Hyvä Ilmo Kolehmainen!
Iisalmen Sanomat kirjoitti vierailustasi 25.11.1998 keskiviikkona
Sonkajärvellä seuraavaa:
"Kolehmaisen mielestä Suomi on hyvän metsänhoidon mallimaa. Metsävaramme
ovat nyt noin viidenneksen suuremmat kuin 1950-luvun alussa. -Vuotuista
kasvua on noin 40 prosenttia enemmän, Tapion johtaja iloitsi.
Yksityismetsien hoitoon on panostettu 1950-luvun jälkeen noin 35 miljardia
markkaa. Samaan aikaan yksityismetsien puuston arvo on kasvanut 74
miljardia markkaa.
-Yksityismetsien hoitoon laitettu markka on tuonut arvonlisäystä,
Kolehmainen totesi."
Mielestäni päättelysi sisältää vakavia erehdyksiä, erityisen vakavia, koska
laskelmallasi olet perustelemassa hakkuiden nostamista ennätyskorkealle 7o
miljoonan kuution vuositasolle ja miljardiluokkaa olevien
metsänhoitokustannusten asettamista valtion ja metsänomistajien maksettavaksi.
Mielestäni teet selkeästi virheellisen tilinpäätöksen sotien jälkeisen
metsätaloutemme tuloksista.
On totta, että sotien jälkeen metsänomistajilta ja valtiolta edellytetyt
metsänhoitopanokset nousivat korkealle. On kuitenkin joko tietoista
harhaanjohtamista tai suurta erehdystä väittää, että sijoitetuilla 35
miljardin panoksilla olisi aikaansaatu 74 miljardin tulos puuston arvon
nousuna.
Tarkastellaan asiaa täsmällisesti. Sotien jälkeen metsissämme siirryttiin
avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuvaan jaksolliseen
metsänhoitomalliin. Samalla lopetettiin, pakkokeinoin, erirakenteisen
metsän kasvatus, joka oli perustunut suurten puiden poimintahakkuisiin eli
yläharvennukseen ja siirryttiin metsän rakennetta tasaaviin alaharvennuksiin.
Mitä nämä toimet ovat vaikuttaneet metsiemme kasvulukuihin?
Avohakkuut kohdistuivat ensisijaisesti ns. harsintajätemetsiin sekä
vanhoihin järeäpuustoisiin ns. vajaatuottoisiin metsiin.
Jos vanhaa mallia olisi jatkettu harsintametsien olisi pitänyt antaa
toipua hakkuista, jolloin niiden kasvuvauhti olisi tutkimustiedonkin
mukaisesti lähtenyt nopeaan nousuun puustopääoman kasvaessa. On selvää,
että avohakkuut näissä metsissä pysäyttivät kasvuvaiheen ja olivat
vähentämässä metsien kokonaiskasvua ja puustopääomaa.
Harsintametsiä olivat lähes kaikki asuttujen seutujen metsät Kajaanista
etelään ja avohakkuiden aiheuttamat kasvutappiot niille metsille ovat
miljardiluokkaa. Sotien jälkeisissä harsintametsissä huojuisi nyt sankka
tukkimetsä, kun avohakkuilla on saatu aikaan parhaimmillaankin vasta
ensiharvennusongelmia tuottava räkämännikkö. Ainakaan näistä metsistä ei
lukujesi kasvun ihme voi olla peräisin.
Pohjois-Suomessa "uudistettiin" sotien jälkeen valtavilla aloilla ns.
vajaatuottoisia metsiä. Nämä metsät olivat lähes koskemattomia erämaita
vanhoine kuusikoineen ja ikimäntyineen. Kyse oli valtavasta kansallisesta
pääomasta sekä puustollisesti että maisemallisesti. Ennen osaran aukeita
pohjoinen oli tietöntä ja koskematonta erämaata.
Tänä päivänä koko Pohjois-Suomi on metsäautoteiden pirstoma valtava
hakkuualue, jossa avoalojen ja taimikoiden keskellä näkyvät tupsuina
sirpaleet menneestä metsästä. Verrattuna metsän palautumisnopeuteen
hakkuuvauhti on ollut niin nopeaa, että viljelymänniköiden tukkia tulee
hakkuuvaiheeseen vasta vuosikymmeniä viimeisten päätehakkuuleimikoiden
kaatumisen jälkeen.
Onko tämä toimi lisännyt metsien kasvua ja puuvaroja? Selvää on, ettei
sillä ainakaan ole puuvarantoja lisätty, mutta absoluuttisina
kasvulukuinakin tämä "metsänhoitotoimi" on vähentänyt myös kasvua.
Tukkipuun kasvun osalta menetykset ovat valtavat, sillä kasvu, joka ilman
avohakkuita olisi pohjoisen metsistä saatu olisi ollut nimenomaan arvokasta
tiheäsyistä laatupuuta.
