> Anneli Jalkaselle kommentti:
>
> "mutta voiko isot metsäfirmat velvoittaa tekemään puunkorjuusta
> erillistä sopimusta, jolleivät ne vapaaehtoisesti siihen ole valmiita?"
>
> Kysymys on aika mielenkiintoinen sen takia, että suurten metsänostajien
> valta määritellä kauppatavaran ominaisuudet on tietysti kaikkien
> markkinatalouden lakien mukaan hyväksyttävää. Mutta vain periaatteessa,
> sillä suuressa osassa Suomea metsäyhtiöillä on määräävä markkina-asema:
> ostaja sanelee kaupan ehdot. Voidaanko isot metsäyhtiöt velvoittamaan
> erilaisiin sopimuksiin, jos ne eivät ole siihen valmiita? Jos voidaan
> osoittaa, että isoilla metsäyhtiöillä on määräävän markkina-aseman myötä
> mahdollisuus vääristää markkinoita ja ne näin suljetaan kilpailu ulos,
> asetelma on lainvastainen: kyseessä on määräävän markkina-aseman
> väärinkäyttö, josta esim. päivittäistavarakauppaa yritetään kovin
> varjella.
>
> Puukaupan nykytilannetta voitaisiin verrata nykyisen sähkömarkkinalain
> edeltävää aikaa sähkön ostamisessa ja myymisessä. Periaatteessa kuluttaja
> sai ostaa sähkön keneltä haluaa, mutta käytännössä siirtoverkon haltija
> hinnoitteli sähkön siirron niin arvokkaaksi, että muualta kuin oman alueen
> sähköyhtiöltä ostaminen osoittautui kannattamattomaksi. Vasta nyt kun
> siirtokustannukset on määritelty niin, että ne esiintyvät laskuissa omana
> riippumattomana eränään, on kilpailu aitoa ja muidenkin vaihtoehtojen
> kannattavuutta tai ympäristöystävällisyyttä voidaan arvioida
> luotettavasti.
>
> Kun hinnanmuodostuksen osatekijät saa laillisesti piilottaa hintaan ja kun
> ostajalla on määräävä markkina-asema, markkinoiden "näkymätön käsi" on
> sidottu eikä jäljelle jää kuin alueellisissa puunmyyntisopimuksissa
> määritellyt minimimääritykset: myyntiartikkeleja on pahimmillaan tasan
> yksi eli pystykauppa ja hintaan ei voi vaikuttaa. Järjestelmä pakottaa
> yksipuolisuuteen metsänomistajan kannalta eikä anna metsänomistajalle
> mahdollisuutta kehittää toimintaansa kuin yhteen suuntaan, suurten
> metsäyhtiöiden määrittelemään suuntaan.
>
> "Erillinen puunkorjuusta sopiminen olisi varmaan kokeilun arvoinen
> vaihtoehto. Olisiko se jollekin päänavaajayritykselle (Metsäliitto?) etu
> kilpailtaessa markkinoille tulevasta puusta?"
>
> Tilannetta vaikeuttaa vielä metsäyhtiöiden alueellinen ostokartelli.
> Kartellin ei tarvitse olla sopimuksiin perustuva, se voi olla myös de
> facto -kartelli, kun kuljetuskustannukset määrittelevät puunostoalueet eli
> alueen, mistä tehtaan kannattaa ostaa.
>
> "Kerettiläisesti kysyn vielä, onko varmaa, että teollisuus maksaa tällä
> hetkellä hankintapuusta liian vähän, vaan maksaako se pystykauppapuusta
> 'liian paljon', koska se on heidän kannaltaan arvokkaampaa pystyssä
> seisovana puuvarastona, jolloin sekä puun laatu että toimitusaika ovat
> täydellisesti hallinnassa. Metsänomistajan tai hänen edustajansa on
> melkein
> mahdotonta valvoa että apteeraus tehdään myös hänen kannaltaan
> edullisimmalla tavalla, jolloin yritys voi ottaa leimikosta jossain määrin
> erilaisia puutavaralajeja kysynnän mukaan. Asiaa voisi selvittää
> hinnoittelemalla samoista leimikoista ensin pystykauppahinta ja
> korjaamalla
> ne sitten hankintana eri menetelmillä, mutta miten hinnoitellaan arvo
> sille, että yritys saa puuta 'juuri oikeaan tarpeeseen'?"
>
> Kyseessä on varmasti metsäyhtiön kannalta optimaalinen tilanne,
> metsänomistajan kannalta optimaalisuus ei välttämättä toteudu, ei
> varsinkaan jos metsänomistaja pitää tärkeinä muitakin arvoja kuin kerralla
> myyty puumäärä ja korjaamisen helppous. Mitä tulee oikeaan hintaan, sen
> voivat markkinat varmasti määritellä, mutta aika epätarkkaa hinnoittelu
> on, jos ainoat tarjoukset koskevat "koko metsää".
>
> Terveisin Pekka Palomäki
>
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/