Hannu Hyvä
Lupaan, että tämä on tällä kertaa viimeinen viesti tästä aiheesta
Sinulle. Keskustelumme näyttää olevan eipäs-juupas jähnäystä, josta
ulkopuoliset eivät paljoa kostu.
Kirjoitit viimeisessä viestissäsi mm. näin:
>
> Kari Mielikäiselle
>
> Puolustat jaksollista tasarakenteiskasvatusta tuomalla esille
viljavien
> kasvupaikkojen huippulukuja ja kasvuvaiheen huippukohtia. Toki
täystiheä
> 70-vuotias tasarakenteinen kuusikko voi saavuttaa vuodessa 20 kuution
> kasvun parhailla paikoilla, mutta miksi jatkuvasti unohdat jaksollisen
> metsänhoidomallin keskeisiä heikkouksia ja ongelmia:
>
> 1. Kasvun romahdus vuosikymmeniksi avohakkuun jälkeen.
> -jos metsä avohakataan sen kuutiokasvu romahtaa pariksi
vuosikymmenenksi,
> kun taas tässä kielletyssä harsinnassa metsän kasvu hakkuun jälkeenkin
on
> kohtuullinen ja nousee nopeasti muutama vuosi väljennyksen jälkeen
Toistan ties monennenko kerran. Metsikkötaloudessa metsänomistaja
harventaa harvennusvuoroon ja uudistaa uudistamisvuoroon tulevia
metsiköitä. Jos tilan metsärakenne on tasainen (kaikenikäisiä
metsiköitä), TILAN hakkuutulot ja myös tukkipuun hakkuut ovat YHTÄ
TASAISET kuin harsintametsässäkin, jos molemmat uudistuvat yhtä hyvin.
> 2. Kulut uudistamisessa ja taimikonhoidossa.
> -jos avohakkuussa Ylä-Savossa tulee 30000mk hehtaarilta, joutuu jo
> uudistamisesta maksamaan metsänhoitoyhdistyksen taksalla 6000mk ja
päälle
> tulevat sitten uudistusistutuskulut, taimikonhoitokulut ja
ensiharvennuskulut
> - jatkuvan kasvatuksen mallilla heinikoita ja vattuvaihetta ei tule
vaan
> metsä uudistuu luontaisesti
Metsä voidaan uudistaa sekä metsikkö- että harsintarakenteisessa
metsässä luontaisesti siemenpuita käyttäen, kylväen tai istuttaen.
Istutukseen tai kylvöön joudutaan myös harsintametsässä turvautumaan,
mikäli luontainen uudistuminen ei onnistu toivotulla tavalla. Tästä
minulla itselläni on näyttää Sinulle riittävästi esimerkkejä, jos haluat
niitä nähdä.
> 3. Ajourien alle uhrattava 10-20 prosenttia metsäalasta.
> -erirakenteisen metsänhoidossa metsämaisemaamme ei tarvitse pirstoa
> miljoonilla kilometreillä motojen ajouria, koska palstatie on osa
> metsänuudistamista ja samaa uraa ei ajeta toista kertaa
Jos harsintametsässä ajellaan traktorilla 10 vuoden välein joka kerta
eri paikoista, kuinka käy taimille, joita metsään pitäisi syntyä eri
puolille aluetta? Harsinnan aloittaminen lähestulkoon tasaikäisissä
tukkimetsissä (isän kasvattamista?) on helppoa. Jos uudistuminen
onnistuu hyvin, korjuu muuttuu kaiken aikaa vaikeammaksi taimien ja
nuorten puiden varomisen vuoksi. Onnea kuitenkin yrityksellesi.
> 4. Puun laatutappiot
> -Hyvä puu kasvaa taimena hitaasti ja varttuu mielellään tiheässä ja
> erirakenteisessa sekametsässä. Ja paras puu, kuten Annelikin totesi,
> varttuu vasta nykymallin kiertoaikojen jälkeen.
