Tervehdys
Ohessa liittomme työryhmän tuottama kannanottoluonnos kansalliseen
metsäohjelmaan. Käräjäkommentit tervetulleita.
terveisin Hannu Hyvönen
________________________________________________________________________
AVOHAKKUUOHJELMA EI KELPAA -
ON PALATTAVA PARLAMENTARISMIIN
Kansallisen metsäohjelman tarkoituksena oli antaa Suomen metsätaloudelle
suuntaviivat kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsätaloutta,
joka toteuttaa kansainvälisessä Rioprosessissa yhteisesti sovittuja
tavoitteita. Nyt esitelty ohjelmaluonnos on tässä suhteessa lähinnä
pehmeillä kielikuvilla verhoiltu Troijan puuhevonen, jonka sisältä löytyy
vanhakantainen tehometsätalous kovimmillaan.
Lisää hakkuita, lisää koneita, lisää energiaa, lisää byrokratiaa -nämä
ovat ohjelman tylyjä tulostavoitteita. Selkokielellä kyse on Metsä-Suomen
avohakkuuohjelmasta, jossa tavoitteena on lisäydinvoiman turvin jauhaa
mekaanista massaa sekä Etelä-Suomen kuusikoista että Venäjän tuontipuusta.
Myös Pohjois-Suomen viimeiset järeät metsät on ohjelma antamassa
avohakkuuohjelmaan.
Yhtenä keskeisenä ulosmittaajana ovat myös metsäalan byrokratiat, jotka
vaativat metsänomistajilta ja yhteiskunnalta puolen miljardin lisärahoitusta.
Tuleva metsäperintö vaarassa
Tulevan sukupolven osalta kyse on ryöstöpolitiikasta, sillä jo nyt
mäntytukki on vähissä koko maassa ja koko Pohjois-Suomessa ovat
päätehakkuuleimikot loppumassa. Tulevalle sukupolvelle jäisivät
ohjelmasta vain taimikonhoitokulut ja ydinjätteen varastointiongelmat.
Mekaanisen metsätalouden tulevaisuudelle ohjelma merkitsisi kuoliniskua.
Yhteisen maiseman ja metsäperinnön osalta ohjelma on katastrofaalinen. Jo
nyt eritasoisten raiskioiden määrä maisemassa on ylittänyt henkisen
sietokyvyn rajat, mutta ohjelman toteuduttua oikeat metsät olisivat
Suomesta poissa suojelualueiden sirpaleita lukuunottamatta. Metsien
monikäyttöön perustuvalle metsätaloudelle ennenmuuta luontomatkailulle ja
keruutuoteyrittämiselle ohjelma merkitseekin tulevaisuuden mahdollisuuksien
alasajoa.
Ohjelma harhauttaa
Ohjelma tekee myös selkeästi väärän ja harhaanjohtavan arvion
tehometsätalouden tähän astisista saavutuksista.
Ohjelma väittää, että tehostetuilla "metsänhoitotoimilla" on lisätty
metsiemme kasvua ja puuvarantoja.
Tosiasiassa varsinaisilla kovilla metsämailla, joilla reaaliset hakkuut
tähän asti ovat tapahtuneet, metsien kasvun ja puuvarantojen nousu on
seurausta siitä metsän rakenteesta, joka vallitsi, kun rahasummien
panostaminen ns. tehometsätalouteen aloitettiin.
Ns. metsänhoitotoimilla eli lähinnä avohakkuilla ja alaharvennuksilla
näissä metsissä on vain vähennetty kasvua sekä aiheutettu kymmenien
miljardien investoinnit metsänuudistamiseen ja taimikonhoitoon
puhumattakaan aiheutetuista ekologisista vahingoista vaikutuksineen.
Vain soiden ojituksilla on voitu kasvua lisätä, mutta suurimmaksi osaksi
tämä kasvu on vielä hakkuumahdollisuuksien ulkopuolella ja myös
laadullisesti ojikoiden puu on osoittautunut kyseenalaiseksi.
Ojitustenkaan ohjelma ei tunnusta, eikä huomaa valtavan metsäojituksen
merkinneen katastrofaalista mullistusta koko suomalaisen luonnon
vesitalousjärjestelmälle. Menetetty suoluonto, tuhotut pienvesistöt ja
jokien ja järvien tilan dramaattinen huonontuminen, ovat seurauksia,
jotka ovat merkinneet valtavia menetyksiä paitsi ekologisesti myös mm.
kalataloudelle ja virkistyskäytölle. Ohjelma on panostamassa lisää
ojaverkoston "kunnossapitoon", kun pitäisi jo olla selvä, että
ennallistaminen on ainoa kansainvälisen Rioprosessin hengessä hyväksyttävä
tie.
