Hyvät käräjäläiset!
Olen samaa mieltä kuin Pekka Raukko. Vaaran argumentit osoittavat, että
pystykauppajärjestelmä on kytkykauppaa ja vastoin hyvää kauppatapaa. Se
estää vapaan kilpailun ainakin puunkorjuuyrittäjiltä ja puun ostajilta.
Kaikki tapahtuu kolmen ingegraatin ehdoilla. Tässä pelissä ns. itsenäinen
koneyrittäjäkin on lähinnä metsäyhtiön, metsäkoneteollisuuden ja pankin
nurkkaan ajettu renki. Metsänomistaja ei voi tarjota metsänsä
puutavaralajikkeita eri ostajille ja eri ostajat eivät voi vapaasti hankkia
tarvitsemaansa puuta.
Katastrofaalisin tilanne on mekaanisen sektorin perustuottajilla, sahoilla.
Kun yleisimmässä metsäkaupassa, pystykaupassa, myydään sekä pienpuu että
tukkipuu yhtäaikaa, joutuvat pienet sahat vaikeuksiin tarjouskilpailussa
leimikoista. Ne saavat kaupan mukana sitäkin, mitä eivät tarvitse ja
sellutehtaat pystyvät kiristämään tilannetta, kieltäytymällä ostamasta
pienpuuta ja sahaushaketta. Pystykauppamarkkinoilla kolmen sellukonsenrin
kuvioon kuuluva sahateollisuus saa ylivoimaisen kilpailuedun ns. villeihin
sahoihin nähden ja käytännössä myös sahapuumarkkinat ovat kolmen
integraatin käsissä.
Tilanteesta johtuen kotimaisella sahatavarajalostuksella on vaikeuksia
saada tarvitsemaansa laatupuuta, sillä suurin osa integraattien
sahatavasta menee jatkojalostukseen ulkomaille. Sinne menevät myös puun
työllisyysvaikutukset kuten Jan Kunnaksen puheenvuoro metsätalouden
työllisyydesta osoittaa.
Tilanne integraattien kannalta on strategisesti loistava.
Pystykauppajärjestelmä antaa täydellisen otteen maan puuvirtoihin ja antaa
mahdollisuuden estää kotimaisen sahateollisuuden ja sahatavaran jalostuksen
kehittämistä, ohjaamalla paras laatutavara ulkomaisille
kilpailijayrityksille.
En ymmärrä, miksi jotkut haluavat tällaista järjestelmää puolustaa, vaikka
se selvästi on ylläpitämässä Suomea kolmen yhtiön halvan bulkin
raaka-ainevarastona.
Meillä on kuitenkin muitakin ongelmia, vaikka pystykauppajärjestelmä
nivoutuu ehkä niihinkin. Ohessa keskusteluun puheenvuoro metsänhoidon ja
mekaanisen metsätalouden kohtalonyhteydestä. Toivon kommentteja ja toivon,
että keskustelumme täsmentyisi "yleiskeskustelun" jälkeen myös selkeiksi
toimenpidelinjauksiksi työstettävää vaihtoehtoista kansallista
metsäohjelmaa varten.
terveisin
Hannu Hyvönen
METSIEN TILANNE JA METSÄTALOUDEN MAHDOLLISUUDET
Maamme metsäalasta on sotien jälkeisenä tehometsätalouden kautena
avohakattu tai siemenpuuasennon kautta avovaiheeksi saatettu noin prosentti
metsäalasta vuodessa. Tämän tuloksena noin 50 prosenttia metsäalastamme
on tällä hetkellä avohakkuualueita, taimikoita tai nuoria metsiä. Kun
huomataan, että metsäalastamme (20 milj. ha) on ojitettuja soita noin 5
miljoonaa hehtaaria ja että avohakkuut ovat kohdistuneet varsinaisille
koville metsämaille (15 milj ha) , nähdään että sotien jälkeisenä aikana
on hakattu varsinaisesta metsämaan alasta noin 10 miljoonaa hehtaaria eli
66 prosenttia.
Jos lasketaan nuorten metsien ja taimikoiden ala koko metsämaaksi
luokitellusta alasta (20 milj ha) on huomattava, että ojikot (ojittamalla
synnytetyt suometsäekosysteemit) ovat myös taimikoita ja nuoria metsiä (5
milj ha) havaitaan, että koko metsäalasta on taimikon ja nuoren metsän
vaiheessa jo 75 prosenttia.
Tämä tilanne on taustana metsien hoito-ongelmiin ja jokainen avohakkuu
pahentaa tilannetta.
Tilanne on myös nopeasti johtamassa muihin ongelmiin metsätaloudessa.
Suurin kriisikehitys on tulossa laatutukin osalta. Järeästä mäntytukista
on jo nyt kiristyvä pula. Koivutukista ja kaikista erikoispuista on
krooninen pula. Ainoa keskeinen tukkivaranto maassamme, joka on runsas,
on kuusitukki, mutta sekin vain eteläisemmässä Suomessa.
Avohakkuisiin perustuva jaksollinen metsänhoitomalli on nopeasti
johtamassa tilanteeseen, jossa
kaikki maamme männyt ovat taimia, riukuasteen puita tai pikkutukkeja. On
hyvä muistaa, että sekä kuusi että mänty aloittavat varsinaisen tukkipuun
kasvuvaiheensa vasta päätehakkuuiässä. Metsän tukkivarantojen
mahdollisuuksista kertoo mm. viime kesän Metsälehden kilpailu Suomen
runsaspuustoisimmasta metsästä Jäppilässä. Metsää ei ollut hakattu 150
vuoteen ja siellä huojuu parhailla koealoilla jopa yli 850 m3 hehtaarilla.
