--openmail-part-143dad87-00000001
Date: Thu, 12 Nov 1998 15:36:56 +0200
Content-Type: message/rfc822
Subject: METSA:_epatieteellista_roskaa...
MIME-Version: 1.0
From: Kari.Mielikainen@tapio.mailnet.fi
TO: ekometsa@sci.fi
Content-Type: multipart/Mixed; boundary="openmail-part-143dad87-00000002"
--openmail-part-143dad87-00000002
Content-Type: text/plain; charset=ISO-8859-1; name="Sanoman"
Content-Disposition: inline; filename="Sanoman"
Content-Transfer-Encoding: quoted-printable
>Tervehdys Hannu tallakin foorumilla. Voin tehda nyt paljastuksen. Olin
viime viikolla soittaessasi kirjoittamassa sinulle vastinetta Hesariin.
En sita kuitenkaan lahettanyt, mutta lupaan "vuotaa" sen talle
foorumille lahipaivina.
Jokunen poikkipuolinen, keskustelua herattava kommentti askeiseen
viestiisi sallittakoon.
>
> eivat kuulu loysat ja perustelemattomat heitot, jollainen ilmeisesti
on
> vaite siita etta metsiemme suojelualueverkko olisi riittava.
> Toivoisinkin ohjelman laatijoilta talle foorumille selkeaa vastausta
ja
> viitetta, mihin ohjelman lause perustuu.
Tassa asiassa vaikeinta on se, ettei kenellakaan (ei metsa- eika
luontovaella) ole tietoa siita, onko verkosto riittava, mutta ei
myoskaan siita, millainen verkosto olisi riittava ja milla perusteella.
Niin kauan, kun meilla ei ole tietoa siita, mitka ovat suojelun
konkreettiset, mitattavissa olevat vaikutukset esim. uhanalaisiin
lajeihin, hihojen ravistelu erilaisista suojeluprosenteista jatkuu.
Tietoa siis tarvitaan. Kyseessa ovat sen verran isot miljardit, etta
taytyisi olla jokin arvio siita, mita rahoilla saadaan.
> Onneksi tyo on viela
> luonnos ja ennatamme mekin osaltamme talla foorumilla sita ruotia
>
>
> JARJEN KAYTTO SALLITTAVA MYOS METSASSA
>
> Metsanhoitaja Ari Nikkolan mielesta vaitteeni siita, metsakoneiden
> ajourille uhrataan miljoonia metsahehtaareita tai , etta avohakattu
> metsaala on vajaatuottoinen, ovat "epatieteellista roskaa" (KSML
4.11.).
>
> Koivun havitys oli metsantutkijoiden
> auktoriteetilla toteutettu suuri erehdys, josta seka metsat etta
> metsanomistajat maksavat tana paivana kalliisti.
Olen samaa mielta, etta koivun havitys oli nain jalkiviisaasti asiaa
pohtien virhe. Asiassa on kuitenkin kaksi lieventavaa asianhaaraa:
1. Kukaan ei 1950-luvulla tiennyt, miten pienikokoisesta koivusta
tehdaan paperia. Koivun kaytto polttopuuna oli romahtanut, joten noissa
oloissa isillamme ei ollut paljoakaan hyvia vaihtoehtoja koivun
kaytolle. Koivujen saastaminen silloin olisi ollut hieman sama, kuin jos
kalastaja heittaisi tanaan kiisket takaisin jarveen kasvamaan siina
toivossa, etta niilla olisi joskus kayttoa arvokalana. Hyvalaatuisia
vanerikoivuja tai niiden aiheita ei kuitenkaan kaadettu.
2. Toinen lievennys on se, etteivat 1950-luvun koivuun kohdistuvat
hakkuut nay Suomen koivuvaroissa. Koivun osuus puustosta on
vuosikymmenten ajan sailynyt vakiona eli noin 15-20 prosenttina puuston
kokonaismaarasta. Ilmeisesti koivun havittaminen ei ollutkaan niin
laaja-alaista kuin perimatieto muistelee. Talla hetkella koivun maara on
nousussa.
Vielakin vakavampi
> tieteellinen harharetki on ollut se, etta maamme luontaisesti
> erirakenteiset sekametsat on pyritty avohakkuilla ja metsanviljelylla
> muuttamaan tasarakenteisiksi yhden puulajin viljelmiksi. Virhe on
ollut
> tassakin asiassa seka ekologinen etta ekonominen.
Onneksi sekametsien havittaminen ei meilla kovin hyvin onnistu.
Sekametsia on suosittu virallisella tasolla noin vuodesta 1980 lahtien.
Me itsenaiset ja itsepaiset metsanomistajat olemme suosineet niita, jos
olemme halunneet.
> Toisaalta
> kiistattomat tilastofaktat maamme metsien kasvusta kertovat, etta
> puuntuotannollisesti erirakenteiset sekametsat tuottavat enemman puuta
kuin
> tasarakenteiset metsat.
Tama riippuu siita, millaisia metsia verrataan. Jos vertaat
erirakenteista sekametsaa esim. kuusentaimikkoon, olet oikeassa. Jos
vertaat sita 50-vuotiaaseen kuusikkoon, joka kasvaa 15-20 m3 hehtaarilla
vuodessa, olet vaarassa. Eri-ikaisen metsan kasvatuksen kannattavuus
riippuu ratkaisevasti siita, uudistuuko tallainen metsa riittavan
nopeasti. Oma kokemukseni on, etta joskus uudistuu, toisinaan sitten ei
taas millaan.
