Tietoni ovat valitettavasti vain vajavaisesti aikaansaseuraavan maallikon,
mutta koska ekonomista katsantokantaa on viesteissä peräänkuulutettu,
rohkenen sekoittaa soppaa omalta osaltani metsänkorjuun kauppatavoista ja
prosessin muuttujista.
Seuraavassa kuvaan nykyisen metsänkorjuun toimintatavan syyt ja seuraukset
sekä esitän ratkaisua ongelmallisille seurauksille.
Nykymarkkinan toimijat
Metsäkaupassa on mukana karkeasti ryhmiteltynä neljä toimijaa:
metsänomistaja; metsurit ja metsäkoneyrittäjät; kotimaiset metsäjätit
UPM-Kymmene, Enso ja Metsäliitto sekä suuriin metsäyhtiöihin kuulumattomat
"villit" sahurit.
Metsäjättien päätoimiala on sellu- ja paperiteollisuus, vaikka
sahateollisuudestakin niillä on suuri markkinaosuus kotimaassa. Metsäjättien
investoinneista suurin osa kohdistuu nimenomaan päätoimialalle. Tämän takia
yhtiöiden puuhuolto eli raaka-aineen saatavuus kemialliseen
metsäteollisuuteen on yhtiöiden tärkein logistinen tavoite.
Suurien kausivaihteluiden takia puun tarve ja hinta vaihtelee paljon, mikä
ei suunnittelun kannalta ole mukava asia. Niinpä kun korkeasuhdanteessa puun
hinta kasvaa kysynnän kasvaessa (varastointia ei harjoiteta suuressa määrin)
ja kääntäen matalasuhdanteessa suurempi osa raaka-aineesta käytetään
kemialliseen puunjalostukseen.
Metsäjättien sahateollisuus toimii suhdanteiden tasaajana, koska
sahatavaraksikin kelpaavia tukkeja voidaan käyttää sellun raaka-aineena. Kun
raaka-aineen laadulla ei ole samanlaista merkitystä kuin sahateollisuudessa,
pystykauppa on metsäyhtiön kannalta paras: tukiksi käytettävä osuus on
yhtiön sisäinen asia ja käytännössä kemiallisen metsäteollisuuden
kannattavuus on merkittävämpi.
Metsänkorjuun paikalliset monopolit
Pystykaupan tehokkuuden takaamiseksi metsäjätit ovat tehneet
metsäkoneyrittäjien kanssa sitovat sopimukset kauden hakkuista. Kun
pystykauppa on vallitseva myyntitapa ovat myös metsäkoneyrittäjät
riippuvaisia alueella toimivan ostajan suosiosta. Niinpä kyseessä on
renkisopimus, jossa yrittäjä ottaa suhdanneriskin, mutta saa vastineeksi
hyvinä aikoina määrätyn siivun hakkuista hoidettavakseen.
Mekaanisen metsäteollisuuden noidankehä
Mitä järjestelmä merkitsee sitten kokonaisuudelle? Mekaaninen
metsäteollisuus, sahat ja puusepänteollisuus, joutuu mukaan raaka-aineen
hintojen suuriin muutoksiin, koska sen raaka-aineen hinta on sidottu
käytännössä paperin maailmanmarkkinoiden vaihteluihin. Mekaanisessa
metsäteollisuudessa raaka-aineen hinnalla ja laadulla on huomattavasti
suurempi merkitys kannattavuudelle. Korkeasuhdanteessa raaka-ainetta on
hankala saada järkevään hintaan ja matalasuhdanteessa raaka-ainetta on
hankala saada, koska mekaaninen metsäteollisuus ei pysty ostamaan ja
hyödyntämään kuin osan hakkuun puumateriaalista.
Toimivat markkinat
Pystykauppa estää erillistuotteiden markkinoiden synnyn tehokkaasti. Tilanne
on vähän samanlainen kuin jos joulukinkkua ei voisi ostaa erikseen, vaan
joutuisi samalla ostamaan joltisenkinmoisen sortimentin muita
kulutustarvikkeita. Toimivat puutavaramarkkinat tarkoittavat sitä, että eri
puulajeille ja eri kokoiselle puutavaralle on olemassa markkinapaikka,
olkoon se nimeltään vaikka Puutavarapörssi. Nykyisellä tietotekniikalla
leimikkoa arvioitaessa voitaisiin muutaman prosentin tarkkuudella kertoa
leimikosta otettavan puutavaran laadut, lajit ja määrät. Määrät saattavat
olla yksinmyyntiin liian pieniä, mutta kuten Arvopaperipörssissäkin, pieniä
eriä yhdistellään myyntikelpoisiksi kokonaisuuksiksi.
Jos ja kun Puutavarapörssi toimii, saavutetaan monia hyötyjä. Suurin näistä
ehkä on se, että hakkuut tehtäisiin suuremmalla huolellisuudella kun kahden
kerättävän laadun sijasta laatuja voisi olla kymmenenkin. Toinen merkittävä
vaikutus olisi se, että puutavara päätyisi toimivan markkinan kautta sinne,
missä sen lisäarvo on suurin: erikoistavara puusepänteollisuuteen,
bulkkitavara selluksi ja paperiksi.
Toimiva markkina johtaa erikoistuneeseen puunkorjuuseen, jossa pystykauppa
osoittautuisi useissa tapauksissa kannattamattomaksi, koska pystykaupan
menetykset voitaisiin lukea päivän pörssinoteerauksista.
Toimivilla markkinoilla on mahdollisuus myös kehittää uusia tuotteita,
joilla markkinoiden heilahteluilta voi suojautua. Jos markkinoista tulisi
riittävän laajat, se mahdollistaisi esim. futuurien , osto- ja
myyntioptioiden käytön. Näin esim. puusepänteollisuus voi varmistaa
tuotannon raaka-aineen hinnan omistamatta omaa metsää.
Lopuksi
Tekstin alkuosa saattaa kuulostaa kaupunkilaisvihreän sottapään
salaliittoteorialta, mutta selkänojana minulla on kuitenkin ekonomin
koulutus, jonkinlainen tuntemus markkinatalouden toiminnasta ja
vaikutuksista luontoon. Kommentit ovat tervetulleita
Terveisin
Pekka Palomäki
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/