Hitaasti kasvaneet puut ovat tiukkasyisiä ja itse puuaineena
hyvälaatuisia (lujia). Professori Georg Kenkin (Baden-Wurttembergin
tuotosopin professori) mukaan harsintametsän isot puut ovat oksaisia
(paljon kasvutilaa aukkoisuuden vuoksi) ja lenkoja (aukkoisuuuden vuoksi
toispuoleinen varjostus) ja näin heikkolaatuisia.
Vertailtaessa metsänhoitomalleja, on myös huomioitava se,
> että erirakenteisen metsän kasvatuksessa tulovirta on jaksolliseen
malliin
> verrattuna joustavaa. Hakkuiden ajankohtaa ja voimakkuutta voidaan
säätää
> rahoitustarpeiden mukaan tietyissä rajoissa.
Myös tasarakenteisten metsien hakkuissa on pelivaraa vuosikymmen tai
uudistamisvaiheessa enemmänkin. Kyllä 100-vuotiasta tasaista männikköä
voi kasvattaa 50 vuotta siinä missä 100-vuotiaita yksittäisiäkin puita.
>
> Keskeisenä argumenttina erirakenteiskasvatusta vastaan esitetään
tavantakaa
> korjuukulujen suuruus poimintahakkuissa. Tällöin tunnutaan unohtavan
se,
> että hakkuissa tuotetaan tukkia ja laskettaessa korjuukulut puun
arvoon
> suhteutettuna tilanne muuttuu olennaisesti.
Korjuukulut pitää suhteuttaa pitkän ajan hakkuisiin. Sekä
metsikkötaloudessa että harsinnassa korjataan sekä pienempiä että
isompia runkoja (harvennetaan ja uudistetaan). Tasaikäisen metsän
ensiharvennus on kalliimpaa, mutta myöhemmät harvennukset ja päätehakkuu
halvempaa kuin harsintametsässä.
>
> Jos lasketaan koko saldo, ei tehomalli ole edes taloudellisesti
> kilpailukykyinen metsänomistajan kannalta pidemmällä tähtäimellä.
(Viittaan
> edelliseen keskusteluun korkotason vaikutuksesta metsänhoitoon: Kun
> takavuosina rahalle sai jopa 10 prosentin pankkikorkoa, avohakkuumalli
oli
> toki rahatuoton kannalta paremmin perusteltu kuin nyt alhaisella
korolla,
> mutta esimerkki kertoo vain siitä huterasta pohjasta, jolla
metsänhoito
> avohakkuumallissa on. Korkotason laskiessa olisikin kannattanut
jättää
> metsä kasvamaan)
Metsänomistajana en käytä korkolaskua tilatasolla lainkaan.
Metsänomistajelle tärkeintä on vähennyslasku eli se vuotuinen nettotulo,
joka koko tilalta saadaan, kun hakkuutuloista vähennetään hakkuiden ja
metsänhoidon kustannukset.
>
> Ja vihoviimeinen aspekti, joka Mielikäistä ja muita nykymalliin
> sitoutuneita tuntuu huolettavan ovat henkiset arvot.
> Jos metsätalouden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia, on
metsänkäsittelyn
> oltava sellaista, ettei se tuota pahoinvointia. Miksi Kari ummistat
> silmäsi, korvasi ja sydämesi Eeva Kilven ja lukemattomien muiden
> suomalaisten ahdistukselta aukkohakkuiden pirstoessa lähimaisemaa ja
> mielipaikkoja? Masennuslääkkeilläkö avohakattua suomalaista
sielunmaisemaa
> hoidetaan?
Tunnut epäilevän minun henkisiä arvojani, mutta et omiasi. Käytän omassa
metsässäni monenlaisia metsänhoidon menetelmiä. Yhteistä näille
menetelmille on se, että ajattelen myös luontoa ja maisemaa. Lienenkö
liian kaikkiruokainen, kun pidän myös marjametsinä käyttämistäni
taimikoista ja järvimaisemasta, jonka hakkuu voi joskus avata.
Minullakin on silmät, korvat ja (herkkä) sielu. Toivottavasti sinullakin
on.