Suomen metsien kasvu oli vanhaan hyvaan aikaan 1950-luvulla 555 milj. m3
ja nyt 75-80 milj. m3 vuodessa (kiistattomat tilastofaktat).
Syvallisempi keskustelu tasta asiasta kannattaa jattaa toiseen kertaan.
> Suorastaan jarkyttavaa on se, etta metsanhoitajienkin ammattikunta on
> mukisematta hyvaksynyt viimeisen suuren erehdyksen: metsien
kesahakkuut.
Olen samaa mielta kuusikoiden kesaaikaisesta harventamisesta. Sen sijaan
kantavilla mailla kesalla voi mantykankaalla saada aikaan parempaa
jalkea kuin paksun lumen aikana. Joten kesahakkuuta kannattaa tehda vain
kesakorjuukelpoisissa paikoissa kesakorjuukelpoisilla puualjeilla.
>
>
> Tiede ei ole mystiikkaa, vaan tosiasioihin ja havaintoihin perustuvaa
> jarjen kayttoa. Minun jarkeni kertoo, etta jos metsakone tekee viiden
> metrin korjuu-urat ensiharvennusleimikkoon ja jos
kasvatushakkuuvaiheessa
> ajetaan samoja uria, silloin menetetaan viidesosa metsan
pohjapinta-alasta
> tukkipuuntuotannolta.
Tiede ei ole tosiaan mystiikkaa. Tieteelliset mittaukset osoittavat,
etta noin puolet ajouran leveydesta korvautuu tieuran varrella seisovien
puiden paremmalla kasvulla (mikali niita ei kolhita). Nain viiden metrin
tie vastaa 2,5 metrin "hukkatilaa". Kuutiometreina tama tietaa
kasvutappiota, joka kestaa noin 10 vuotta ja on suuruudeltaan
kokonaisuudessaan 7-10 m3 hehtaarilla 10 vuoden aikana (Isomaki &
Niemisto).
Kommentti: Myos maataloustraktori tarvitsee suurinpiirtein samanlaisia
ajouria kuin metsatraktorit (leveys 2,6 metria)? Vain hevonen,
moottorikelkka ja pieni metsatraktori kulkevat kapeammalla.
> Minun jarkeni kertoo myos sen, etta avohakattu taimikko, joka kasvaa
> 0,1m3/ha vuodessa on vajaatuottoinen, jos sita verrataan 5-10 m3/ha
> vuodessa kasvavaan jatkuvan kasvatuksen metsaan.
Viittaan aiempaan kommenttiini. Kiertoajan keskikasvu tasaikaisessa
koivikossa tai kuusikossa on 8-10 m3/ha/v (vrt. arvio eri-ikaisen metsan
kasvusta 5-10 m3). Jos metsanomistajalla on monenikaisia metsikoita,
hanella on kaiken aikaa jossakin pain metsaloaan uudistettavaa, jossakin
pain harvennettavaa, joa jossakin pain hoidettavaa taimikkoa. Myos
erirakenteisessa metsassa taimet tarvitsevat tilaa ja valoa
syntymniseensa, mutta erityisesti kasvamiseen isoiksi puiksi.
Eri-ikaisessa metsassa taimikot ovat"piilotettuina" ympari metsaaluetta,
kuten isotkin puut.
> Metsa ei kuitenkaan ole yksi jarjen asia. Myos tunteille on
annettava
> sijansa, kun paatetaan metsien kasittelysta.
Pystykauppajarjestelman
> pakkoraossa, tassa avohakkuiden Suomessa elamme tilanteessa, jossa
> maaseudun ihminen ei enaa uskalla kiintya edes omiin lahimetsiinsa.
Olen samaa mielta. Olen kiintynyt metsiini ja se myos nakyy. Kukaan ei
ole ainakaan tahan paivaan mennessa mennyt hakkaamaan metsaani minun
tietamattani ja sallimattani. Kylla se vain on niin, etta metsanomistaja
tekee lopulta hakkuupaatoksen, ei "julma ja saalimaton" puutavarayhtio.
Mokkimaisemien kannalta on valitettavaa se, etta usein koyhalla
metsanomistajalla ei ole rahapulassa (tai ahneudessa?) muita
vaihtoehtoja kuin kaikkien tukkien myyminen. Rikkaalla
kaupunkilaisvirkamiehella tai -naisella ei tata pakkoa ole.
>
> menetyksen kipeytta ei juuri kevenna avoalalle jatetty
> biodiversiteettipokkelo.
Olen samaa mielta biodiversiteettipopelikoista ainakin maisemallisessa
mielessa.
Terveisin
Kari Mielikainen
metsanomistaja, kampanjanvetaja
"Huomisen Metsat"
>
> Hannu Hyvonen
> FK, metsanomistaja,
> Ekometsatalouden Liiton hallituksen jasen
> Iisalmi
>
>
>
>
>
>
>
> Tama viesti lahetettiin kansallisten metsakarajien sahkopostilistalle
> osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan yllapito:
owner-metsa@kaapeli.fi.
>
--openmail-part-143dad87-00000002--
--openmail-part-143dad87-00000001--
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.