Päätehakkuu tehdään kuitenkin Suomessa tilanteessa, jossa metsässä on vain
250-300 m3 hehtaarilla. Keskimääräinen puuston määrä metsissämme onkin
pysynyt tavattoman alhaisena alle 100m3 hehtaarilla.
Järeän laatutukin paheneva pula on suora seuraus jaksollisesta
metsätaloudesta ja ainoa tapa ratkaista ongelmaa on siinä, että annetaan
puiden kasvaa isommiksi metsissä. Jokainen vuosi lisäaikaa isolle männylle
antaa lisää raaka-ainetta ja mahdollisuuksia mekaaniselle metsätaloudelle.
Ja kääntäen: jokainen avohakkuu vie mahdollisuuksia tulevalta
laatumetsätaloudelta.
Tilanteen tekee erityisen vakavaksi se, että on hyvin todennäköistä, että
sellun ja paperin tuotantoon perustuva metsätalous saattaa olla
lähitulevaisuudessa loppumassa Pohjoisista havumetsistä.
Tähän on useita syitä. Keskeisin syy on siinä, että trooppisissa
olosuhteissa sellukuitu kasvaa kymmennen kertaa nopeammin kuin meillä.
Niinpä Pöyryn laskelman mukaan koko maailman selluntarve voitaisiinkin
tuottaa Itävallan kokoisella maa-alueella trooppista metsämaata. Miksi
siis riehua koko boreaalisten metsien alueella Vejällä, Skandinaviassa ja
Kanadassa?
Maailman selluntuotanto onkin nopeasti siirtymässä tropiikkiin. Tätä
kehitystä ovat vauhdittaneet osaltaan myös suomalaiset yritykset. Jaakko
Pöyry Oy , maailman suurin metsäkonsulttifirma on mobilisoinut mm. Thaimaan
ja Indonesia metsätaloutta selluntuotantoon. Osallisina tässä kehityksessä
ovat olleet suomalaiset laitevalmistajat, kattilatehtaat kuten Ahlström ja
metsäkonefirmat kuten maailman suurin ja suomalainen Timber Jack- yhtiö.
Viime vuosina olemme nähneet myös "suomalaisen" sellu- ja
paperiteollisuuden investointipaon tropiikkiin. UPM Kymmenen kautta
kansallisvarallisuudestamme, metsistä, kertynyt pääoma seikkailee nyt
ulkokiinalaissen April-yhtiön kanssa Indonesian kriisissä.
Trooppinen sellu syrjäyttää taigasellun markkinalakien
vääjäämättömyydellä, mutta samaan suuntaan vaikuttaa myös kierrätyskuidun
ja peltosellun käytön kasvu. Neitseellisen Pohjolan puun
tuotantokustannukset tässä kilpailussa ovat liian suuret.
On olemassa ilmeinen vaara siitä, että jos lähivuosina ja vuosikymmeninä
metsänhakkuissa keskitytään turvaamaan maksimaalinen puuvirta sellu- ja
paperitehtaille niin alan ajautuessa kriisiin huomataan, että myös
mekaanisen metsätalouden mahdollisuudet on haaskattu! Tulevan sukupolven
metsäperinnöksi jäävät metsäteollisuuden tarpeisiin rakennetut ydinvoimalat
ja taimikonhoito-ongelmat.
Myös mm. metsiin perustuva matkailu ja keruutuoteala ovat menettämässä
mahdollisuuksiaan jokaisessa varttuneen metsän päätehakkuussa tänä päivänä.
Mikä ratkaisuksi edelläesitettyihin ongelmiin?
Suomen on tehtävä kansallinen valinta. On siirryttävä massatuotannosta
laatujalostukseen. Pohjolan puun paras arvo ja mahdollisuudet ovat
puurakentamisessa ja puusepänteollisuudessa. Siellä ovat myös työllisyyden
mahdollisuudet ja myös energiapoliittisesti kestävä tie. Luopumalla
ajatuksesta jauhaa puuta ydinvoimalla mekaaniseksi selluksi emme tarvitse
metsäteollisuudelle uusia emmekä entisiä ydinvoimaloita, vaan
metsätaloudesta tulee nettoenergian tuottaja.
Mekaaninen sektori tarvitsee tukkipuuta josta on jo nyt pula.
Yksinkertainen ratkaisu tähän ongelmaan on pidentää metsän kiertoaikaa
niin, että jäljelläolevissa varttuneissa metsissä metsiä hakataan tukkipuun
poimintahakkuin mahdollisuuksien mukaan vielä noin 50-80 vuotta.
Tutkimuksen mukaan edes metsien kokonaiskasvu ei laskisi, vaikka
kiertoajat kaksinkertaistettaisiin. Tukkipuun saannon osalta tulos
paranisi olennaisesti.
Jos koko maan metsissä siirryttäisiin 160 vuoden kiertoaikoihin, muutos
näkyisi oikeitten täyspuustoisten metsien kaksinkertaistumisena maisemassa
ja avohakkuu- ja taimikkoalojen puolittumisena.
Toinen ja perustavampi malli olisi siirtyä kaikissa metsissä
luonnonmukaiseen jatkuvaan kasvatukseen, jossa metsää pidetään
erirakenteisena tyytyen pienaukkoihin ja poimintahakkuisiin.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/