> Kommentoin vielä Mielikäisen joitakin lausumia.
>
> Mielikäinen kirjoittaa:
> "Esim. 100-vuotiaassa 30-senttisessä
> mäntyrungossa on tukkia yli 90 prosenttia. Tuossa vaiheessa männyn
kasvu
> hidastuu dramaattisesti. Tietenkin 150 vuoden iällä puu on vielä
hieman
> isompi.
> Ja Hannu kommentoi:
> Oletko nähnyt mäntyjä joiden läpimitta on 0,5-1m ja kuutiomäärät
> moninkertaiset näihin pikkutukkeihisi verrattuna? Uskallatko väittää,
> ettei järeällä männyllä voisi olla tulevaisuudessa laatukäyttöä,
jolloin
> tämän päivän parturointi nähdään samanlaisena tuhotyönä kuin koivun
hävitys
> aikanaan. Perustelusi koivun hävityksellehän kuului, ettei sillä
ollut
> silloin jalostusmahdollisuuksia ja taloudellista arvoa. Eikö olisi
> otettava opiksi ja ymmärrettävä, ettei metsiä tule kasvattaa
tulevaisuuteen
> tämän päivän markkinoiden ehdoilla? Metsän syklit ovat satoja vuosia,
> talouden suhdanteet vaihtuvat jopa kuukausissa!!
Olen kyllä nähnyt, koska niitä on minulla ikipuina myös omassa
metsässäni (kädet eivät ympäri ylety). Valitettavasti ne puut eivät
taida tulla puumarkkinoille edes lastenlasteni toimesta. Senverran
kaunosieluisia ja isän perintöa vaalivia uskon myös omien perillisteni
olevan.
>
>
> Mielikäinen kirjoittaa mäntytukin riittävyydestä:
>
> "Mäntytukin riittävyys riippuu ainoastaan, paljonko tukkia hakataan
> vuodessa tukkipuun vastaavan ajan tuotokseen verrattuna. Jos hakataan
> enemmän kuin uutta tukkia kasvaa, tukin määrä vähenee. Tällä ei ole
> mitään tekemistä metsän kasvatusmuodon kanssa.
Hannun vastaus:
>
> Kysymys on siitä, että Pohjois-Suomessa on tulossa melkein sukupolven
tauko
> tukkipuun saannissa ja Etelä-Suomessakin useiden kymmenien vuosien
> niukkuus, ennenkuin viljelymänniköt tulevat hakkuuvuoroon. (Näiden
> männiköiden laatu on tosin sahamiesten mukaan enenmmän tai vähemmän
> kyseenalainen)
> Jos halutaa tätä puupulaa lieventää, meillä ei ole muuta keinoa kuin
> pidentää kiertoaikoja tai siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jolloin a)
> puiden kasvattaminen isommiksi lisää tukkipuun käyttömähdollisuuksia
ja b)
> alikasvosten kasvaminen tukiksi lisää tukkipuun käyttömahdollisuuksia.
>
> En ymmärrä miksi, Mielikäinen ja muut virallisen linjan tutkijat eivät
tätä
> voi nähdä. Jokainen avohakkuu tässä tilanteessa pahentaa tilannetta
> ainakin vuoteen 2020 asti. Eikö tutkimus kanna todellakaan huolta
tulevien
> vuosikymmenten mekaanisen metsätalouden mahdollisuuksista, kaikista
> juhlapuheista huolimatta!?
Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että tukkia pitäisi hakata Suomessa
vain niin paljoin, kuin sitä kasvaa lisää. Muussa tapauksessa sahat
pysähtyvät ennen pitkää joksikin aikaa. Minä en vain satu olemaan
diktaattori, joka voisi kieltää metsänomistajia myymästä tukkejaan
silloin, kun heitä haluttaa. Tutkija ei siihen(kään) pysty.