Hakkuita lisäämällä ei voida turvata työpaikkoja
Työllisyyspolitiikan osalta ohjelma tuntuu kokonaan ummistaneen silmänsä
todellisuudelta. Ohjelma lupaa vastalahjaksi valtion ja metsänomistajien
miljardi-investoinneille ja lisääntyneille hakkuille kymmeniä tuhansia
uusia työpaikkoja. Samaan aikaan ohjelma vaatii kuitenkin laajoja
avohakkuita ja koneellistamisasteen nostamista. Tämän kehityksen tulokset
ovat jo tiedossa. Vaikka viimeisten vuosikymmenten aikana hakkuiden määrä
on kasvanut, on metsätyöpaikkojen määrä romahtanut.
Tämän kehityskulun muuttamiseksi on ainoa tie tarkistaa kansallista
puunkäytön strategiaa.
Ekologiseen laatumetsätalouteen
Kansallisessa metsäohjelmassa tulisi asettaa selvä tavoite siirtyä puun
käytöstä massajalostuksessa laatujalostukseen. Kun Suomesta maailmalle
viety raakapuu työllistää puusepänteollisuudessa ulkomailla enemmän ihmisiä
kuin koko metsäala kotimaassa, se kertoo mahdollisuuksista, joita
Metsä-Suomella on. Suunnanmuutokselle on korkea aika, sillä sellun
markkinoilla Pohjoinen puu on väistyvä raaka-aine nopeakasvuisen trooppisen
sellun ja peltosellun vuoksi.
Siirtämällä puunkäytön painopistetta tukkipuun jalostukseen, voidaan myös
muuttaa metsänhoidon menetelmiä ja ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti
ekologinen jatkuvan kasvatuksen ja pitkien kiertoaikojen metsänhoito. Näin
voidaan metsissämme tuottaa enemmän ja laadukkaampaa tukkipuuta ja samalla
ylläpitää maisemaa ja ekologia arvoja paremmin kuin avohakkuisiin ja
metsäviljelyyn perustuvassa kiertoaikamallissa.
Ekologiseen laatumetsätalouteen kuuluisi myös vakava panostaminen metsien
monikäyttöön perustuvaan keruutuotealaan ja luontomatkailuun.
Yhtiöiden monopoleista vapaaseen kilpailuun
Ohjelmaluonnoksessa ei tunnusteta metsätaloutemme keskeistä ongelmaa,
pystykauppatapaa, joka käytännössä tekee puumarkkinoista kolmen suuryhtiön
monopolipelin. Tilanne on vastoin sekä Suomen että EU:n kilpailulakeja ja
ensimmäinen askel metsätaloutemme rakenteiden tervehdyttämisessä tulisikin
olla epäterveen puukauppatavan korjaaminen. Myös muilta osin
metsätaloudessamme löytyy epäterveitä piirteitä, jotka estävät
laatukilpailun vapailla markkinoilla.
Onkin kiireesti purettava vapaan kilpailun vastaiset korporatiiviset
metsätalouden rakenteet kokonaisuudessaan:
1. On luovuttava huonona kauppatapana pystykauppajärjestelmästä, joka
kytkee yhteen puukaupan ja puunkorjuutyön kaupan ja estää näin puun
laatumarkkinoiden kehittymisen ja sulkee puunkorjuumarkkinat yhtiöiden
monitoimikoneketjujen hallintaan.
2. On luovuttava metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenmaksuilla tuetusta
monopolista metsänhoitopalvelujen tarjoajana ja sallittava tasaveroiset
mahdollisuudet kaikille alan yrityksille ja yhteisöille.
3. On luovuttava Metsäkeskusten ja Metsähallituksen keskitetystä
taimitarhabisneksestä ja annettava paikallisille taimituottajille vapaa
mahdollisuus kehittää alaa. Valtion tehtävä ei ole vääristää alan
kilpailua ja synnyttää monopoliyrityksiä.
4. On luovuttava Metsähallituksen toiminnasta valtion maaomaisuuden turvin
matkailuyrittäjänä, sillä myös tämä vääristää ennenmuuta luontomatkailun
markkinoita ja estää paikallisen matkailuyrittämisen mahdollisuuksia.
5. Metsähallituksen, yhteisen maaomaisuutemme haltijan, on myös
välittömästi luovuttava toiminnastaan kiinteistökauppiaana, jossa valtion
maiden myynnillä rahoitetaan organisaation toimintaa!
Ekologiseen metsäverotukseen
Erityisen huolestuttavana näemme nykyisen metsäverotuksen tilanteen, jossa
siirtymävaihetilanne ohjaa avohakkuisiin antamalla verovapauden
pinta-alaverotuksen piiriin jääneiden metsien puunmyynnille vuoteen 2004
asti. Tilanne koskee hyvin suurta osaa maamme ns. päätehakkuuikäisistä
metsistä ja sen vuoksi avohakkuiden ja siemenpuuhakkuiden määrä on ollut
ennätyskorkealla. Vaarana on, että tulevat vuodet merkitsevät suurta
avohakkuuaaltoa, joka yhdessä tuontipuun kanssa merkitsee paitsi
ekologista murhenäytelmää myös kansallisen metsäpääoman ja tulevien
mahdollisuuksien polkumyyntiä.
