VISIO METSÄTALOUDESTA
Tässä keskustelussa on esitetty metsätaloudelle hyviä tavoitteita.
Minäkin esitän oman visioni mahdollisesta metsätaloudesta. Sen
lähtökohtana on kilpailutalous, jossa ostaja määrittelee kauppatavaran
laadun, kuten Pekka Palomäki 16.11. klo12.56 kirjoittaa. Puun ostaja
määrittelee puun laadun ja metsänomistaja ostamansa korjuutyön laadun.
Kumpikin maksaa hyödykkeestä laatua vastaavan hinnan. Nykyisin
kummankin valinnat estyvät kolmen rakenteellisen vääristymän vuoksi.
VÄÄRISTYMÄT
1. Konsessiotyyppinen puukauppa (pystykauppa)
2. Ympärivuotinen puunkorjuu
3. Erilliset kesä- ja talvitöiden organisaatiot yksityismetsiä
varten.
Perusvääristymä on pystykauppa, joka luo rinnalleen nuo kaksi muuta
vääristymää. Pystykauppojen lopettaminen avaisi kehityksen, joka
perustuu kolmeen tosiasiaan.
TOSIASIAT
1. Puu ei kuivu talvella ja talvella kaadettu puu on alkukesälläkin
kosteampaa ja vaaleampaa kuin juuri kaadettu tuore puu (vk. s. 135).
2. Maataloustraktori on edullinen korjuukone (vk. s. 122). 3.
3. Pystykauppojen lopettamiseen ei sisälly riskejä. Mahdollinen
kehitys voi olla toisenlainenkin kuin tässä kuvattu, mutta
huononnuksia nykytilanteeseen ei ole näkyvissä.
VISIO
Puukauppa: Puunmyyjien jaottelu hankinta- ja pystyynmyyjiksi loppuisi.
Kaikki myisivät puun tienvarsi- eli hankintahinnalla. Se lopettaisi
tulonsiirron hankintamyyjiltä pystyynmyyjille ja hankintamyyjien
puunhinnan ryhmäalennuksen, joka viime vuonna oli 42 mk/m3.
Leimikkokaupasta siirryttäisiin puutavaralajien kauppaan, jossa
ostajina olisivat myös puunhankintayrittäjät. Ne veisivät ja
toisivat puuta maan rajojen ylikin.
Työpalvelujen kauppa: Korjuupalvelujen tarjontaan tulisi kilpailu.
Puunostajan korjuu olisi yksi vaihtoehto yrittäjien ja
metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelujen rinnalla. Kesä- ja talvitöiden
palvelut liittyisivät saman yrityksen töiksi, mikä Suomen oloissa on
välttämätöntä. Yrittäjät ja laitokset teettäisivät talvella
puunkorjuuta, kesällä metsänkasvatustöitä. Metsänomistaja valitsisi
yrittäjän ja tietäisi jo ostaessaan korjuun LAADUN ja HINNAN.
Puunkorjuun tekniikka: Tulisi käyttöön monenlaisia korjuukoneita,
koska yrittäjät kilpailisivat puunmyyjien hinta/laatu -mieltymysten
palvelemisesta. Maataloustraktoreiden metsäkäyttö yleistyisi, koska ne
ovat yhtä edullisia ja yhtä maastokelpoisia kuin korjuun
erikoiskoneetkin.
Korjuun laatu: Ympärivuotinen puunkorjuu jäisi historiaan ja korjuu
ajoitettaisiin edullisimmalle kaudelle, lokakuulta maaliskuulle.
Lintujen pesimäkauden, kevätkesän puunkorjuu loppuisi kokonaan ja
syyskesän korjuu vähenisi. Se vähentäisi maannousemasienen tuhoja.
Hukkapuun määrä vähenisi, sillä polttopuu korjattaisiin teollisuuden
puun mukana ja puu otettaisiin talteen viiden sentin minimiin saakka.
Korjuuyrittäjät tarjoaisivat hakkuutähteiden haketusta ja hajalleen
levitystä hakkuun jälkien siistimiseksi.
