VAROVAISUUSPERIAATE JA METSÄLAKI
On väitetty, että metsissämme ei ole syytä ryhtyä mihinkään erityisiin esim.
avohakkuita rajoittaviin toimenpiteisiin kun ei ole olemassa selkeää
tieteellistä
näyttöä niiden vahingollisuudesta luonnolle.
Suomalaista metsänkäsittelyä sitovat kansainväliset velvoitteet. Myös Suomen
metsien hoidossa ja käytössä on noudatettava varovaisuusperiaatetta. Tähän meitä
velvoittaa biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, joka 25.10.1994
alkaen on ollut Suomea sitovasti voimassa.
Yleissopimuksen mukaan on "elintärkeää ennakoida, ehkäistä ja torjua biologisen
monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen lähteet" ja "merkittävän
vähenemisen tai häviön uhatessa varmistettujen tieteellisten todisteiden
puuttumista ei tulisi käyttää syynä uhan torjumiseen tai sen vaikutusten
vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden lykkäämiseen".
Suomen metsälaki sisältää selvän varovaisuusperiaatteen vesityksen. Lain mukaan
nimittäin vain erityisen tärkeät elinympäristöt (kuten lähteiden ja purojen
ympäristöt) luetellaan ja niiden kestävälle hoidolle ja käytölle annetaan
rikosoikeudellinen suoja. Sen sijaan jää yleisen toivomuksen varaan, että
kaikkia
metsiä hoidettaisiin ja käytettäisiin siten, että edellytykset metsien
biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle
turvattaisiin, (10 §).
Tietääkseni on selvää näyttöä siitä, että metsän monimuotoisuuden suojeleminen
edellyttäisi yksittäisten vanhojen puiden ja lahopuiden säästämistä hakkuiden
yhteydessä. Metsälaki ei sisällä mitään velvoitetta tähän. Vain lain
perusteluissa suositellaan, että "tilanteen niin salliessa" on säästettävä
"vanhaa puustoa tai vanhoja järeitä puita sekä olemassa olevaa ja kehittyvää
lahopuuta". Tämä ei velvoita mihinkään. (Ks. OTK Minna Pappila: Metsien käytön
sääntely ja biologinen monimuotoisuus; Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuran
julkaisuja 30, v. 1998)
Nähdäkseni metsälain keskeinen ongelma varovaisuusperiaatteen kannalta onkin se,
että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen liittyy vain erityisen tärkeiksi
määriteltyihin elinympäristöihin. Yleistä velvoitetta monimuotoisuuden
suojelemiseen ei ole sisällytetty lakiin. Tämä mahdollistaa sen, että metsiä
voidaan aukkohakata nykyisellä tavalla jättämättä metsään ollenkaan tai vain
nimellisesti vanhoja puita ja lajirunsaita lahopuita. Metsän monimuotoisuutta
suojellaan siten kyllä lähteiden ja purojen yms. ympäristössä mutta ei koko
metsässä.
Metsälaki ei näin ollen täytä biologista monimuotoisuutta koskevan
yleissopimuksen velvoitteita.
Mikko Vartiainen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/