Sauli Valkonen heitti täsmällisiä kysymyksiä allekirjoittaneen
näkemyksistä. Vastaan niihin.
>Sodan päättymisestä on jo noin 53 vuotta. Voidaanko vaikkapa
> 30-55 -vuotiaita metsiä kutsua taimikoiksi ja nuoriksi
>metsiksi? Nuoren metsän käsitteellä itse ymmärrän tarkoitettavan
>taimikonhoidon (valtapituus alle 8 m) ja ensiharvennuksen
>(valtapituus 13-17 m) välistä "riukuvaihetta".
>Rauduskoivikoissa ollaankin jo hakkuukypsyydessä ja
>viljelykuusikoissa lähellä sitä. OIkarisen (1983) tutkimuksen mukaan
>viljelykoivikko saavuttaa parhailla kasvupaikoilla 50 vuodessa 30,8
>cm keskiläpimitan. Vuokilan ja Väliahon (1980) tutkimuksen mukaan
>parhaiden kasvupaikkojen viljelykuusikon (H1003) puut saavuttavat
>60 vuodessa 1,03 m3 keskitilavuuden eli noin 36 cm keskiläpimitan.
Käsiteselvennykset ovat aina paikallaan. Voi olla, että olen käyttänyt
käsitettä nuori metsä omavaltaisesti maalaisjärjellä. On ensikin
huomattava, että metsän luokittelu iän perusteella soveltuu järkevästi
lähinnä väin näihin sotien jälkeisiin puustoihin, joille on avohakkuulla
ja metsänviljelyllä annettu alkupiste ja samanikäisrakenne. Valtakunnan
metsien inventointien mukaan (tästä toivoakseni Erkki Lähde kertoo meille
tarkemmin) metsämme ovat valtaosin olleet ennen tätä tehometsätalouden
operointia eri-ikäisrakenteisia ja sellaiselle metsälle iän määritteleminen
on kyseenalaista matematiikkaa.
Avohakkuiden ja metsänviljelyn tuotoksille toki voidaan ikä ajatella ja
silloin ajattelen asiaa tietenkin puuston kannalta. Alle kaksikymmentä
vuotias mänty tai kuusi on vielä taimiasteella. Taimitarhuriksi
opiskelevana tiedän toki 20 vuotiaalle pihlajantaimelle tai tammentaimelle
hintatasonkin.
Jos viljelmän puut ovat 30-55 vuotiaita mäntyjä, kuusia ja koivuja katson
metsän ilman muuta nuoreksi metsäksi, koska a) sen puut ovat vielä nuoria,
kaukana elinkaarensa huipusta sekä pituuden, tilavuuden että iän osalta ja
b) myös koko metsikkö on samoin kaukana puustonsa ylärajasta.
Minusta on järkyttävää, jos metsäntutkija vaatii minua hämärtämään
käsitteistöä ja samalla ymmärrystä siten, että tuollainen alue pitäisi jo
mieltää täysmetsäksi. Metsähän on vasta palaamassa avohakkuussa hävitetyn
ekosysteemin tilalle!
>> Metsän tukkivarantojen mahdollisuuksista kertoo mm. viime
>> kesän Metsälehden kilpailu Suomen
>> runsaspuustoisimmasta metsästä Jäppilässä.
>
>Valtakunnan metsien inventoinnit kertovat samasta asiasta. Niiden
>mukaan hyvin järeän männyn (rinnankorkeusläpimitta yli 30 cm)
>määrä on lisääntynyt 107 milj. m3:sta 201 milj. m3:een (+88 %)
>vuosista 1951-53 vuosiin 1986-94 (Metsätilastollinen vuosikirja
>1997). Kansalliseen metsäohjelmaan liittyvien Mela-ennusteiden mukaan
>esimerkiksi 60 milj. m3/v kokonaishakkuukertymällä mäntytukin
>tilavuus lisääntyisi 294 milj. m3:sta 496 milj. m3:een vuodesta 1996
>vuoteen 2046 (+ 67 %). Uskon että puhumme tässäkin eri käsitteillä,
>sillä muuten näin suuri ristiriita tuloksissamme ei voi olla
>mahdollinen. Ehkä tarkoitatkin tukkipuun laatua etkä määrää? Sitä ei
>minusta voi mitata pelkästään läpimittajakaumilla ja ikäluokilla.
>
Edelleen minusta on järkyttävää se, että 30 cm:n paksuista mäntyä
nimitetään "hyvin järeäksi".
Eihän 30 cm:n halkaisijan omaava mänty ole oikean männyn tilavuudesta vielä
neljännestäkään!
Mikä kiire tutkijoillakin on tuomita mänty pinoon siinä vaiheessa kun tukin
kasvu alkaa!
