Vantaa 23.11.98
Veikko Salovaara
Elämme paradoksien keskellä
ja sen sekä vastuullisuutemme oivaltaminen
voi vasta tuoda sen vapauden,
jota me peräänkuulutamme
- myös metsänhoitoon
Reijo Pankka
TUNNEÄLY JA YHTEISKUNTAKESKUSTELU
Laskujeni mukaan olen kiitoksen ja vastauksen velkaa Taneli J Mielikäiselle
18.11.98 (Rienausta Reijo Pankalle) ja 19.11.98 (Suomalaisten metsän
tulevaisuus) sekä Reijo Pankalle 18.11.98 (Vastaus haasteeseen) saamieni
kommenttien johdosta. Kiitos!
Minua on moitittu mm. paatoksesta ja irrationaalisesta mellastuksesta sekä
populäärifilosofoinnista. Olen myös näkevinäni moitteita uskonnollisesta
ihmisten manipuloinnista. Minun on koettu väittäneen, että tunneihmisten
suhtautumistapa olisi parempi kuin rationaalisuutta korostavan. Olen antanut
sellaisen kuvan, että syvällinen ajattelutapa olisi minun yksinoikeuteni.
Olen saanut neuvon, että rationaalinen eli analyyttinen ajattelu voisi olla
oiva apuväline todellisuuden struktuurien ja toiminnan hahmottamiseen.
Tietenkin olen myös kohdannut ymmärtämystä ja yhteisiä sävelen pätkiäkin on
löytynyt. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että aitojen päätösten
määrittelyni "mutuksi" (minusta tuntuu että ... ) on saanut vastakaikua.
Lähden nyt liikkeelle Mielikäisen kysymyksestä: "Mitä tunneälyllä
tarkoitat?" Tunneäly on kieltämättä epäilyttävä muotisana. Haluan kuitenkin
nyt puhua siitä. Aloitan Mielikäisen ehdottamasta vastauksesta: perinteisen
määrittelyn mukaan sillä tarkoitetaan sosiaalisia taitoja.
Sosiaaliset taidot liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Sosiaalisuus nähdään yleisesti kykynä tulla toimeen kanssaihmisten kanssa.
Yhteiskuntapolitiikka ja esimerkiksi siihen liittyvä metsäpoliittinen
keskustelu ovat eräs osa tätä sosiaalista vuorovaikutusta. Rationaalinen
analyyttisyys on varmasti tässä keskustelussa tarpeen. Jos me kuitenkin
pitäydymme yksinomaan siihen ja pyrimme jopa matematisoimaan tai ainakin
tieteellistämään siihen liittyvän tahtomme ja päätöksentekomme, unohtuu
aidon päätöksenteon 'mutu' -luonne. Yhteiskunnastamme tulee helposti
konemainen. Toisin sanoen me osallistumme elämään ja yhteiskuntaamme
tiedemiehen ulkopuolisella ja neutraalilla objektiivisuudella. Emme hyväksy
elämään osallistuvaa 'mutu' -orientoitunutta näkökulmaa. Yhteiskuntamme
suunnitelma on matemaattisen mallin ratkaisu, eikä sitä mikä meistä tuntuu
hyvältä ja oikealta.
Ymmärrän hyvin että 'mutu' - perusteinen yhteiskuntakeskustelu, jossa
osallistuvien ihmisten subjektiiviset näkemykset kohtaavat toisensa, tuntuu
ratkaisemattoman vaikealta haasteelta. Sosiaalisuus ja siihen liittyvät
sosiaaliset taidot ovat kuitenkin meidän ihmisen ohittamattomia haasteita.
Meidän on kyettävä tekemään vapaaseen tahtoon perustuvia
yhteiskuntasopimuksia. Toivon hartaasti että pakkoon tai petokseen
perustuvien sopimusten aika olisi lopultakin ohi. Yhteiskuntasopimukset ovat
aina perimmältään eettisiä ja tunnepitoisia. Aidon tahtomisen vastuiden
sivuuttaminen kylmällä rationalisuudella on fuskua. Se on eräänlaista
addiktiivistä käyttäytymistä. Me pelkäämme elämämme vastuullista kohtaamista
ja pakenemme rationaalisten ja tieteellisten malliemme taakse. Me uneksimme
paratiisista ja sen determinismeistä, jotka meillä oli ennen
minätietoisuutta ja tahtomisen vastuuseen heräämistä. Me kuvittelemme
voivamme luoda vastuuttoman vapauden maailman, jossa tiede ja teknologia
sekä markkinavoimien näkymätön käsi hoitavat meidän itsekkyyteemme ja
ahneuteemme sekä elämänpelkoihimme liittyvät vastuumme. Tämä on meidän
modernin ja postmodernin aikamme alistamiseen ja hyväksikäyttöön perustuvan
kulttuurimme suuri harha. Siitä on nyt pakko herätä.
Säilyttääkseni populaarifilosofisen linjani ja välttääkseni hengetöntä
analyyttistä yliopistofilosofiaa, otan tähän viittauksen mielifilosofini,
Emmanuel Levinasin ajatteluun. Levinas täydentää hienolla tavalla
eksistenssifilosofien ajattelua ja erityisesti toista mielifilosofiani,
Martin Buberiä. Levinas sanoo: me voimme oikeuttaa olemassaolomme vain
olemalla olemassa toista varten. Ongelmana on tietenkin se, että me
kohtaamme suuren joukon toisia. Nämä toisen kohtaamiset ovat aina
subjektiivisia ja ne voivat olla keskenään kovinkin ristiriitaisia. Tähän
ristiriitaan ei ole yksiselitteistä (rationaalista ja matemaattista)
ratkaisua. Ratkaisuyrityksistä tulee loputon yhteiskunnallinen prosessi.
Ihminen kehittyy ja hänet punnitaan tässä prosessissa. Kyse on toisin sanoen
sosiaalisten taitojen kehittämisestä ja testaamisesta, kyse on tunneälyn
kehittämisestä.
Nyt tarkastelunalaisena oleva metsäpolitiikka on eräs osa tätä
yhteiskuntakeskustelua. Me emme saa yrittää pettää itseämme uskottelemalla,
että kyseessä on vain tieteellisin ja taloudellisin kriteerein
ratkaistavissa oleva optimointitehtävä. Meidän on myös koko ajan
tiedostettava, että taustalla piilee valta ja sen rahat sekä näitä koskeva
havittelu. 'Mutua' sekin, mutta salattua ja kulisseihin kätkeytyvää.
Haluan lopuksi erityisesti alleviivata vakaumustani, että uskonnolliset
kokemukset ovat poikkeus edelliseen. Ne ovat ja pysyvät syvän
henkilökohtaisina ja transsendentaalisina. Niistä puhutaan vain hiljaa ja
ystävien kesken.
VAS
___________________________
Veikko Salovaara
Jousitie 17 C,01280 Vantaa
Puh. (90) 306279
kotisivu: http://personal.eunet.fi/pp/vassi/
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/