Koska terveiset Hollanista eivät välittyneet kaikille listalaisille
luettavassa muodossa, yritetään toisen kerran täältä toimituksen kautta.
Kiitoksia Rita Väisänen räiskyvistä terveisistä. Kyllä totisesti täällä
umpoituneessa harhaisen omakehuisessa "maailman parhaassa metsänhoidon
mallimaassa" tarvitsemme tuuletusta ja avoimia ikkunoita myös
eurooppalaiseen todellisuuteen.
terveisin
Hannu Hyvönen
Terveiset Hollannista
Olen hyvin kiinostuneena ja ikaan kuin ulkopuolelta seurannut
metsakarajianne siella Suomessa. Taallakin Suomen metsahakkuut tulevat aina
silloin talloin puheeksi seka julkisuudessa etta yksityisissa
keskusteluissa.Esimerkiksi viime kevaana yksi maan paalehdista levaytti
puoliaukeamaa asiasta teemalla 'Kuinka paljon suomalaista ikimetsaa on
kaadettu taman numeron tekemiseen?' Jutun henki oli enemman tai vahemman
se, etta vaikka suomalaiset olisivatkin niin lyhytnakoisia, etta myisivat
ikimetsansa halpana sanomalehtipaperina tanne Keski-Eurooppaan, me sita
ostaisi, me emme halua olla kanssarikollisia. Paikalliset luonnonsuojelijat
esittivat samassa yhteydessa valmiutensa tulla Suomen ainutlaatuisia
metsia puolustamaan, jos suomalaiset eivat sita itse alya tehda.
Yksityisella tasolla tormaan aiheeseen tuon tuostakin. Hyvin monet
ihmettelevat kuinka sellainen maa, jonka ei pitaisi olla mikaan
kehitysmaa, ryostomyy metsansa ja maisemansa kuin se olisi loppumaton ja
aareton. Vertaus jo menetettyihin sademetsiin nousee usein esiin, kuten
myos kysymykset paikallisista metsansuojelulaeista. Ja etta ovatko
suomalaiset niin helposti hoynaytettavia ja taloudellisen kasvunsa
lumoissa, etta syytavat samalla osan arvokkaasta luonnostaan ja
kulttuuriperinnostaan paperiteolisuuden Moolokin kitaan? Etta millainen
valtionuskonto ja Pyha Lehma se puunjalostusteollisuus Suomessa oikein on?
Ei mitenkaan mukavia kysymyksia vastattaviksi, sanoisin. Luulisin, etta nyt
kun Suomen tunnettavuus nuorena EU-jasenena muutenkin kuin Joulupukin maana
pakostakin muissa Euroopan maissa lisaantyy, ei raiskiolla oleva
metsakysymys maan imagolle mitenkaan hyvaa tee... uskottavuushan siina
karsii.
- Keskustelussanne on myos vilahtanut tunnealy-teema (Salovaara contra
Mielikainen) ja oikeutus sen kayttoon tallaisia monisyisia kysymyksia
pohtiessa. Termi emotional intelligence on taalla mm. tyoelamassa laajasti
hyvaksytty ja kayttokelpoiseksi todettu. Yha useammin
tyohonottohaastatteluissa tyonhakijan tunnealy testataan, ja monta kertaa
mita korkeammasta asemasta on kysymys, sita tarkeampi tekija tyopaikan
saamiseksi henkilon tunnealyn kehittyneisyys on. Tunnealy nahdaan osana
luovuutta, kykyna ratkaista eritasoisia ongelmia ja olennaisena osana hyvaa
suhdetoimintaa joka taas lisaa yrityksen kilpailukykya. Kehittynyt tunnealy
antaa tervetta rohkeutta ottaa riskeja ja haasteita niin yksityis- kuin
yrityselamassakin, luoda uutta vanhan toistamisen sijaan.
- Viela yksi juttu: jos Discokuningas-Mielikaisella on aikaa ja harrastusta
lukemiseen loytyy, ehka Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen William
Goldingin teos Lord of the Flies tarjoaa nakokulmaa noihin Sinun eettisiin
ongelmiisi. (Loytynee myos suomeksi nimella Karpasten herra.)
Ystavallisin terveisin R.V.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/