Mitä tulee noihin mäntytukin kasvulukuihin, se kertoo juuri siitä mistä
käräjäsivulla yritin puhua. Pyydän Valkosta tutustumaan Kuvakäräjiltä
löytyvään "profeeralliseen" kuvakertomukseen "Kullervo Kuuselan arvoitus ja
se ratkaisu". Sama ratkaisu on myös Valkosen esittämien lukujen takana.
Tottahan toki mäntytukin määrä on kasvanut, kun harsintakauden
erirakenteiset metsät ovat saaneet pitkään jatkuneen ja liian voimakkaan
määrämittaharsinnan jälkeen kasvattaa nuoret puunsa tukkien mittoihin.
Melaohjelman kasvuluku on melkoinen optio, joka harppaa yli tämän
kiristyvän tukkipulan, jossa olemme ja joka alkaa hellittää vasta kun
ensimmäiset 50-luvun avohakkuu7viljelymänniköt tulevat hakkuuvuoroon
2030-luvulta eteenpäin.
Mikä sitten on mäntytukin todellinen saatavuus lähivuosikymmeninä? Siitä
on olemassa hyvinkin selkeä karttapiirros, jonka taannoin sain Erkki
Tompolta. Se kertoo mäntytukkivarojen olevan lopussa Pohjois- ja
Itä-Suomessa ja käyvän vähiin myös eteläisessä Suomessa. Koivupulasta ei
tarvita karttoja, tuontipuutilastot riittävät.
Mielestäni meidän tiedoissamme ei ollut siis ristiriitaa, sinun
tiedoissasi vain sattui olemaan aukko juuri tältä ratkaisevalta
aikajänteeltä, nykytilanteesta ja lähivuosikymmeniltä. Erityisesti
Pohjois-Suomen, tämän varsinaisen siirtomaa-Suomen luulisi olevan katkera.
Hitaasti kasvava Pohjolan ikitukki on haaskattu lähes loppuun ja uutta
saadaan odottaa sikäläisillä kasvuoloilla 120-180 vuotta.
Väitätkö Valkonen, ettei Pohjois-Suomesta tukki lopu, ennenkuin uusi sato
tulee tukkipuun kokoon?
>> Suomen on tehtävä kansallinen valinta. On siirryttävä massatuotannosta
>> laatujalostukseen.
>Hyvä! Mutta onko riskejäkin? Minusta Keski-Eurooppa on
>taigalle paha kilpailija laatupuussa.
Varmasti on Keski-Eurooppa kova kilpailija esim. suomalaiselle
puusepänteollisuudelle, joka on lähes alasajettu. Mutta siinä kilpailussa
meillä on kuitenkin mahdollisuus. Sellukilpailussa käsittääkseni olemme jo
hävinneet.
>> Yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan on pidentää metsän kiertoaikaa
>> niin, että jäljelläolevissa varttuneissa metsissä metsiä hakataan tukkipuun
>> poimintahakkuin mahdollisuuksien mukaan vielä noin 50-80 vuotta.
>> Tutkimuksen mukaan edes metsien kokonaiskasvu ei laskisi, vaikka
>> kiertoajat kaksinkertaistettaisiin.
>Tämä on minusta äärimmäisen kiinnostavaa! Kyse on varmaankin jostain
>aivan uudesta tutkimusraportista, koska se ei vielä ole sattunut
>silmiini. Jos tämä on totta, kyseessä on suorastaan
>vallankumouksellinen mullistus kasvu- ja tuotostutkimuksessa. Tulos
>kumoaisi kaikki tähän asti saadut tutkimustulokset ja heittäisi
>niiden teoreettiset ja kokeelliset perusteet suoraan roskiin (ei edes
>kierrätysastiaan)! Uskomatonta! Mistä tutkimuksesta mahtaa olla kyse?
>Saisinko kirjallisuusviitteen?
Jännittävää. Minusta tulos on päivän selvä, eikä mitenkään
vallankumouksellinen. Jos minulla on hehtaari päätehakkuukypsäksi
luokiteltua metsää ja sen vuotuinen kasvu olisi 8 m3 ja jos kasvattaisin
sitä eteenpäin vaikkapa vain 5 kuution vuosikasvulla poimintahakkuilla
seuraavat 50 vuotta olisin saanut tukkikasvua sinä aikana 250m3. Jos taas
olisin sen avohakannut olisin saanut taimikonhoitokulut, ehkä vajaat 50 m3
ensiharvennusriukua. Eli tukkipuuston lisäys olisi 250m3 ja entinen
pääoma olisi olemassa. Tietenkin tukkikasvua verotettaisiin määräajoin
poimintahakkuissa.
Tutkimuksen näin Maaseudun Tulevaisuuden asiantuntija-artikkelisivulla
joitakin kuukausia sitten kuluvana vuonna. Nuori tutkija siinä
muistaakseni väitöskirjatutkimukseensa vedoten esitti kiertoaikojen
kaksinkertaistamista varteenotettavan mallina, talouslaskelmiin vedoten.
Toivottavasti raportti löytyy ja miksei tutkijakin kertomaan meille
tuloksistaan.
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/