METSÄNHOIDOSTA REIJO PANKALLE
Kiitos Reijo Pankka. Hienoa että sinä reagoit paatokseeni (Rienaus
14.11.98). Paatos on tärkeä asia. Sitoutuneisuus ja tunteella mukanaolo on
ihmisen oikeus ja velvollisuus. Meidän materialistisessa ja
rationaalisuuttaan korostavassa kulttuurissamme ei useinkaan uskalleta olla
julkisesti innostuneita ja täysillä mukana. Tiedemiehelle ja ammattilaiselle
tällainen on suorastaan kuolemansynti.
Kun minä metsissä - myös oikeissa metsissä - ikäni liikkuneena puhun
kuolevan ystäväni, oikean metsän, kuolinvuoteen äärellä, en minä voi enkä
halua turvautua rationaliteetteihin. Minä puhun sydämelläni. Suruni on
mustaa ja valkoista. Minä en voi asettua ulkopuolelle objektiiviseksi ja
sitoutumattomaksi tarkkailijaksi (asenteeton amoralismi). Minä olen
osallinen ja minulla on osallisen velvollisuudet. Asetun nyt
senioriteettiini vedoten oppimestarin asemaan ja sanon sinulle Reijo: kaikki
aidot päätökset ovat 'mutua'; minusta tuntuu siltä että ... Minua häiritsee
suunnattomasti se, että rationaliteetteihinsä ja objektiivisuuteensa
vetoavat asiantuntijat ottavat "täyden vastuun" kuin poliitikot metsistä ja
niiden hoidosta puhuttaessa. Ei metsä ole yksinomaan heidän kylmän
laskelmointinsa ja järkeilyjensä kohde. Metsä on kaikkien ihmisten hyvin
monisisältöinen kohde, jollekin suorastaan sydänystävä.
Minulla on ystäväpiirissäni monia "aikamme lapsia", jotka todistavat oman
oikeutuksensa tai toisen mielipiteen mitättömyyden lausumalla jonkin
vierasperäisen sanan, esimerkiksi nyt silviculture tai forestry. Käsitteet
pitää tietenkin määritellä, mutta se on vasta alku. Varsinainen keskustelu
alkaa vasta silloin, kun osapuolet saadaan paljastamaan motiivinsa, mutunsa.
Vasta silloin päästään itse asiaan. On tietenkin valitettavaa, että usein
joudutaan älyn ja tunteen sovittamattomalta tuntuvaan pattitilanteeseen.
Usein voittajana tänä päivänä on äly ja tunteen osaksi tulee säälivä
halveksunta. Meidän on kuitenkin nyt päästävä pattitilanteen taakse. Olisiko
keinona taikasana "tunneäly", mutua sekin?
Tunnustan mielelläni olevani asiantuntemukseltani vähäarvoinen ja
asenteellinen retoorikko, jos sen vastakohtana on rationaalinen
metsädebatti. Kavahdan myös humanismi -sanaa, jos se määritellään
perinteiseen tapaan ihmisen erityisasemaa korostavana filosofiana. Olen
kuullut uussanan ekohumanismi, joka kalskahtaa paremmalta. Siinä huolenpidon
piiriin voidaan liittää parhaimmillaan koko ekosysteemi. Jos tähän vielä
liitetään oikea vapauden määritelmä: vapaus on vastuuta, niin metsänhoitokin
voi saada sellaisia sisältöjä, jotka voisin hyväksyä.
Vuorisaarnaahan ei mikään voita, kuten toteat. Huomaan että me olemme
ystäviä ja veljiä, Reijo Pankka. Oikein hyviä vointeja sinulle ja kiitos
vielä kerran kommenteistasi.
VAS
___________________________
Veikko Salovaara
Jousitie 17 C,01280 Vantaa
Puh. (90) 306279
kotisivu: http://personal.eunet.fi/pp/vassi/
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/