Olet toki esittänyt hyviä kysymyksiä, joihin tulee vastauksia etsiä, mutta
vanhaa sanontaa mukaellen: Yksi joutilas kysyy enemmän kuin kymmenen
kiireisempää ennättää vastata. Lienee syytä jatkossa avata internetissä
toimiva ekometsätalouden opintopiiri.
Vastaan kuitenkin lyhyesti kahteen muistamaani kysymykseesi omasta puolestani.
Kysyit perustetta Lähteen tutkimuksen keskeyttämiselle. Tokihan silloin
järjestettiin asiassa useitakin konklaaveja, mutta asian ydin oli siinä,
että maassamme OLI PÄÄTETTY siirtyä tasarakenteiseen metsänviljelytalouteen.
Lähteen tutkimus oli selvä uhka tälle pyrkimykselle, varsinkin kun Lähde
myös esitti julkisesti jatkuvan kasvatuksen mallia vaihtoehdoksi.
Jos olisi oltu huolissaan tieteellisyydestä, olisi erilaisia
kasvatuskokeita ilman muuta pitänyt lisätä. Lähteen mallistakin meillä
olisi nyt koealatietoa, josta sitten voitaisiin peistä taittaa. Tähän ei
haluttu antaa mahdollisuutta, sillä teollisuuden ja Metlan johdon mielestä
yksi malli riittää vaihdoehdoiksi.
Pohdit myös metsien hiilitasetta. Tämä lienee yksi suurimpia metsäharhojen
lähteitä maassamme ja aihe on yhä erinomaisen tärkeä ja ajankohtainen
ennenmuuta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.
Aiemmin meille laajasti uskoteltiin että, "metsissämme on puuta enemmän
kuin koskaan". Väite on päätynyt paitsi lukemattomissa neliväriesitteissä
ulkomaille myös lukemattomiin pääkirjoituksiin, artikkeleihin ja jopa
oppikirjoihin Suomessa. Jos näin olisi todellakin ollut metsiimme olisi
tehometsätalouden toimesta sitoutunut jopa enemmän hiiltä kuin niissä
luonnontilassa on.
Väite oli kuitenkin perätön ja se perustui siihen "kalibrointivirheeseen",
että kuutiomittaukset aloitettiin tilanteessa, jossa metsien kuutiomäärät
olivat jo romahtaneet alle puoleen luontaisista.
Puuston osalta metsäpeitteemme on yhä hyvin alhaisella tasolla, mistä
kertovat omaa kieltään mm. satelliittikuvat joissa pirstottu Metsä-Suomi
erottuu selkeästi rajantakaisiin vielä säilyneisiin metsäalueisiin verrattuna.
Kysymys kuuluukin missä on se hiili joka puuttuu metsistä nyt. Se ei
todellakaan ole puutuotteissa vaan valtaosin jo ilmakehässä. Toki
kestäviin puutuotteisiin olisi mahdollisuus varastoida hiilta ja jos
samalla kasvatettaisiin myös metsien puu- ja hiilivarantoja ilmakehästä
poistuisi merkittävästi hiiltä. Tämä onkin ilmeisesti tulossa
kansainvälisen metsäpolitiikan ilmastotavoitteeksi ennenpitkää.
Kiinnostava tieto metsiemme käytön hiilitaseesta on mm. tämä: Pelkästään
pelloksi raivatun maan ilmakehään vapauttama hiilimäärä on niin suuri, että
se vastaa noin 50-vuoden Suomen fossiilisia päästöjä 90-luvun kulutuksen
tasolla! Pitäisikö hiilivertailussa tehdä joka maassa ensimmäinen
inventaario maankäytön aiemmasta hiilivelasta. Nythän läntiset maat, mm.
Suomi, on ajamassa mallia, jossa metsien lisäkasvu laskettaisiin
hyvitykseksi päästökaupassa.
Niinpä läntiset maat, jotka ovat metsiään raivaamalla ja käyttämällä
päästäneet ilmakehään valtavat hiilipäästöt, palkittaisiin nyt oikeudella
lisätä osuuttaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä, mikäli palauttavat
hiiltä metsiinsä!!
Paperin keittäminen ja jauhaminen puusta on ainakin avohakkuumallilla
kaikkein kyseenalaisinta ilmastopolitiikkaa, sillä avohakkuumetsätaloudessa
metsien puuvarannot tiputetaan pysyvästi olennaisesti alemmas kuin olisi
mahdollisuuksia ja paperi on nopeasti, keskimäärin muutamassa vuodessa
ilmakehään palaava tuote.
Ilmastopolitiikan kannalta kestävä metsänhoito pyrkisi
a) nostamaan metsien puu- ja hiilivarantoja mahdollisimman korkealle tasolle
b) suuntaamaan puun käyttöä kestäviin ja pitkäikäisiin tuotteisiin,
jolloin hiiltä varastoituu pois ilmakehästä.
Kun tähän ehtoon vielä kytketään velvoite suojella biodiversiteettiä ja
ekosysteemien toimintakykyä, on metsänhoitomallin nykyisestä muututtava
olennaisesti.
Korjattakoon vielä yksi laajalti levitetty ilmastoharha. Meille on
kerrottu kuinka metsämme kasvavat enemmän kuin niitä hakataan ja annettu
ymmärtää että näin metsätaloutemme on kestävällä pohjalla.
Vuotuisen kasvun ja vuotuisten hakkuiden välinen erotus ei kuitenkaan kerro
mitään edes puuntuotannollisesta kestävyydestä. Yksinkertainen esimerkki
tilastolukujen harhasta valaisee tilannetta:
Jos metsämme olisivat kaikki avoaloja tai taimikoita alle
ensiharvennusiän, metsistämme ei voitaisi hakata lainkaan käyttöpuuta.
Tilastojen mukaan tällaisessakin ylihakkuutilanteessa kuitenkin metsät
kasvaisivat "hakkuusäästöä" kun koko vuotuinen kasvu voitaisiin laskea
säästöksi! Melkoista säästämistä siis...
ystävällisin terveisin
Hannu Hyvönen
Iisalmesta
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/