Anneli Valkosen vastaus osuu yhteen ydinkohtaan tässä ongelmakentässä.
Anneli kirjoittaa:
"On aivan totta, että puun arvo joidenkin käyttötarkoitusten kannalta alkaa
todella kasvaa vasta reilusti yli sadan vuoden iästä lähtien: puun
sydänpuuosuus lisääntyy männyn elämän toisella sadalla selvästi, jolloin
käytettävyys esimerkiksi rakennuspuuna paranee.
Syy siihen, miksi metsät kuitenkin hakataan niin nuorina on selvä:
metsänomistuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on yleensä voiton
saavuttaminen eikä puuston säästäminen jälkipolville. Varsinkin jos on
ostanut metsää eikä perinyt niin jotain tuottoakin on pakko saada. Hyvin
karkeasti voi laskea että esim. 100-vuotias VT-männikkö kasvaa 1000 mk
vuodessa (4 kuutiota vuodessa a 250 mk) ja puuston arvo hehtaarilla on noin
57 000 mk (230 m3 * 250 mk) eli korkoa tulee 2 prosenttia kiinni sidotulle
pääomalle. Vastaavasti kuusikossa n. 3 prosenttia. Kun kiertoaikaa tästä
pidennetään, niin korko edelleen pienenee."
On hyvä todellakin havaita, että jaksollisen metsätalouden kiertoaika ei
ole niinkään biologinen käsite, vaan ekonominen. Optimaalinen kiertoaika
on sidoksissa olennaisesti korkotasoon. Metsä kuitenkin on biologinen
järjestelmä ja tuntuu kovasti kestämättömältä se, että metsänhoidon
avainasiat olisivat riippuvaisia rahan korkotasosta!
Ratkaisu ongelmaan olisi se, että määritellään lainsäädännössä metsälle
puustopääoma, johon ei voi eikä saa kajota (kuin korkeintaan
poikkeusluvalla erityistapauksessa) . Jos metsän puustopääomaksi
määriteltäisiin esim. eteläisessä Suomessa 100m3 ja pohjoisessa 70m3 metsän
kasvattaminen järeämmäksi muuttuisi kannattavaksi.
Tämä muutos turvaisi myös automaattisesti tulevan sukupolven metsäperinnön
osuuden.
Anneli puuttuu myös laskelmaani kiertoajan kasvattamisesta ja arvioi, että
kasvu laskisi vuosi vuodelta kiertoaikaa pidennettäessä. Toivottavasti
joku pätevämpi kertoo oikeita lukuja, mutta omassa laskelmassani yritin
olla varovainen. Käsittääkseni metsä puustoisena kuitenkin kevyesti pysyy
vielä 50 vuotta yli 5m3 vuotuisessa kasvuvauhdissa eli suurempana kuin
tehometsien keskikasvu. Joka tapauksessa kiertoajan 50 vuoden jatkamisella
saataisiin olennaisesti enemmän tukkia kuin avohakatulta alalta samaan
aikaan. Tästä olemme varmaankin samaa mieltä. Ja tukkipulan kiristyessä
tämä lienee ainoa käytettävissäoleva keino lisätä tukkisaantoa muutamien
vuosikymmenten tähtäimellä. Mutta, kuten edellä totesin, metsänhoidon
kytkös korkotasoon, estää tällaisen kokonaistaloudellisesti edullisen
toiminnan , koska yksityistalouden kannalta on edullisempaa hakata metsä
paljaaksi ja laittaa rahat pankkiin kasvamaan korkoa. Ratkaisu on paluu
vanhaan hyvään ideaan: metsiä älköön aukeaksi hävitettäkö.
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/