Metsien hoito: Erilaiset koneet tekisivät mahdollisiksi
pienipiirteisen metsien hoidon. Yksittäisten puiden poiminta ja
pienialaiset, myös puuryhmittäiset käsittely-yksiköt tulisivat
mahdolliseksi. Se tukisi metsien luontaista uudistamista. Puun
kasvutappiot vähenisivät, kun monet haluaisivat lieviä tiheään
toistuvia harvennuksia.
Puun laatu: Koneiden sijasta puun laatu määräisi korjuun ajankohdan.
Yhtiöt siirtyisivät talvikorjatun puun käyttöön ainakin kevätkesällä.
Mahdollisesti talvipuuta varastoitaisiin kastelu- tai lumivarastoihin
syyskesääkin varten. Tiettävästi yhtiöt vaativat Venäjän puulta
talvikorjuuta.
Kustannussäästöt: Korjuukustannusten säästö voisi nousta 16-18
mk/m3, mikä vuotuisena säästönä tekisi noin 700 miljoonaa markkaa.
Pääosa säästöstä syntyisi työorganisaatioiden supistumisesta.
Metsänkasvatuksessa säästö voisi olla noin 300 miljoonaa markkaa, mikä
syntyisi metsänviljelyn vähentymisestä noin puoleen nykyisestä.
Vuotuinen kokonaissäästö voisi siis olla miljardin markan luokkaa (vk.
s. 96 ja 131).
Työllisyys: Korjuun ohjautuminen vähälumiselle kaudelle parantaisi
metsurikorjuun kilpailukykyä. Korjuu- ja metsänkasvatustöiden
yhdistäminen tukisi metsureiden työn ympärivuotisuutta. Korjuun
laatuvaatimukset lisäisivät metsureiden kysyntää. Työllisyyttä
lisäisivät myös kevyehköt koneet, joilla työn tuottavuus olisi
nykyisiä koneita matalampi mutta kustannustehokkuus korkeampi.
Maaseudun elinkeinot: Puunkorjuun ohjautuminen talvityöksi tekisi
puunkorjuun urakoinnista maatiloille soveltuvan lisäansioiden lähteen.
Koneiden käytön tehostuminen parantaisi maatilojen kannattavuutta.
Maaseudun puunjalostusyritysten puun saanti helpottuisi, sillä ne
pääsisivät ostamaan vain tarvitsemaansa puutavaralajia yrittäjien
toimittamana.
Puunkuljetukset: Puunkuljetukset tehtaalle voitaisiin ohjelmoida
nykyistä helpommin, koska puu olisi valmiina kuljetusvarastoissa eikä
metsässä säistä riippuvan puunkorjuun onnistumisen varassa. Halpa ja
teitä säästävä juna- ja vesikuljetus lisääntyisi, koska puun
siirtämiseen asemille ym. ei tarvittaisi erillistä konetta, vaan se
voitaisiin tehdä metsäkuljetuksen koneella, maataloustraktorilla.
Metsäteitä ei tarvittaisi lisää, koska maataloustraktori ei tarvitse
yhtä tiheää tieverkostoa kuin metsätraktori.
Teollisuuden puuhuolto: Puunmyynnit lisääntyisivät, kun myynnin
nettotulo suurenisi korjuu- ja metsänkasvatuskustannusten alentumisen
ansiosta. Myyntejä torjuvat asenteet vähenisivät, kun puunkorjuun ja
metsänkasvatustöiden laatu paranisi ja puuta pääsisi myymään
pienissäkin erissä.
Metsäympäristö: Avohakkuitten ja puun kesäkorjuun väheneminen,
pienipiirteinen metsien hoito, puun tarkka talteenotto ja mahdollinen
hakkuutähteiden hakettaminen nostaisivat metsäympäristön huollon
tasolle, jota on vaikea kuvitellakaan nykyisessä metsien karkean
käsittelyn tilanteessa.
Lauri Vaara
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/