Ehdotammekin siirtymistä ekologiseen metsäverotukseen, jossa
1. Siirrytään kaikissa metsissä myyntiverotukseen ilman siirtymäaikoja.
2. Annetaan myyntiverotuksessa selkeä ekoalennus veroprosenttiin jos
a) metsäaluetta on hoidettu monimuotoisuutta suojellen
b) hakkuissa säästetään vähintään 50-100 kuution puustopääoma Pohjois- ja
Etelä-Suomessa.
3. Annetaan verovapaus kaikille metsän keruutuotteille ja lasketaan
poimintahakattu energiapuu keruutuotteeksi.
Ekologinen kestävyys turvattava
Esitetty luonnon kansalliseksi metsäohjelmaksi ehdottaa hakkuiden
lisäämistä entisestään, mutta ei huomaa, että jo tähän mennessä
avohakkuisiin perustuva viljelymetsätalous on aiheuttanut metsäluonnossamme
biodiversiteettikriisin. Ja kun ongelmia ei edes kyetä näkemään, ei
ohjelma löydä niille myöskään ratkaisua.
Katsomme, Rioprosessin päätöksiin vedoten, että maassamme tulisi luopua
vallinneesta tehometsätalouden mallista ja siirtyä luonnonarvoja vaalivaan
ekologiseen metsänhoitoon.
Metsiemme terveydentilan, ekologisen kestävyyden ja lajistollisen
monimuotoisuuden turvaamiseksi liitto ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:
1. Metsänhakkuissa siirrytään tasaikäisten puupeltojen kasvattamisesta
eri-ikäisrakenteisten sekametsien kasvattamiseen.
2. Talousmetsissä pyritään nostamaan järeäpuustoisten metsien osuutta ja
turvaamaan näin vanhojen metsien lajiston mahdollisuuksia ja tukkipuun
saantia tulevalle metsätaloudelle.
3. Kaikki metsänomistajat velvoitetaan suojelemaan vähintään 5 prosenttia
monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmista metsäaloistaan 30 vuoden
määräaikaissuojelulla metsäperintönä tulevalle sukupolvelle.
4. Metsäluontomme geneettisen jatkuvuuden, lajistollisen monimuotoisuuden
ja maisemallisten arvojen turvaamiseksi olemassaolevat suuret ylispuut
maastamme suojellaan ja korvataan metsänomistajille verotuksen keinoin.
5. Ryhdytään laajaan vesistöjen kunnostukseen ennallistamalla ojitettuja
suoalueita ja perattuja lähteitä, puroja ja koskia. Yhtenä konkreettisena
tulostavoitteena tulisi olla mm. pienvesistöjemme lohikalan tammukan
palauttaminen metsäluontoomme.
Demokraattinen ohjelmatyö aloitettava
Tähän astiset yritykset rakentaa kansallista metsäohjelmaa Suomelle ovat
osoittaneet, ettei yhteistäasiaa voi jättää metsäalan edusmiesten
vastuulle. Maa- ja Metsätalousministeriön metsäosaston ensimmäinen työ,
hallituksen metsäpoliittinen selonteko vedettiin ilman perusteluja
eduskuntakäsittelystä viime keväänä.
Uusi ohjelma on jos mahdollista vieläkin mahdottomampi ja kertoo siitä,
ettei kaikista kulisseista huolimatta kansalaisten ja eri
metsänkäyttötarpeiden ääni ole kuulunut ohjelmatyössä.
Kyse on enemmän metsäammattikunnan oman työn katteettomasta mainonnasta ja
korporaatioiden ulosmittausohjelmasta kuin vakavasta yrityksestä kohdata
metsätaloutemme perustavia ongelmia ja ratkaista niitä.
Merkillistä ja parlamentarismia polkevaa on myös se, ettei ohjelmaa aiota
antaa parlamentaariseen käsittelyyn ollenkaan, vaikka metsäpolitiikka ja
siihen kytkeytyvät energiapolitiikka ja maaseutupolitiikka ovat keskeisiä
suuntakysymyksiä koko maalle.
Katsomme, ettei kansallista metsäohjelmaa tule esitetyssä muodossa, eikä
tähän astisen keskustelun perusteella, hyväksyä hallitustasolla.
Kansallisen metsäohjelman hyväksyminen on syytä jättää tulevan eduskunnan
päätettäväksi suuntavalinnaksi.
Jotta parlamentarismin pelisäännöt toteutuisivat olisi tässä vaiheessa
käytävä avoin poliittinen keskustelu, jossa eri puolueiden näkemykset ja
vaihtoehdot nostetaan selkeästi esille. Näin kaikille kansalaisille
annetaan mahdollisuudet tulevissa eduskuntavaaleissa ottaa kantaa
metsäpolitiikan suuntaviivoihin.
Ekometsätalouden Liiton puolesta
Riitta Wahlström, tutkija EML:n pj
Erkki Lähde, metsänhoidon professori, EML:n vpj
Hannu Hyvönen, FK, metsänomistaja
Mikko Vartiainen, varatuomari, metsänomistaja
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/