Hannun kommentti aiemmin:
>
> Kirjoitat myös: "Metsänomistajan ei tarvitse koko ajan hakata
> kaikkia metsiään, vaan kulloinkin hakkuuvuoroon tulevia metsiköitään"
>
> Ymmärtääkseni vastasin sinulle tähän asiaan jo Helsingin Sanomissa.
> Jatkuvassa kasvatuksessa ei tarvitse koko ajan hakata kaikkia metsiä,
vaan
> väljennys tehdään n. 20 vuoden kasvuvaiheen jälkeen lohkolla
kerrallaan.
Nyt Hannu vastaat asian vierestä. Olen koko ajan sanonut, että sekä
harsintatilalla että metsikkötaloutta harjoittavalla tilalla on koko
ajan saman verran tukkia hakattavaksi, jos metsän kasvu ja uudistuminen
ovat molemmissa menetelmissä yhtä hyvät. Sitä emme vielä tutkimusten
tässä vaiheessa tiedä.
>
> Tässä vaiheessa en voi olla nostamatta esille uudestaan myös sitä,
että
> olet toinen niistä tutkijoista, joiden haltuun annettiin Lähteen
ryhmän
> jatkuvan kasvatuksen tutkimusalat, sen jälkeen kun tutkimus Lähteeltä
> keskeytettiin. Mielestäni tuo tapahtuma on suomalaisen
metsäntutkimuksen
> suuri häpeätahra ja mielipiteitäsi lukiessa en voi välttyä
ajatukselta,
> että Lähteen uraauurtava tutkimushanke olisi toki ansainnut saada
jatkuva
> sen tutkijat vetämänä, joka ymmärtää oman mallinsa.
> Meille muille olisi sitten avautunut hyvä mahdollisuus verrata
tuloksia
> tähän viralliseen ideologiaan ja sen tuotteisiin. Miksei tämän
annettu
> tapahtua? Mitä me enemmän tarvitsemme kuin esimerkkejä eri tavoin
> käsitellyistä metsistä, löytääksemme parhaita malleja.
>
> Keskustellessani muiden maiden metsätutkijoiden kanssa Lähteen
tapauksesta,
> tilannetta on pidetty tyrmistyttävänä. Toivon, että metsäntutkijoiden
> piirissä kunniantunto ei olisi lopullisesti kuopattu ja Lähteen ryhmä
saisi
> rehabilitaation. Myös metsänomistajat, jotka saivat
> metsänhävityssyytteitä metsänviljelystä kieltäydyttyään ansaitsivat
> oikeutta. Aika on vääjäämättä osoittanut, että virallien tieteellinen
> auktoriteetti oli väärässä. Sen enempää Takala kuin monet muutkaan
> tuomitut eivät hävittäneet metsiä, vaan kieltäytyivät siitä!
Ottamatta kantaa siihen, miksi Lähteen tutkimus tarkastusten jälkeen
keskeyttiin, totean vain seuraavaa:
1. En ole keskeyttänyt Lähteen tutkimusta.
2. Olen ollut mukana tekemässä eri-ikäisen metsikön kasvatuksen uutta
tutkimussuunnitelmaa.
3. Olen mukana Metlan asettamassa tutkijaryhmässä, joka tutkii
eri-ikäisen metsän kasvatusta (jatkuvaa kasvatusta) metsänhoidollisena,
puuntuotannollisena ja taloudellisena kysymyksenä. Tutkimusryhmän muut
tutkijat ovat tohtorit Timo Saksa (Lähteen ryhmän tutkija), Taneli
Kolström,Risto Ojansuu, Lauri Valsta sekä lisensiaatti Sauli Valkonen.
Jos arvelet, että tutkimuksessamme on jotakin hämärää, olet väärässä.
Voit koska tahansa tulla tutustumaan siihen. Voin tunnustaa olevani ehkä
tyhmä, mutta en kuitenkaan konna.
>
>
> terveisin
>
> Kari Mielikäinen
>
>
>
>
>
>
>
>
> _______________
> Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
> osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito:
owner-metsa@kaapeli.fi.
> Viestit tallentuvat osoitteeseen:
http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/
>
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/