavan käsitteen "järsintäkulttuuri".
Se mitä näimme oli selvästi järsintää. Järsinnän kohteena oli koko alueen
metsäpeite, taiga (= boreaalinen metsäekosysteemi) oli pirstottu.
Puunkorjuu-urat paistoivat vaaleina tiesilmukoina parturoitujen kankaiden
keskellä. Ja missä ei ollut avohakkuu-alueita tai aurattuja kynnöspeltoja
muistuttavia taimikoita tai aukkoista nuorta metsää, siellä oli ojitettuja
soita , enemmän tai useasti vähemmän, taimettuneina.
Järsintä oli jo ylittänyt sen rajan, jossa voidaan puhua siellä täällä
olevista hakkuualueista metsän keskellä. Nyt oli tilanne, jossa maailman
suurimman hakkuualueen keskellä oli siellä täällä metsiä. Täyspuustoiset
metsät erottuivat selvästi korkeina harjanteina taimikkomerestä.
Ilman minkäänlaista tarvetta muihin todisteluihin, vakuutuin
murhenäytelmästä, sekä metsäluonnon että sen keskellä elävän ihmisen kannalta.
Ehkä se johtuu maalaisuudesta ja maatiaisluonnosta, siitä, että elän
näiden metsien keskellä, en osannut suojautua ironiaan. Katselin
lentokoneen ikkunasta kilometrien laajuista avohakkuualuetta, jonka
keskellä oli vielä muutaman kymmenen hehtaarin metsikköalue ja sen keskellä
tavallinen siirtolaismallinen omakotitalo pihapeltoineen.
Kun näin mitä maalle, metsille ja soille, puroille, lammille, ihmisille
- kaikelle- oli tehty, voin pahoin.
Olin toki nähnyt saman aiemmin satelliittikuvista, joita
aarniometsäkartoittajat turhaan medialle esittelevät, mutta vasta
lintuperspektiivi avasi täyden ja kokonaisvaltaisen näkemyksen ja
kokemuksen tilanteesta.
Mutta maan päältä ja virallisista tilastoista katsottuna asiat ovat toisin.
Puuvarat kasvavat ja Suomi on hyvän metsänhoidon mallimaa maailmassa. Jo
paluumatkalla sai lehdistä lukea tätä suitsutusta.
Se mitä näkee ja ymmärtää masentaa ja lamaannuttaa, mutta silmitön
valehtelu ja tosiasioiden nurinpäin kääntäminen saa taistelumielen aina
syttymään.
Eli tässä kiitokset viralliselle metsäviestinnälle toimintatarmosta!
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/