Ilmeisesti keskustelumme jumiutunut ja metsänhoidon ongelmista saatikka
ratkaisuista emme pääse eteenpäin.
Nämä ongelmat, myös ihmisten henkinen sietokyky, tulevat kuitenkin vastaan
viimeistään siinä vaiheessa kun kansallisessa metsäohjelmassa suunniteltu
210000 hehtaarin vuotuinen parturointi alkaa tuntua Etelä-Suomessa. Myös
kansainvälinen metsäpoliittinen kehitys tulee asettamaan rajansa.
Sinun henkisiä arvojasi en käy punnitsemaan, mutta sen tiedän, että
nykyinen metsienkäsittely loukkaa tavattoman monen suomalaisen tunnetta
hyvästä ja oikeasta tavasta kohdella metsää. Jos omassa metsässäsi kannat
vastuuta maisemalle ja tulevalle sukupolvelle, hyvä niin, mutta nyt
puhumme siitä, kuinka metsiämme voitaisiin kokonaisuudessaan käsitellä
myös henkisen kestävyyden periaatteella.
Nykyinen metsänhoitomalli ja siihen pakottava pystykauppajärjestelmä ovat
keskeisiä esteitä sellaiselle metsätaloudelle, joka turvaisi
optimaalisesti globaalit ekologiset ehdot, maisemalliset ja henkiset arvot,
paikallistalouden ja metsänomistajien sekä tulevan sukupolven edut.
Kansallisessa metsäohjelmassa näihin ongelmiin ei olla ratkaisua edes
hakemassa, vaan pikemminkin tavoitteena on entisestään olennaisesti lisätä
avohakkuita, jotta teollisuuden 10miljoonan kuution lisääntyvä puuntarve
saadaan tyydytettyä. Hakkuiden lisääminen "kompensoidaan" sitten liki
satojen miljoonien tulonsiirtona metsäorganisaatioille, jotta toiminta
olisi "kestävää". Masentavinta ohjelmassa on se että toteutettava
ekologinen murhenäytelmä ja ulosmittaus valtiolta, metsänomistajilta ja
tulevalta sukupolvelta naamioidaan kestävän kehityksen termeillä ja
katteettomilla toiveilla ja lupauksilla.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että Suomen metsäsektori voi loputtomiin
satelliittiaikakaudella illuusioita rakentaa. Olen nähnyt metsäkuvamme
murtumisen sekä maastossa, ilmakuvissa että satelliittikuvissa ja raja on
vastassa, kaikista huikeista kasvuluvuista ja hakkuusuunnitelmista
riippumatta.
Pohjois-Suomessa tilanne on vakavin. Kysyin tilannekuvaa Erkki Tompolta
ja hän arvioi vanhaa päätehakattavaa metsää olevan Oulun ja Lapin läänissä
suojelualueiden ulkopuolella jäljellä noin 800000ha.
Jos kmo-luonnoksessa esitetty tavoite nostaa hakkuita myös pohjoisessa
toteutetaan katoavat pohjoisen ikimännyt noin 10-20 vuodessa ja uutta
satoa odotellaan ainakin 50-100 vuotta.
Ainoa mahdollisuus auttaa tilannetta siellä (ja muuallakin) on pidättäytyä
päätehakkuista nyt ja siirtyä joko jatkuvaan kasvatukseen tai pidentää
kiertoaikaa.
En ole arvellut, että tutkimuksessanne, jota teette Lähteen perustamilla
koealoilla on hämärää. Tiedän vain sen verran metsänhoidon monimuotoisista
mahdollisuuksista, että olisin mielelläni nähnyt Lähteen itse tekevän
tutkimustaan perustamillaan koealoilla. Nyt olen nähnyt sinun ja Jari
Parviaisen allekirjoittaman paperin, jossa kielletään Lähdettä edes
menemästä näille perustamilleen tutkimusaloille ilman teidän lupaanne.
Varmaankin teidän tutkimusryhmänne tekee parhaansa omista lähtökohdistaan,
mutta kohtuuttomalta tuntuu se että samalla tuhoutuu mahdollisuutemme
nähdä mitä professori Lähteen johdolla aloilla olisi tapahtunut.
Vastuu tutkimuksen keskeyttämisestä on epäilemättä Metlan päättävässä
johdossa, mutta osaltaan myös kaikilla niillä tutkijoilla, jotka
osallistuivat päätöksen toteuttamiseen tavalla tai toisella.
Uskon, että suuri osa asiaa seuranneista suomalaisista tuntee vääryyden
tapahtuneen ja tämä on osaltaan vienyt koko Metsäntutkimuslaitoksen
uskottavuutta.
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/