Hyvällä harsinnalla olisi järeää puustoa metsistä voitu ottaa tasaisesti
koko sotien jälkeisen ajan ja silti Pohjoisen ihmisillä olisi tallella
alkuperäinen puustopääoma. Menetykset ovat siis paitsi kasvussa, myös
puustopääomassa ja Pohjoisessa näkyykin suomalaisen metsänhoitomallin
kermankuorintakolonialismi räikeimmillään. Mitä jäi pohjoisen ihmisille
tehometsätalouden savotasta?
Entä nämä kasvatushakkuut eli ns. alaharvennukset? Oliko kirves metsän
paras lääke, lisättiinkö niillä harvennuksilla kasvua? Se, että
metsistämme pyrittiin harvennushakkuilla tekemään tasarakenteisia ja
yhtälajia kasvavia puupeltoja, ei lisännyt metsien kasvua, vaan vähensi
sitä. Metsien kerroksellisuuden ja sekametsärakenteen tiedetään lisäävän
metsien kokonaistuotosta (Kts. esim.Metsien ekologinen kestävyys ja
metsänkasvatusvaihtoehdot, Parviainen, Seppänen, 1994)
Alaharvennus ei myöskään lisännyt tukkipuun kokonaiskasvua, vaikka
nopeuttikin säästettyjen puiden järeytymistä. Mutta samalla menetettiin
varttuvien tukkien kasvupotentiaali. Järkyttävimpiä toimia
alaharvennuksessa oli lehtipuuston, ennenmuuta koivun hävittäminen kovilta
mailta.
Oliko tämäkin panostus lisäämässä tämän päivän yksityismetsien puuston arvoa?
Vain kaksi tehometsätalouden tointa on lisännyt metsiemme kasvua.
Istutukset harvoihin ja aukkoisiin metsiin, ovat Etelä-Suomessa lisänneet
jossain määrin kokonaiskasvua ja soiden ojitusoperaatio on Metlan arvion
mukaan tuottanut noin puolet kasvunlisäyksestä.
Suoekosysteemien mullistaminen maailman suurimmassa ojitusoperaatiossa on
kuitenkin hanke, jonka tulosten laskeminen miljardeina nettopuolelle on
kyseenalaista. Tilastojen kaunistukseksi soilla kasvaa kuutioita, mutta
edes ensiharvennuspuuksi eivät soiden räkämänniköt tunnu kelpaavan.
Valtavalla miljardiurakalla tuhottiin maastamme kokonaisia suotyyppejä
eliöstöineen, aiheutettiin lähes totaalinen tuho metsiemme
pienvesistöjärjestelmälle ja järkytettiin vakavasti järvi- ja
jokiekosysteemien ravinnetaloutta. Seurausvaikutuksista menetettyine
lakka- ja karpalosatoineen, kalatalouden ja asumisviihtyvyyden menetyksistä
ja muista tappioista olisi tehtävä inventaari, ennenkuin suokuutioita
käytetään tehometsätalouden tilinpäätöksessä tulopuolella.
Edellä olevan perusteella väitän, että sotien jälkeen harjoitettu
metsätalous ja metsänhoito, ei ole tuottanut mainostamaasi 74 miljardin
kasvutulosta.
Tämä tulos olisi saatu olennaisesti korkeampana ilman minkäänlaisia
panostuksia ns. metsänhoitoon, kun harsintametsien olisi annettu lähteä
koko laajuudessaan varttumaan kovan kasvun vaiheeseen ja jos pohjoisen
vanhoja metsiä olisi käsitelty tukkipuuta tuottavilla poimintahakkuilla.
Näin laskelmasi kääntyykin päälaelleen: Kymmenien miljardien panoksilla on
aiheutettu kymmenien miljardien tappiot. Erkki Lähteen arvio siitä, että
tehometsätalouden kansantaloudelliset tappiot ovat pankkitukeakin
suuremmat, saattaa olla alimitoitettu, ainakin jos uskalletaan laskea
esimerkiksi pohjoisen väen menetykset tukkipuuerämaiden muututtua vesakoiksi.
Pidän hyvin vakavana ja raskauttamana sitä, jos kansallisen metsäohjelman
valmistelussa olevat virkamiehet antavat kansalaisille ja päättäjille
harhaanjohtavaa tietoa kansakunnan tärkeimmässä luonnonvarakysymyksessä.
Perusteluksi todellisuuden hämärtämiselle ei kelpaa edes se, että
katteettomalla tilinpäätöksellä yritetään vakuuttaa metsäorganisaatioille
annetavan puolen miljardin "lisäpanoksen" tarpeellisuutta.
Toivon, että vastaat esittämääni haastekirjoitukseen näillä käräjäkivillä.
Onko metsäammattikunnan tuloslaskelma omista töistään sinun mielestäsi
oikein ja rehellisesti laadittu?
Hannu Hyvönen
Iisalmi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/