Hyvää huomenta Metsäkäräjä-väki ja sen listautuneet!
Lähetän seuraavat aamumietteet, kaikessa kiireessä syntyneet.
_________________________________________
Rajakylä 14.11.1998
Rienaus: PAHINTA ON METSIEN HOITO!
Pahinta mitä metsille voi tapahtua on se että niitä aletaan hoitaa! Heräsin
tähän kauheaan ajatuspiintymään ja nyt olen jo koneen ääressä kirjoittamassa
siitä.
Olen kauan ajatellut näin. Tämä ajatukseni sai lisää ilmaa siipiensä alle,
kun jo vuosia sitten luin Pentti Linkolan mielipiteen itäisen naapurin
metsistä. Niitä hakataan rankasti, mutta hakkuun jälkeen ne jätetään
uusiutumaan omin voimin ja aina syntyy luonnontilainen uusi metsä aikanaan.
Metsä osaa ja tietää kyllä itse mikä oikea metsä on ja miten sellaiseksi
kasvetaan. Tietenkin joissakin ääriolosuhteissa, vuoristoissa, metsärajalla
pohjoisessa jne. metsä voi hävitäkin. Siellä metsiä ei tietenkään saa edes
hakataka. Tietenkin metsän palauttaminen entisille asuinsijoilleen, kun
ihminen on sen hävittänyt, edellyttää hoitoa. Tällaiset poikkeukset sallin.
Mitkä motiivit sitten panevat ihmisen hoitamaan metsiä? Suurin ja mahtavin
motiivi on tietenkin paljas ahneus. Metsä on resurssi, josta pitää saada
kaikki irti. Kun tämä hyväksikäyttö hieman jalostuu, eli kun metsä ei ole
enää kertakäyttötavaraa, aletaan puhua metsän hoidosta. Ryhdytään puuhaamaan
puupeltoa peltoviljelystä omaksuttuja menetelmiä soveltaen. Laaja
tasaikäinen ja hyödykäs puulaji, keinollisesti uudistettu. Muokattu
lannoitettu ja varmuuden vuoksi myrkytetty maaperä, järjestellyt kosteus- ja
vesistöolosuhteet. Sitten rakennetaan tiheä ja raskasta liikennettä ympäri
vuoden kantava tieverkko ja tuodaan raskaat metsänhoito- ja korjuukoneet.
Metsän hyväksikäytön ja hoidon maksiimi voidaan osoittaa vakuuttavasti
taloudellisilla laskelmilla. Metsää hoidetaan ja hyödynnetään taatusti hyvin!
Tällainen meterialistis-rationaalinen metsien hoito muuttuu hoitajiensa
mielessä samalla kauniiksi - kuinkas muuten. Onhan ihminen kehittynyt laji
jolla on kehittynyt kauneudentaju. Ja kun tähän pistetään mukaan täysi annos
yhteiskunnallista paatosta; isänmaan etu vaatii, kansakunnan talous ja
menestys riippuu, kilpailukykymme edellyttää, tehokkuus ja tuottavuus
tarvitsevat ... syntyy raudanluja ja horjuttamaton eetos jota valta, voima
ja raha vielä lujasti pönkittävät.
Hyvinvointivaltion kuuliaiset kuluttajat tietenkin oppivat pian tukemaan
tätä hyvin hoidettua metsäpolitiikkaa. Metsänomistaja rientää metsäänsä sitä
hoitamaan. Kaikki aluspuut, pensaat ja pienet risutkin on raivattava
hyötypuuston ylvästä pylväikköä häiritsemästä - maksoi mitä maksoi. Sama
iki-ihana nukkapintaiseksi leikattujen laajojen pihanurmikoiden ylellinen
kauneus pitää yrittää saada hoidettuihin metsiinkin. Hyvän kodin ahkeran
siivoamisen kaunis perinne on varmaan metsällekin parasta hoitoa.
Naapurillekin pitää näyttää.
Entä sitten urbaanit hoitometsien ihailijat kun he tulevat nauttimaan
villistä luonnosta. Heille pitää tietenkin rakentaa sileät viitoitetut polut
pitkoksineen. Polun varrelta raivataan loputkin susihukalta haiskahtavat
pensaikot - jos niitä vielä on. Ja luonnon ihmeistä kertovat ifotaulut
polkujen varsille. Nuotiopaikat tietenkin tarvitaan pilkottuine puineen ja
suojaisine katoksineen. Myös ylelliset varaustuvat metsässä yöpymään
uskaltaville. Entä urheileva ihminen. Hänelle raivataan avarat latu-urat ja
laveat laskettelurinteet hiihtohisseineen, mehuasemineen ja kaljakapakoineen
kauneipien tunturien ja vaarojen kaunistukseksi. Ja tietenkin kaikkialle
pitää päästä omalla kalliinrakkaalla autolla liki.
Tietenkin kaikki tuo edellä on vain ilkeää rienausta. Huono vitsi joka ei
naurata. Mutta totta toinen puoli. Yksipuolinen rationaliteetti ja sen
estetiikka vallalla, voimalla ja rahalla varustettuna sanelee hyvin
pitkälle, mitä metsälle kuuluu. Siitä tulee monokulttuurinen puupelto
tiettyine metsän moninaista hyväksikäyttöä palvelevina lisämausteineen.
Metsä on kuitenkin paljon muutakin. Oikea metsä on äärimmäisen monimutkainen
ja monimuotoinen ekologinen systeemi. Metsää voisi ajatella ja hoitaa myös
tällaisena. Myös tällainen metsä voi innostaa ja elävöittää urbaaniakin
ihmistä. Saattaa olla että metsän kanssa kestävällä tavalla yhdessä eläminen
edellyttää juuri tätä näkökulmaa - metsästä saatavaa hyötyäkin ajatellen.
Ihmisen ja oikean metsän välinen vuorovaikutus voi mahdollistaa paljonkin
kehittyneemmän sidoksen, viihtymisen, estetiikan ja eetoksen. Itse uskon
näin. Meidän on myöskin muistettava, että ihminen kehittyy kohtaamistensa
laadun suuntaan joka kohtaamisella. Hyväksikäyttäjä ja riistäjä kehittyy
riistäjäksi. Kohdatun hyväksyjä, ymmärtäjä ja rakastaja kehittyy
rakkaudelliseksi. Hyvät naiset ja herrat, tämä on myös kiistämätön luonnonlaki.
En nyt edes yritä repostella metsänhoidon yksityiskohtia. Totean vain että
ystäväni Erkki Lähteen suosittelemat menettelyt tuntuvat sisältävän
lupauksia - kaikesta viran vaatimasta teknisyydestään huolimatta. Luin myös
suuresti kunnioittamani Tapio Kaitaharjun alustuksen hartaudella. Ystäväni
Eero Paloheimo oli puolestaan taas jyräävän vakuuttava. Kiitos heille - ja
teille kaikille, metsän ystävät!
-/vassi
VAS
___________________________
Veikko Salovaara
Jousitie 17 C,01280 Vantaa
Puh. (90) 306279
kotisivu: http://personal.eunet.fi/pp/vassi/
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/