Parahin Hannu,
Niin turhauttavaa kuin se onkin, on metsä nyky-yhteiskunnassa
keskeisesti taloudellisen toiminnan väline (välineellistetty), kuten
totesitkin:
> On hyvä todellakin havaita, että jaksollisen metsätalouden kiertoaika ei
> ole niinkään biologinen käsite, vaan ekonominen. Optimaalinen kiertoaika
> on sidoksissa olennaisesti korkotasoon. Metsä kuitenkin on biologinen
> järjestelmä ja tuntuu kovasti kestämättömältä se, että metsänhoidon
> avainasiat olisivat riippuvaisia rahan korkotasosta!
>
> Ratkaisu ongelmaan olisi se, että määritellään lainsäädännössä metsälle
> puustopääoma, johon ei voi eikä saa kajota (kuin korkeintaan
> poikkeusluvalla erityistapauksessa) . Jos metsän puustopääomaksi
> määriteltäisiin esim. eteläisessä Suomessa 100m3 ja pohjoisessa 70m3 metsän
> kasvattaminen järeämmäksi muuttuisi kannattavaksi.
> Tämä muutos turvaisi myös automaattisesti tulevan sukupolven metsäperinnön
> osuuden.
Niin ihanteelliselta kuin ehdotuksesi kuulostaakin ei sillä tässä
yhteiskunnassa liene realisia toteutumismahdollisuuksia, sikäli kuin
metsä toimii taloudellisen toiminnan ympäristönä. Tuskinpa
pörssisijoittajatkaan olisivat valmiita hyväksymään, että heidän
pitäisi seisottaa pääomaansa vajaan 1 %:n korolla pakollisella
tilillä sen sijaan että he sijoittaisivat rahansa monin verroin
tuottoisampaan kohteeseen. Markkinataloudessa se ei ole mahdollista
ilman merkittävää yhteiskunnallista kompensaatiota.
> Anneli puuttuu myös laskelmaani kiertoajan kasvattamisesta ja arvioi, että
> kasvu laskisi vuosi vuodelta kiertoaikaa pidennettäessä. Toivottavasti
> joku pätevämpi kertoo oikeita lukuja, mutta omassa laskelmassani yritin
> olla varovainen. Käsittääkseni metsä puustoisena kuitenkin kevyesti pysyy
> vielä 50 vuotta yli 5m3 vuotuisessa kasvuvauhdissa eli suurempana kuin
> tehometsien keskikasvu. Joka tapauksessa kiertoajan 50 vuoden jatkamisella
> saataisiin olennaisesti enemmän tukkia kuin avohakatulta alalta samaan
> aikaan. Tästä olemme varmaankin samaa mieltä. Ja tukkipulan kiristyessä
> tämä lienee ainoa käytettävissäoleva keino lisätä tukkisaantoa muutamien
> vuosikymmenten tähtäimellä. Mutta, kuten edellä totesin, metsänhoidon
> kytkös korkotasoon, estää tällaisen kokonaistaloudellisesti edullisen
> toiminnan , koska yksityistalouden kannalta on edullisempaa hakata metsä
> paljaaksi ja laittaa rahat pankkiin kasvamaan korkoa. Ratkaisu on paluu
> vanhaan hyvään ideaan: metsiä älköön aukeaksi hävitettäkö.
Valitettavasti minullakaan ei ole tarjota peräänkuuluttamiasi
taloudellisia laskelmia väljennyshakkuin käsitellyn nk.
uudistuskypsän metsän tuotoksista. Pitäytyen maalaisjärkeen, lienee
väljentäen poistettavan yhteyttävän neulaspinta-alan vähenemisellä
keskeinen rooli arvokasvun räjähdysmäisen kasvun ehkäisyssä. Vanhojen
puiden vegetatiivisuus ja toipumiskyky täyttämään haukkuissa syntyvä
latvusaukkoisuus, kun on ikääntymisen myötä jo taantunut. Toki
itsekin toivon, että luottamus niin järeän, tiukkasyisen ja
sydänpuisen männyn kuin 'luukuusenkin' arvostuksen kasvuun olisi
suurempi. Ehkä arvopuun kasvattajia vielä palkitaan - mene ja tiedä.
Rarhain terveisin
Reijo
ikuinen metsäopiskelija
Reijo Pankka, metsäylioppilas
Joensuun yliopisto
E-mail: Reijo.Pankka@forest.joensuu.fi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/